Huoltosuhteen parantaminen on aloitettava ripeästi.

Mutta liittyvätkö jotkut elvytystoimet suoremmin metsä- ja puutalouteen?

Jottei niin kävisi tarvitaan:

Uusia tuotteita

Uusia markkinoita

Uusia ajattelutapoja

Kirveelle olisi töitä niin metsässä kuin suomalaisessa yritys- ja yrittäjyysbyrokratiassa.

Lehtikuusen lisäämisessä olisin hyvin varovainen.

Lehtikuusi liukenee normaalissa havupuun sulfaattikeitossa niin paljon, ettei se kelvannut itsellänikään nyt vuoden 2007-2008 hakkuissa.

Lisäksi lehtikuusen lahonkesto on isoksi osaksi myytti. VTT on tutkinut toistakymmentä eri lehtikuusilajia ja -alkuperää ja vertasi niiden lahonkestoa suomalaiseen mäntyyn ja vielä erikseen lappilaiseen sydänpuumäntyyn.

Lehtikuusen lahonkeston hajonta oli niin suurta, ettei sen lahonkesto ollut sen parempi kuin aihkimännyn sydänpuun. Kesti kuitenkin siis paremmin kuin männyn pintapuu.

Rakennuksien korjaamiseen lehtikuusi kyllä sopii. Sahatavara vetäytyy herkästi mutkille, mutta sahauksessa se kannataa sahata kuten haapa. Ensin vaikka pelkaksi esikuivumaan ja sitten viipaloidaan loppuun.

Maisemapuuna lehtikuusi on mainio – varsinkin, jos sitä saa kasvamaan yli 40 metrin pituiseksi ja läpimitaltaan metriseksi.

Vänkärin kasvatus lehtikuusi koivun kanssa voi olla hyvä juttu. Jos kasvatuksessa jättää vielä koivua jäljelle, voisi pienten lehtikuusierien myyminen lähialueen markkinoille olla helpompaa kuin ison lehtikuusileimikon päätehakkuuvaiheessa.

Teinpähän testin, kun on niin lämpimät kelit. Kävelin yhdellä palstalla suunnittelukierroksen, kymmenkunta kuviota.

Päällä yläosassa vain flanelipaita. Kun napit olivat kiinni, hirvikärpäsiä menee paidan sisään ja kohta kutittaa. Avasin napit auki ja annoin tuuletuksen käydä. Nyt kärpästen poiminta oli helppoa, koska tuntui että ne änkesivät koko ajan samasta kohti sisään.

Muutaman sadan metrin jälkeen tuntui jo, että kärpästen määrä vähenee. Reissun jälkeen niitä tietenkin oli vielä iholla ja vaatteissa, mutta jotenkin tuntui, että paljas iho paidan etumuksessa oli parempi kuin paita kiinni.

Kiitoksia Harjavaltaan hybridihaapa -kuvauksesta.

Koska puhut lyhytkiertoviljelystä ja uskalsit laittaa kiertoajaksi 10-20 vuotta, niin tuohan alkaa täyttämään EU:n maataloustuen kriteerit: Nopea kiertoaika ja energiakasvi.

Kysyin muuten vapolaisilta jossakin tilaisuudessa pajun viljelystä ja he sanoivat, että Suomessa pajun viljely ei ole maataloutta. Vapo siis keskittyi ruokohelpiin ja siitähän ei tullutkaan hittiä. Kävin kyllä äskettäin Ruotsissa ja Tanskassa ja siellä energiapaju on ihan tätä päivää. Neuvoteltiinko siellä sitten pajut mukaan maatalouteen?

Metsäkeskuksessa hybridihaapaa ei siis ole vielä nähty metsätalouspuuna? Lehtikuusi sentään aikanaan nähtiin metsäpuuna ja nyt harvennuslehtikuusenkasvattajat ovat ihmeissään, että mihin laittaa puu, kun sellunkeittäjä ei maksa siitä käytännössä mitään. Niin ja se lehtikuusen lahonkesto on tutkitusti samaa luokkaa kuin lappilaisen sydänpuumännyn.

Oletko päässyt myymään vielä yhtään harvennushaapaa? Mitä luulet seuraavasta sukupolvesta, onko uudistushakkuun jälkeen edelleenkin hybridihaapaa ja onko seuraava sukupolvi vesasyntyistä?

Seuraavan sukupolven kasvusta on arveluja, ettei se ole niin nopeaa kuin ensimmäinen, mutta johtuuko se maan ravinnetilanteesta vai mistä. Luulisi ainakin, että jos hirvet saa pysymään pois, uudistusalueella on helposti 20 000-50 000 tainta/ha, mistä saa alkaa valitsemaan seuraavan sukupolven kasvatettavia.

Mutta olen jo joskus aiemmin kommentoinut, että aivan varmasti pienellä työllä löytyy hyvälle haavalle sahausasiakkaita, jotka voisivat olla valmiita maksamaan kantohintana selvästi yli kuusikuidun hinnan.

Mutta oletko kaatanut haapoja ja tutkinut puuaineksen väriä ja terveyttä? Onko runko kokonaan valkoista tervettä puuta? Entä miten näkyy oksa, joka on kuollut rungon sisällä – siis jos sitä sahaisi.