Käyttäjän KuneKoski kirjoittamat vastaukset
-
Pieni laskuharjoitus tuosta hirvenmetsästysoikeuden vuokraamisen vastikkeellisuudesta. Jos hirvikanta on luokkaa 2,5-5 hirveä/1000 ha, niin silloin tuotto mahdollistaa 1-1,5 hirven metsästämisen vuosittain tuolta alueelta eli 1 aikuinen ja 1 vasa. 100 hehtaarin tilalta tuo saalis saataisiin kerran kymmenessä vuodessa ja 10 hehtaarin tilalta kerran sadassa vuodessa. Paljonko itse olisitte valmiita maksamaan vuosittain tuosta oikeudesta? Omat maani olen vuokrannut vastikkeetta ja koen enemmän saaneeni, kuin menettäneeni tuossa sopimuksessa.
Ei se tukkipöllikään pelkäksi sahatavaraksi tai vaneriksi muutu. Sieltä tulee kuorta, purua, pintaa, purilasta ja tasauspätkiä. On pelkästään metsänomistajan etu, että meillä on menestyvää mekaanista ja kemiallista metsäteollisuutta. Silloin kun puun kaikki osat ovat hyödynnettävissä, tuo se puulle taloudellista arvoa. Suomessa on mielestäni tässä onnistuttu melko hyvin.
Vastikkeeton hirven metsästyksen vuokrasopimus on oikeastaan metsätalouden harjoittamisen perusedellytys. Pienriistan osalta asiaa voi miettiä, mutta mitä myötämielisemmin metsästykseen suhtautuu, sitä varmemmin seuran puolella kuunnellaan myös maanomistajan huolia ja toiveita.
Kyllähän esityksellä Visan mainitsemaan teollisuuden puun saatiin olisi vaikutusta. Teollisuushan ei pyöri Suomen metsävarojen varassa, vaan niiden, jotka puuta myyvät. Meillä on paljon tiloja, joista teriin päätyy puuta paljon vähemmän, kuin olisi mahdollisuuksia. Toisaalta on niitä, jotka tekevät puukauppaa, vaikka mitään järkevää myytävää ei olisikaan. Tämä kai pääasiassa johtuu taloudellisesta tilanteesta. Juuri tähän porukkaan, johon Suomen valtiokin kuuluu, esityksellä olisi hyvinkin suuri vaikutus. Kerrannaisvaikutukset saattaisivat olla hyvinkin merkittävät. Moni maatalouden investointi jäisi varmaan tekemättä ja moni navetta kylmenisi. Myös kaupunkien asuntokauppaan tästä myös jonkinlainen jälki jäisi. Yhtä palaa kun käy liikuttamaan, niin seuraukset voi näkyä hyvinkin yllättävissä paikoissa.
Kyllä niin voi käydä, etenkin, jos ajo on aivan perässä ja varastotilaa tarvitaan heti. Tuo polkeminen onnistuu tasaisilla mailla, mutta kivisillä mailla, missä pinoja sovitellaan tiepohjalta kammettujen kivien väliin, se jää kyllä tekemättä. Tasaisilla mailla pinon kaatuminen ei mikään iso ongelma olekaan, mutta missä tie kulkee korkeuskäyrän suuntaan, on tienvieret viettäviä. Siinä, kun auringon puolella lumi sulaa ja varjon puoli on vahvasti jäässä, niin korkea pino voi kaatua.
Aikoinaan konekoulussa opetettiin varastotilan tarve näin. 3 metristä mahtuu metrille 6 m3 ja 5 metristä 8 m3. Lisäksi tarvitaan 4 metriä jokaista erilleen ajettavaa puutavaralajia kohden (pinojen nousut ja laskut). Tämä ohje oli vielä jälkimitta-aikaa. Jos tiedetään puiden lähtöjärjestys ja voidaan näin käyttää välipuita, saadaan noita 4 metrin nousuja ja laskuja vähennettyä. Nykyisin puut on jo mitattu, kun ne ajetaan varastolle, jolloin pitkää tavaraa voidaan ajaa korkeampiin pinoihin, edellyttäen, että tavaraa on niin paljon, että pinosta tulee pitkä. Maaston muoto vaikuttaa myös. Jos pinon pohja on tien tasoa alempana, voi pinosta tehdä korkeamman. Penkan päällä pino taas nousee puuautolle helposti liian korkeaksi. 3 metristä tavaraa ei sortumavaaran vuoksi voi kovin korkeisiin pinoihin ajaa. Tämä etenkin kevättalvella, jolloin lumi alkaa sulaa pinon alta. Puhdas männikön ensiharvennus tai energiarankasavotta menee käytännössä yhteen pinoon, jolloin varastotilan tarve on pienempi. Päätehakkuussa, jossa pelkästään kuusitukki voi mennä neljään eri pinoon ja yhteensä erilleen ajettavia puutavaralajeja on pitkälle toista kymmentä, on varastotilan tarve huomattavasti suurempi. Eli lyhyesti sanottuna, tilantarve on hyvin tapauskohtainen.
Puusta myyjälle maksettava hinta on sellainen jakojäännös. Teollisuus pyrkii siihen, ettei hinta tehtaan portilla heittelisi kovin paljon. Mitä kauempana tehtaasta ja tien varresta puut ovat, mitä pienempi on puiden keskijäreys, mitä enemmän tarvitaan ennakkoraivausta, aurausta, lanausta ja murskeen ajoa, sitä pienempi on puusta maksettava hinta. Jos motolla pyritään keskimäärin tuotokseen 120€/h, niin ei silloin laskentaa tehdä ihanneolosuhteiden mukaan, vaan keskimääräisten. Tuon jk-hakkuun keskimääräisen tuotoksen saa puolittaa 20 m3:iin tunnissa.
Jos puita olisi mahdollista liikutella sivusuunnassa ja jk-tilan puiden tilajärjestys muutettaisiin vastaamaan jaksollisen kasvatustiheyttä, huomattaisiin, ettei niitä puita ihan koko tilan pinta-alalle riitäkkään. Saataisiin ihan reippaan kokoinen aukko, jossa tuottamaton aika on 80-100 vuotta.
Tuo taimivaiheen mollaus ja väittäminen tappiolliseksi on siinä mielessä älytöntä, kun molemmissa kasvatustavoissa puun kasvattaminen kuitenkin aloitetaan taimesta ja myydään tukkipuuna pois. Ei sinne jk-metsäänkään mistään tyhjästä ilmesty yhden tukin puita, joita sitten kasvatetaan neljän tukin puiksi. Niin kauan, kun hitaasti kasvatetulle puulle ei saa lisäarvoa, kannattaa pyrkiä saamaan tuo vaihe taimesta myytäväksi tukiksi mahdollisimman lyhyeksi ajanjaksoksi.
Ihan vaan mielenkiinnosta ja oppiakseni uutta, kysyisin Perkolta, missä vaiheessa tuo hieskoivikko huolehtii siitä optimaalisesta tuotosta ja kasvun vaiheesta ja monenko vuoden kuluttua se tarjoaa sitä lähes pelkän tukin myyntiä?