Käyttäjän juha.m.leppanen kirjoittamat vastaukset
-
Kun yksittäisen tilanteen tarkemmat taustat ja niihin liittyvien papereiden yksityiskohdat eivät ole tiedossa, tai käytettävissä, niin ei voi kovin vahvoin sanankääntein näihin yksittäisiin tilanteisiin ottaa kantaa. Tämän aihepiirin asiat ovat kuitenkin täysin riippuvaisia siitä, mitä taustoihin liittyy ja minkälaiset paperit on tehty. Usein on myös niin, että itse asianosaiset eivät ihan täysin itsekään tiedä mitä papereissa käytännössä on tehty.
Tällainen tilanne, johon nimimerkkki Isaskar Keturi viittaa voi tulla eteen osituksessa, jos leski on perukirjassa vedonnut tasinkoprivilegiin, eli oikeuteensa olla antamata tasinkoa vainajan perillisille. Kun tässä tilanteessa ositus toteutetaan niin, että lesken nimissä ollutta omaisuutta laitetaan perillisten nimiin ja vainajan nimissä ollutta omaisuutta laitetaan lesken nimiin, niin kyseessä on vaihto, jolloin näiden vastikkeiden arvosta määrätään varainsiirtoverot maksettavaksi ja vastaan voivat tulla myös luovutusvoittoveroseuraamukset, mikäli vaihdon kohteena oleva omaisuus on luovutusvoittoveron alaista omaisuutta.
Esimerkki 1., leski ei ole vedonnut tasinkoprivilegiin
– Lesken omaisuutta kesämökki 100 000 € ja vainajan omaisuutta metsätila 100 000 €. Osituksessa ja perinnönjaossa perilliset ottavat kesämökin ja leski metsätilan, jolloin ei tule varainsiirtoveroseuraamuksia, eikä luovutusvoittoveroseuraamuksia, eikä kyseessä ole miltään osin vastikkeellinen luovutus.
Esimerkki 2., leski on vedonnut tasinkoprivilegiin
– Lesken omaisuutta kesämökki 100 000 € ja vainajan omaisuutta metsätila 100 000 €. Osituksessa ja perinnönjaossa perilliset ottavat kesäsmökin ja leski metsätilan. Nyt kyseessä onkin vaihto, jolloin kummankin vastikkeen arvosta (100 000 €) maksetaan varainsiirtoveroa. Myös mökistä luopunut leski joutuu maksamaan luovutusvoittoveroa sen mukaan, mikä hänen hankintamenonsa kesämökistä on verrattuna 100 000 € vaihtohintaan. Metsän osalta luovutusvoittoveroseuraamuksia ei tule, mikäli vain lähisukulaisuudet ja muut ehdot täyttyvät.
Se on kuitenkin muistettava, että verohallinnossakin työskentelee ihmisiä, jotka saattavat tehdä virheitä ja sellaisia päätöksiä, jotka eivät mene sen mukaisesti, kuin niiden oikeasti pitäisi mennä. Virheellinen päätös voi olla veronmaksajan kannalta positiivinen, tai negatiivinen. Sellaisten tahojen, jotka tähän aihepiiriin liittyvissä asioissa ihmisiä neuvovat ja heidän puolestaan asioita toteuttavat, kuitenkin aina kertovat asiat (tai ainakin pitäisi kertoa) niin kuin niiden pitäisi olla, ei niinkuin ne saattavat verohallinnon päätöksissä mennä.
– Mikäli tasinkoprivilegiin ei ole vedottu ja kuolinpesän osakkaat saavat omaisuutta osuuksiensa suhteessa, niin kyseessä ei ole vastikkeellinen luovutus, eikä oikeastaan luovutus ollenkaan, vaan kyseessä on ositus ja perinnönjako.
– Mikäli tasinkoprivilegiin on vedottu ja leski saa vain omaa omaisuuttaan ja perilliset jakavat vain vainajan omaisuutta osuuksiensa suhteessa, niin kyseessä ei ole vastikkeelinen luovutus, eikä oikeastaan luotuvus ollenkaan, vaan kyseessä on ositus- ja perinnönjako.
– Mikäi tasinkoprivilegiin on vedottu ja lesken ja vainajan omaisuutta siirretään osituksessa puolelta toiselle, niin tältä osin kyseessä on vaihto, josta kiinteän omaisuuden osalta maksetaan varainsiirtoveroa ja eteen voivat tulla myös luovutusvoittoveroseuraamukset.
– Mikäli jaossa käytetään pesän ulkopuolisia varoja, niin siltä osin kyseeseen tulee luovutukseen rinnastettava tilanne, jolloin tältä ulkopuolisten varojen osalta varainsiirtoveroseuraamuksia kiinteän omaisuuden osalta syntyy.
