Käyttäjän juha.m.leppanen kirjoittamat vastaukset
-
Verohallinnon syventävän vero-ohjeeen mukaisesti tällainen vastikkeettoman saannon mukana seuraava käyttämätön metsävähennyspohja lisätään uuden omistajan metsävähennyspohjaan. Tässä linkki tuohon ohjeeseen https://www.vero.fi/syventavat-vero-ohjeet/ohje-hakusivu/49167/metsavahennys4/#4.1-vastikkeettomat-saannot
Kun metsävähennysoikeus on metsänomistajakohtainen, eikä tilakohtainen, niin metsävähennyspohja on hyödynnettävissä kaikkien niiden tilojen hakkuisiin, joista ylipäätään on metsävähennystä pohjaan kertynyt, riippumatta siitä, onko se tullut vastikkeellisen saannon myötä, vai siirtynyt vastikkeettomassa saannosta entiseltä omistajalta. Mistään ohjeista en ole ainakaan löytänyt, että se ei näin olisi.
Minulla kyllä on tiedossa useampiakin tapauksia, joissa yhdistyksen hallituksen jäsenet ovat joutuneet vastaamaan henkilökohtaisesti omilla varoillaan yhdistyksen veloista ja muista vastuista, vaikka mistään rikollisesta toiminnasta ei kyse ole ollutkaan. On vaan luultu, että ymmärretään, mutta ei ollakaan todellisuudessa ymmärretty taloudellisia asioita ja niiden todellista tilaa. Näissä tapauksissa ei ole kyse metsänhoitoyhdistyksistä, vaan muista rekisteröidyistä yhdistyksistä, mutta sillä ei tässä asiassa sinällään ole merkitystä, sillä yhdistyksiä ne kaikki ovat.
Kukaan ei ole käsittääkseni puhunut pelkästä kirjanpidollisesti eriyttämisestä vaan siitä, että yhdistys (mikä tahansa yhdistys) omistaa osakeyhtiön (kokonaan, tai osittain), joka harjoittaa jotain liiketoimintaa.
Ja sitten, esimerkiksi hallituksen jäsenen korvausvelvollisuus syntyy tuottamuksellisesta vahingosta. Tuottamuksellinen vahinko aiheutuu esimerkiksi huolimattomuudesta, tai siitä, että vaikka talouslukuihin ei ole tutustuttu, tai niitä ei ole huomioitu, vaikka ne olisivat olleet saatavilla, tai niitä ei ole seurattu ja näin aiheutettu taloudellinen vahinko yhdistykselle (mille tahansa yhdistykselle).
Näistä nyt on hieman turha jankuttaa. Itse en tunne yhtään tapausta, jossa metsänhoitoyhdistyksen omistama osakeyhtiö olisi tehnyt konkurssin, joten käytännön havaintoja, tai kokemuksia sellaisesta ja sellaisen seurauksista ei ole minulla tiedossa.
Jos tarkoitat vastuun samastamista, niin siinä on kyseessä hyvin harvinainen tilanne ja käytännössä tilanne, jossa on pyrkimällä pyritty harhauttamaan velkojia tms. rakentelemalla monimutkainen kuvio omistajan ja osakeyhtiön välille. Samastamisesta ei ole kyse, vaikka osakeyhtiön toimintaa pyörittäisivätkin ihmiset, jotka ovat omistajan (esim yhdistys) palveluksessa, sillä talous ja rahaliikenne on eristetty luonnollisesti erilleen yhdistyksen ja toimivan yhtiön välillä. Metsänhoitoyhdistyksissäkin on kuitenkin sen verran osaamista, että perustetut osakeyhtiöt ovat ihan todellisia yhtiöitä, eivätkä mitään lumetoimijoita, eikä niissä ole missään olosuhteissa kyse vastuun samastamiseen tulkittavissa olevista järjestelyistä.
Ja ihan yhdistyslain mukaisesti yhdistyksen (myös metsänhoitoyhdistyksen) hallituksen jäsenet vastaavat viime kädessä omalla omaisuudellaan yhdistyksen veloista. Niistä ei vastaa valtuusto, eivätkä jäsenet kollektiivisesti.
Osakeyhtiön osakkeenomistajat eivät vastaa osakeyhtiön veloista, jos osakeyhtiö menee konkurssiin. Eiväthän esimerkiksi Talvivaaran osakkeenomistajat maksaneet talvivaaran velkoja omista rahoistaan pois, vaan menettivät sijoituksensa… joku enemmän, joku vähemmän.
