Käyttäjän Kahlschlag kirjoittamat vastaukset
-
Ero on sama kuin metsurilla ja metsänhoitajalla. Edellinen osaa, mutta ei tiedä. Jälkimmäinen tietää, mutta ei osaa.
Lainaus: ”Kahlschlag. Saatoit olla tekemässä sitä puupeltoa majesteetillisine kuusineen. Vai lasketko puustoksi kaadetut lehtipuut? Onko tämä yleinen käytäntö sinimustaoikeistouskovaisturakaisten keskuudessa?”
Kuten jo totesinkin tuossa, puupeltoja ei ole kuin korkeintaan noiden kiilusilmäisten eloapinoiden ja vihervassariuskovaisturakaisten märissä päiväunissa. Meille tehokkaasti metsiään hoitaville metsänomistajille se on erinomaista talousmetsää, josta saa parhaiten fyrkkaa ja joka sitoo parhaiten hiilidioksidia. Jo Metla on tutkinut ja havainnut tuon parhaan hiilidioksidin sidonnan tieteellisillä, empiirisillä kokeilla, ei tietokonesimulaatioilla, jotka ovat pelleilyä.
Sinimustat taas jäivät sinne 1930-luvulle, nyt elämme 2020-lukua.
Kuusentaimikko on kuusen- ei lehtipuiden taimikko. Jälkimmäiset eliminoin. Koivuntaimikko on sitten koivuntaimikko.
Tietämättömien (myös vihervassariuskovaisturakaisten, eloapinoiden sekä luonto- ja ilmastopanelistien) kannattaa tulla ulos kuplastaan ja tutustua Matti Kärkkäisen metsänhoitoa käsitteleviin kirjoihin. Sieltä löytyy sekä teoreettinen että käytännön (kaverilla on paljon metsää) tieto siitä, miten suomalaista metsää kasvatetaan tuottavasti.
Kun käytän vain 225 mm teriä (pienemmät ovat leluja) Strandin/Stihlin tuplahammasterä on minun makuuni liian äkkinäinen, en enää osta niitä, kun nykyinen varastoni loppuu. Stihlin normaaliterä leikkaa pehmeämmin ja hyvin. Bahcon teriä ostin 10 kpl satsin, kun halvalla sain. Saa sitten aikanaan nähdä, onko niistä mihinkään. Jos ei ole, käytän vaikka shurikeneinä.
Ei puupeltoja ole kuin korkeintaan noiden kiilusilmäisten eloapinoiden ja vihervassariuskovaisturakaisten silmissä, joiden matalaotsaisesta louskutuksesta metsänomistajan ei kannata välittää.
Kun olen tässä ollut raivaamassa muutaman hehtaarin roskapuusta tiheää kuusentaimikkoa rehevällä metsäpohjalla, kyllä silmä on levännyt, kun olen katsonut ottamiani valokuvia raivatusta osasta taimikkoa, 2-3-metriset kuuset seisovat majesteetillisinä kuin kynttilät, ja maanpinta on täynnä kaadettua lehtipuustoa. Hidastahan homma on, mutta ei haittaa yhtään, kun itselleni teen. Nyt tehty työ maksaa itsensä takaisin, kun joudun vielä kerran palaamaan taimikolle ennen ensiharvennusta.
<div class=”comment__text js-discussion-text”>
Lainaus: ”Voinemme kaikki olla samaa mieltä, että kapean suojakaistan puiden kaatuminen tuulessa on nimenomaan hullun ympäristöhallinnon, eikä huonon hakkuun toteutuksen/kiilusilmäisen isännän vika.
Ja se on hyvää kaupankäyntiä, kun joutuu pakottamaan ostajan hakkuulle jolle se ei halua.”
Näin on, Syke on vihervassariuskovaisturakaisten linnake, joka pitää lopettaa. Sitä paitsi sen virkamiehet hyödyttävät Suomea enemmän muissa töissä, vaikkapa kaupan kassoina.
Annan korjuuohjeet pystykaupoissani varmistaakseni, että kaikki ainespuu myös korjataan, rantavyöhykkeiltäkin. Minulla on sen verran hyvää metsää myytävänä pystykaupoissa, että minun ei tarvitse pakottaa ostajia tekemään kauppoja, haluavat ihan itse ostaa puuni.
Ymmärrän toki heitäkin, joilla näin ei ole, mutta vinkkinä heille, että ”hyvin hoidetusta metsästä ei korjata energiapuuta, vaan tukkia ja kuitua” (Juurikkalan 500 mottia-kirja). Eli raivaussaha vaan laulamaan, niin kyllä se siitä. Vanha tosiasia on se, että kirves on metsän lääke, rantavyöhykkeilläkin.
</div>
Niin saa tehdä.