Mikäli kuolinpesän (kaksi osakasta) omaisuus on yhteensä 200 000 €, josta metsätilan osuus on 100 000 € ja muun omaisuuden osuus 100 000 € ja omaisuus jaetaan osituksessa ja perinnönjaossa niin, että kumpikin osakkaista saa muuta omaisuutta 50 000 € edestä ja toinen osakkaista saa koko metsätilan 100 000 € ja tämä koko metsätilan perintöosuuteensa saanut maksaa pesän ulkopuolisilla varoilla toiselle osakkaalle 50 000 €, niin varainsiirtoveroa maksetaan vain tästä pesän ulkopuolisten varojen osuudesta (50 000 €). Tämän metsätilan saajan saanto on siis lopulta 1/2 osalta vastikkeeton ja 1/2 osalta vastikkeellinen. Vastikkeettomasta saannosta ei makseta varainsiirtoveroa. Tilanne olisi seuraamuksiltaan täysin sama, jos ositus ja perinnönjako toteutettaisiin niin, että kumpikin osakkaista saa 50 000 € edestä muuta omaisuutta ja 1/2 osuuden metsätilasta ja heti jaon jälkeen tehdään kauppa, jossa toinen osakkaista ostaa toiselta tämän 1/2 osuuden metsätilastsa.
Mikäli tästä avaajan tilanteesta haluaisi saada tarkempaa analyysia esimerkiksi mahdollisista veroseuraamuksista, niin se vaatisi hieman tarkentavia tietoja lähtötilanteesta. Mutta mikäli tilanne on yksinkertaistetusti aiemman viestini kaltainen, niin veropeikkoja ei pitäisi vastaan tulla.
Onko tässä kyseessä yksi vai kaksi kuolinpesää? Mikäli vain yksi pesä, niin jäikö vainajalta leski? Mikäli on kaksi pesää, niin miten kyseinen metsätila on arvostettu ensin kuolleen perukirjassa?
Jos kyseessä on vain yksi pesä, niin kysymyksen esittäjän kuvaama vaihtoehto 2. on oikein hyvä keino saada suurempi metsävähennyspohja, kun oston kohteena on koko kiinteistö. Ostaja on tietenkin sitten jakamassa tätä pesän varoihin maksettua kauppasummaa ja muuta pesän omaisuutta ihan samalla tavalla, kuin muutkin pesän osakkaat. Hän vain on saanut 120 000 € arvoisen metsätilan 100 000 €: lla ja jos se on kaikkien mielestä ihan ok, niin ei siinä silloin mitään vääryyttä tapahtu, eikä veropeikkoja piileksi nurkan takana.
Eli se 2. vaihtoehto ei käytännössä ole ostajalle yhtään kalliimpi vaihtoehto, sillä pesälle maksetusta rahasta hän saa oman osuutensa perinnönjaossa. Ainoastaan varainsiirtoveroa maksetaan aavistuksen enemmän, mutta kun sekin menee mukaan metsävähennyspohjaan, niin ero on mitätön.
Niin, siis verohallinto ei käytä metsämaan vuotuista tuottoa määritellessään mitään kolmen vuoden keskiarvoa mistään, vaan se muodostetaan kuten aiemmassa viestissäni olen linkein osoittanut. Sekoittaakohan edellisen kirjoittaja tässä nyt kahta eri asiaa keskenään. : verohallinnon määrittämän metsämaan vuotuisen tuottoarvon, sekä verohallinnon ohjeen ”maatilan arvostaminen perintö- ja lahjaverotuksessa” mukaisen metsämaan maakuntakohtaisen keskimääräisen hehtaariarvon? Tämän maakuntakohtaisen keskimääräisen hehtaariarvon pohjana käytetään kauppahintatilastoa kolmen vuoden aikajaksolla taaksepäin tarkasteltuna. Tästä linkistä löytyy tuo verohallinnon ohje, johon viittasin (kohta 7.3)…
Näiden tuottoarvojen perusteella juurikin arvioidaan metsänomistuksen perusteella laskettavia tuloja silloin, kun metsänomistajan opintotukea, ympärivuorokautisen hoidon maksuja tai muuta vastaavaa etuutta määritetään. Näiden perusteella myös määritetään sitä, kuinka paljon pelkän hallintaoikeuden haltija on oikeutettu ottamaan tuloja niistä metsistä vuosittain, joihin hänelle on pidätetty hallintaoikeus.
Laittamistani linkeistä pääsee perille siitä, että kantohinnat, tai kasvu eivät vaikuta näihin tuottoarvoihin, vaan kunkin vuoden tuottoarvo muodostuu vuoden 2005 arvoa kuluttajaindeksillä korottamalla. Ja mitä ilmeisimmin tuo vuoden 2005 arvo tarkoittaa viimeistä pinta-alaverotuksen metsähehtaarin tuottoarvoa (sitä ei internetlähteistä nopella selailulla täysin tyhjentävästi saa selville).