Mikäli yhdistys tulee maksukyvyttömäksi, niin sen veloista vastaavat yhdistyksen hallituksen jäsenet henkilökohtaisesti, eivät yhdistyksen jäsenet kollektiivisesti. Tyypillisimpiä metsänhoitoyhdistysten omistamia osakeyhtiöitä ovat puunvälitystä toteuttavat yhtiöt, jotka ostavat puuta omaan lukuunsa, sekä esimerkiksi kiinteistönvälitystä toteuttavat yhtiöt. Mikäli tällainen osakeyhtiö menee konkurssiin, eivät veloista vastaa sen enempää omistavien tahojen jäsenet, kuin hallituksenkaan edustajat. Tokihan siinä sitten aletaan varmaan keskustelemaan siitä, miksi sellaiseen tilanteeseen on ajauduttu, että konkurssi tuli ja joku voi joutua vastaamaan siitä omalla työpaikallaan, tai luottamustoimellaan.
Pavekkahan sen sanoi, että kyseessä on OSB levy, jota myydään kaikissa rakennusmateriaaleja myyvissä liikkeissä. Minun tiedossani ei ole Suomessa OSB: tä valmistavia tehtaita, vaan se on tuontitavaraa. Myöskään nopea internetin selailu ei tuonut esiin osumia suomalaisista OSB levyä valmistavista tehtaista.
En minä tuota ole itse keksinyt, että jätettävät säästöpuut olisi nykykäytännön mukaan alettava ottaa huomioon jo taimikonhoitovaiheessa. Tällaisissa ryhmissä puut ovat elossa, tai kuolleita, tai sekä että siinä vaiheessa kun uudistushakkuu on vuorossa. Mikäli tällaiset kohdat, jotka on säästetty teoriassa taimikonhoitovaiheesta saakka, sisältävät kriteereiden mukaisen määrän säästöpuita, niin muuta ei sitten tarvita. Yhtään sellaista kohdetta ei ole vielä uudistushakkuussa, joissa tällaisia taimikonhoitovaiheessa jo mietittyjä säästöpuuryhmiä olisi olemassa, vaan tämän hetken toimien vaikutuksia nähdään sitten muutaman kymmenen vuoden päästä. Ja mitkä ovatkaan sertifioinnin kriteerit silloin ja minkälaisia kriteereitä lainsäädäntö silloin sisältää, on tässä vaiheessa vielä arvailun varassa, kuten moni muukin asia metsiin liittyen.
Eri sertifikaateissa on eri vaatimukset säästöpuille. PEFC sertifikaatin standardin mukaisesti hakkuualalle pitää jättää minimissään 10 elävää puuta ja 10 kuollutta puuta. Säästöpuiden ajatushan on, että niitä ei milloinkaan kaadeta, eikä kerätä pois. Sen vuoksi esimerkiksi siemenpuut eivät ole säästöpuita, kuten eivät myöskään pienaukkojen väliin jäävät vyöhykkeet. Nykykäytännön mukaisesti säästöpuuryhmiä olisi alettava suunnittelemaan jo taimikonhoitovaiheessa, jolloin kuvioille jätetään raivaamattomia alueita. Nämä samat alueet pyritään sitten mahdollisuuksien mukaan säästämään tulevissa harvennuksissakkin, jolloin nämä säästöpuuryhmät/- alueet jäävät pystyyn, tai kumolleen myös uudistushakkuussa.
Mänty kasvattaa paalujuuren, mikäli se maaperän puolesta on mahdollista. Kivisillä mailla, tai tiukoilla savimailla paalujuurta ei pysty kasvattamaan, joten sitä ei välttämättä paljon kasva, jos ollenkaan. Huokoisilla, esim hiekkaisilla mailla paalujuuri voi kasvaa metreissä mitattavaan syvyyteen. Myöskään suolla paalujuuri ei kasva juuri suon vesipinnan alapuolelle. Eli paalujuuri kasvaa, jos se vain pystyy maaperän puolesta kasvamaan. Kannonnostoahan tehdään käytännössä vain kuusiaukoille. Eikä enää tänä päivänä kovin merkittävissä määrin niillekään. Siihen, että männyn kantoja juuri nosteta, on käsitykseni mukaan syynä ainakin se, että männyn juuristossa tulee paljon todennäköisemmin mukana kiviä, jotka ovat ongelma prosessin vaiheissa. Ja toki männyn kannot ovat myös tiukemmassa kiinni. Toki kun on riskit koneet, niin kyllähän niillä kaikki irtoaa, kun riittävästi repii.