Minunkin piti muutama vuosi sitten Metsäliiton ostomiestä ohjeistaa PEFC:n ao. kohtaan viitaten, että rantavyöhykkeeltä poimitaan hakkuussa kaikki ainespuukokoinen puusto (siellä oli pusikkoa ihan tarpeeksi), kun meinasi ryhtyä hankalaksi. Kävin hakkuun jälkeen katsomassa ja totesin, että korjuuohjettani oli noudatettu.
Vain tollot liittyvät FSC:hen. Siinä sertifikaatissa jää liian paljon metsää hakkuiden ulkopuolelle. Lisäksi FSC-lisä on tukissa tällä hetkellä ehkä 1-2 euroa/m3 (metsäyhtiöt salailevat tietoa), joka on aivan naurettava korvaus, ei kata alkuunkaan tulonmenetystä, jos siirtyisi PEFC:stä FSC:hen.
PEFC-puu tekee kauppansa, jatkossakin. Lisäksi FSC on vihervassariuskovaisturakaisten hallitsema sertifikaatti, sellaiseen en liity.
Lainaus: ”Tavalliselle mo:lle riittää ihan tavalliset toimet! Pökkelöitä voi vaikka tehdä jos ei ole luonnostaan aihioita! Ojien perkaamisesta voi kieltäytyä! jne.”
Kuka nyt niin pohjattoman tollo metsänomistaja olisi, että tekisi jotain pökkelöitä ja kieltäytyisi perkaamasta ojia. Vihervassariuskovaisturakaisilla ei ole metsiä (vaikka heitä sitä kehotetaankin hankkimaan ja suojelemaan), joten heitä ei tarvitse kuunnella yhtään. Meidän metsänomistajien kannattaa hoitaa mahdollisimman tehokkaasti metsiämme, sillä tehokkaasti hoidettu metsä sitoo kaikkein parhaiten hiilidioksidia ja omaisuudensuoja taas on kiveen hakattu eli Suomen perustuslaissa.
Lainaus: ”Kuusela oli hyvä metsäntutkija, mutta ääriliikkeen ihmisiä hänkin. Hän näki metsässä vain kuutioita ja kasvuprosentteja, ei mitään muuta arvokasta kuin joka ikiseltä Suomen metsäneliöltä teriin päätyvät puut. Kaikki muu oli toisarvoista ja halveksittavaa. Hänen perintöään jatkaa Kärkkäinen.”
Eihän metsässä tietenkään ole mitään muuta arvokasta kuin teriin päätyvät puut. Kuusela oli hyvä jätkä, tosin vähän turhan kärjekäs, mutta Matti Kärkkäinen on vielä parempi.
Kärkkäiseltä, metsäalan asiantuntijalta jo koulutuksensa puolestakin, olen oppinut paljon metsänhoidosta ja palaan aina uudestaan hänen kirjojensa pariin. Kun olen itsekin joutunut omalla ja pankin fyrkalla hankkimaan Kärkkäisen tapaan metsäpalstani, arvostan Kärkkäisen tapaa hoitaa hyvin metsäänsä (jota metsää omistamaton, tietämätön asuinpaikkani pääkaupunkiseudun vihervassariuskovaisturakaisproletariaatti nimittää puupelloksi) ja tavoitetta kasvattaa tukkia, josta tulee fyrkkaa sen sijaan, että kasvattaisi jotain tuottamattomia vihervassariuskovaisturakaisrääseikköjä.
Myös Jouko Juurikkalan kirjaan ”Juurikkalan 500 mottia” palaan aina silloin tällöin, koska siinä on hyviä käytännön neuvoja siihen, miten metsästä saa paremmin tuottoa.
Eli kiteytettynä metsänomistamisen kolme tärkeintä asiaa ovat tietenkin tuotto, tuotto ja tuotto. Tehokkaan metsänhoidon sivussa hoituu se kovasti mainostettu viherposeerauskin eli monimuotoisuus, jota metsätöissä ollessani näen aina, ja ihan ilman minkäänlaisia toimenpiteitä.
Akkuraivaussahat ovat – ainakin vielä tässä vaiheessa – täysiä leluja, niitä käyttävät vain diletantit. Jos aikoo koko päivän sellaisella sahata, pitää olla useita akkuja, jotka maksavat omaisuuden. Vastikään jossain ruotsalaisessa tutkimuksessa raivaussahan akku kesti kovimmalla teholla 25 minuuttia, surkeaa.
Stihlin FS490 on hyvä yleissaha, jolla roskapuut katkeavat kaikenlaisista taimikoista. Jos tarvitsen vielä enemmän voimaan – sellaisia tilanteita ei ole vähään aikaan tullut vastaan, vaikka olen pahoja tureikkoja (edellisten omistajien syntejä) raivannut – otan FS560:n käyttöön.
Hieskoivut olen jo pitkään harvennuksissa ottanut pois, niistä ei vanerikoivua saa itkemälläkään, rauduksesta sentään paljon paremmin. Hieskoivun kasvatus on siis hölmöläisten hommaa, mutta eihän sekään ole minulta pois, jos joku niin haluaa tehdä.