Kun asioita tarkastaa niiden alkulähteiltä, niin ei tarvitse arpoa mielessään mistä ne tulevat. Verohallinnon määrittämällä metsämaan vuotuisella tuotolla ei ole mitään tekemistä metsätaloudenharjoittajien rahaliikenteen kanssa. Tästä seuraavasta linkistä pääsee ensinnäkin tarkistamaan tuottoarvon kunnittain ja samalla sivulla on kerrottu, mistä arvon perusteet löytyvät…
Linkistä löytyvällä sivulla kerrotaan arvojen perustuvan lakiin varojen arvostamisesta verotuksessa ja siellä pykälän 7 momenttiin 3. Tästä linkistä pääsee tarkastamaan sen lainkohdan….
Tässä kyseisessä lainkohdassa (7 pykälä 3 momentti) viitataankin sitten vuoden 2005 kunnan keskimääräiseen puhtaaseen tuottoon, jota korjataan kuluttajaindeksillä vastaamaan kunkin vuoden tilannetta. Tämä vuoteen 2005 viittaaminen mitä ilmeisimminkin tarkoittaa sitten sitä, että tänäkin päivänä verohallinnon määrittämä metsämaan vuotuinen tuotto pohjautuu pinta-alaverotuksen aikaisiin metsämaan tuottoarvoihin. Kuten kaikki tietävät, niin pinta-alaverotuksesta luovuttiin vuoden 2005 jälkeen.
Tämän pidemmälle ei jälkiä seuraamalla pääse. Kuitenkin aika selvää on, että verohallinto ei ynnäile metsätaloudenharjoittajien tuottoja ja jaa niitä hehtaareilla kunnittain.
Aloittajan tilanteessa oli edelleenkin kyse puiden poistamisesta rakentamisen yhteydessä ja aivan 100 % varmuudella tässä yhteydessä tehdyissä hakkuissa ei ole serteillä (pecf, fsc) mitään roolia, eivätkä kriteerit näitä kohteita koske. Rakennuspaikalle ei esim tarvitse jättää säästöpuita tms..
Lainaus Aplilta: ”
<div class=”comment__meta bbp-sidebar-meta”>
<div class=”bbp-reply-author”><span class=”comment__time bbp-reply-post-date”>17.3.2026, 06:45</span></div>
</div>
<div class=”comment__content bbp-reply-content”>
<div class=”comment__text js-discussion-text”>Jos myyt puut pystykaupalla eikö se silloin ole ostajan homma hoitaa ohjeet kunnalta?”
Tonttien ja rakennuspaikkojen ja muiden erikoiskohteiden lupien ja vastaavien hankinta on yleensä puunnmyyjän vastuulla, vaikka kuinka pystykauppa tehtäisiin. Voi nimittäin jäädä ostajaehdokkaat vähiin, jos meinaa edellyttää ostajaa selvittämään hakkuuseen tarvittavat luvat yms. kunnasta. Tällaiset kohteet ovat yleensäkin usein sellaisia ei toivottuja hakkuukohteita, joten jos pystykaupalla meinaa ostajan saada, kannattaa varautua tekemään itse kaikki hakkuuseen liittyvä selvittely ja siihen liittyvä byrokratia jo ennakkoon.
</div>
</div>Alkutilanteeseen siis viitaten: puut varmasti joku ostaa, mikäli niitä sen verran on, että puukaupoille pääsee. Sertifikaatiteista se ei jää kiinni, kaikki toimijat ostavat myös sertifioimatonta puuta. Kunnasta kerrotaan tarkemmat ohjeet itse hakkuun toteuttamiseen, eli antavatko kaavamääräykset mahdollisuuden hakata kaikki puut/puolet puista/osan puista, vai onko maininta esim. ”Pidettävä puustoisena” tms.. Myös viheralueelta tehtävään hakkuuseen tarvitsee kunnasta kysyä ohjeistusta, mitä saa tehdä kaava huomioiden. Maisematyölupa varmasti tarvitaan. Myös viheralueella tehtyjen hakkuiden puut joku toimija ostanee, vaikka ne ovatkin sertifioimattomia puita… tietenkin edellytys on että niitä on tarpeeksi.
Sertifikaatit ovat voimassa metsätalousmaalla. Eli jos alue on asemakaava-alueella, jossa se on merkitty vaikka rakennusmaaksi, eivät tällä alueella olevat metsät ole metsäsertifiointien piirissä. Yleiskaavassa vastaavasti rakennuspaikat ovat tosiaan vain ympyröitä kaavakartassa, jolloin ne ovat metsätalousmaata siihen saakka, kunnes tontti lohkotaan, tai rakennetaan, jolloin maankäyttö muuttuu metsätaloudesta esimerkiksi vapaa-ajan rakennuspaikaksi. Ja metsäsertifioinnit eivät koske rakennuspaikkojen puustoa.
