Käyttäjän jpjulku kirjoittamat vastaukset
-
Realismi & linja on hyvä. Jos palataan Sahalan tapaukseen, niin käsittääkseni Metsälehti kävi paikalla vuosina 2012 ja 2023. Metsälehden videoklipillä (1.3.2023) Jalkanen kertoo puheena olevan koivunistutusalan olevan paksuturpeinen (50 cm) ja hyvin ojitettu. Video tukee hyvin kertomaa. Videon perusteella pohjamaa on hienojakoista ja väristä päätellen seassa on paljon savea. Videolla myös näkyy, miten vuonna 2012 vesi seisoo ojissa. Kyseessä siis ennemminkin huono kasvupaikka rauduskoivulle, eikä nyt ainakaan mikään ”omt etelärinnenurkka”. Mitä case-Sahalan kustannuksiin tulee, minun mielestä asiassa on tehty paljon sellaista, mikä ei liity vallitsevan koivusukupolven kasvattamiseen. Ajouraojilla ei liene varsinaista vaikutusta puunkasvuun (verrattuna tavanomaisiin ojiin) muuta kun että leveästä ojasta on saatu maata mättäisiin. Samoin puskaperkuullakaan tuskin on kummoisempaa vaikutusta verrattuna normaaliin raivaukseen. Mikä tuossa Sahalan menetelmässä sitten saa koivun kasvamaan poikkeuksellisen hyvin? Minun järjen mukaan ei mikään muu kuin suuret mättäät, istutustekniikka ja todennäköisesti viimeisen päälle jalostetut taimet. Olennaisinta on varmaan taimen istutussyvyys suhteessa pohjavedenpintaan. Videohan (1.3.2023) muuten edustaa vielä Sahalan ”vanhaa ajattelua”, jossa istutustiheys oli 1.600 kpl. Tämän jälkeenhän he ovat siirtyneet selvästi harvempaan istutustiheyteen. Tuosta istutusajasta (2012) koivun siemenjalostus on niinikään siirtynyt seuraavaan sukupolveen. Että ei kun uutta videota odottamaan mitä kasvu onkaan 1.200 kpl istutusmallilla ja tämän päivän siemenellä. 🙂
Mielenkiintoista. Ainakin muutama vuosi sitten pk-lannoitetta jälleen sai Suomesta. Olisiko ollut Forest-Vitalin maahantuomaa ja puolalaisen Luvenan valmistamaa. MHY:t sitä myös välittivät. En tiedä mikä on tilanne nyt.
Nuo apatiitin ravinnepitoisuudet kuulostavat vähän erikoisilta. Nyt Yara ilmoittaa heidän apatiitissa olevan fosforia 0,7%.
Itseäni siteeraten: ”Jos puun kasvu ei kärsi tiheydestä, miksipä tuotosta ei maksimoisi runkolukua lisäämällä, tiettyyn rajaan saakka” Tietenkin kasvu kärsii liiasta tiheydestä. Mutta mikä se liika tiheys on, sehän se kysymys tässä on. Metsänhoidon suosituksissa männyn istutustiheys on 2000-2400. Mitä oksaisuuslaatuun tulee, elävä oksa saa olla yllättävän paksu mahtuakseen vielä tukin kriteereihin. Sellaisia oksia jalostettujen mäntyjen ei pitäisi nykyään enää ihmeemmin kasvattaa. Ja oksaisuuslaadultaan paremmasta tukista kun ei makseta yhtään enempää kuin oksaisuuslaadultaan huonommasta tukista.
Mehtäukko, jos ihminen aina noudattaisi totuttuja toimintamalleja, sinäkin asuisit yhä puussa ja söisit männynkäpyjä. ”Luisteluinto” on usein se, joka vie asioita eteenpäin.
No laatu voi olla yksi peruste, mutta kannattavuus voi sinällään olla jo peruste. Jos puun kasvu ei kärsi tiheydestä, miksipä tuotosta ei maksimoisi runkolukua lisäämällä, tiettyyn rajaan saakka. Oksaisuuslaadusta olen vähän sitä mieltä, että nyky jalostetulla siemenellä sen ei pitäisi olla ongelma, jos ei nyt ihan pihapuuasennosta puhuta.
2200 voi olla männylle ihan hyvä istutustiheys. Ymmärtääkseni mänty ei tarvitse kovin montaa oksakertaa (elävää latvusta) yhteyttämiseen ja kasvuun. Kun puusto on tasapituista, auringonsäteet pääsevät helposti näihin ylimpiin oksakertoihin. Harvasta kasvatusasennuksesta ei tällöin ole erityistä kasvuhyötyä, eikä mänty reagoikaan harvennuksiin samaan tapaan kuin kuusi ja koivu. Miksipä siten ei kasvattaisi mäntyä tiheämpänä, jos maassa vaan riittää vitamiinia.
Rauduskoivu on Suomessa pisimmälle jalostettu metsäpuu. Kun Tapio perusti pari-kolme vuotta sitten uuden siemenviljelmän Oittiin, ’lupaus’ oli että ”uusimmat koivun siemenviljelykset Suomessa tuottavat siementä, joilla saadaan 30–35 prosentin lisäkasvu, erinomaiset rungon laatuominaisuudet ja vähäinen oksikkuus. Jalostetusta siemenestä perustettu koivikko kasvaa ensimmäiset 20 vuotta Etelä-Suomessa lehtomaisella kankaalla pituutta 1 metrin ja paksuutta 1 cm:n vuodessa.”
Tätä taustaa vasten Sahalan kaltaiset ”koivun ensiharvennukseen 10 vuodessa” -kasvatustarinat kuulostavat realistisimmilta, kun vielä istutustiheys on normaalia merkittävästi alhaisempi ja olosuhteet muutenkin suotuisat.
