Käyttäjän Kurki kirjoittamat vastaukset
-
Hankalin on vesistöjen tummumista aiheuttava veteen liuennut humus, jota ei saada oikein mitenkään pidätettyä.
Humuspitoisuusrajan voisi määritellä raakku ja tammukka.
Hukkajoen vesi olisi normi ja siihen verrataan muita vesiä.
Jo silmämääräinen tarkastelu vesien tummuudesta keroo paljon.
Eivät näy jukaisevan minun ottamia vesinäytteitä lukijoiden kuviin, jotka laitoin jo monta päivää sitten ja jätin jo kyselyn sinne.
Hukkajoen vesinäytteen tummuus on samaa luokkaa kuin tämän lähijoen vesi, vaikka mitään turvemaiden ojitusvesien puhdistustoimia ei ole tehty missään valuma-alueella, jossa turvemaat ovat lähes kaikki ainakin kerran ojitettu.
Korjaus. 14.10 2024: Soitin toimitukseen ja ilmeni ettei kuvalähtys ollut tullut perille ja syy oli etten ollut merkinnyt pakollisen kenttään Teema* mitään.
Nyt Hukkajoen veden värilaadun voi tarkistaa lukijoiden kuvista.
Kyllä Luke on laskenut.
Katso tämän ketjun sivut 3…11.
Linkistä: Uuden tutkimustiedon perusteella turvemaiden ojituksen pitkäaikaispäästöt ovat suurempia kuin aikaisemmin ajateltiin.
Aivan. Muutama vuosi sitten nuo lisääntyneet päästöt Luke ilmoitti 13 000 tn/v typpeä (vanha oletus oli 500 tn/v) ja 500 tn/v fosforia, ovatkin taas tarkistuneet niin, että typpipäästöt ojitusalueilta ovat 8000 tn/v ja fosforin päästöt 580 tn/v. Sain nämä viimeiset luvut Luken tutkijalta.
Luke julkaisi viime syksynä ojitusalueiden typpipäästöistä tähän vihreään vyörytykseen juuri sopivasti:
”Puuston järeytyminen ja turpeen hajoaminen lisäävät ojitettujen soiden vesistöpäästöjä ”.Tutkimuksen mukaan typpipäästöjä tulee 5 milj.ha ojitusalueilta 8000 tn/v, joka on 1,6 kg/ha/v. Jo ilmasta tuleva typpilaskeuma on eteläisessä Suomessa 3..4 kg/ha/v eli ojitusalueet puhdistavatkin typpeä, joka menee tietenkin ojitusalueiden puiden kasvuun ja lisää metsien hiilinielua.
Suomen 34 milj.hehtaarin maa ja vesipinta-alalle tulee sitten suoraa typpilaskeumaa 2 kg/ha/v mukaan 68 000 tn/v. Sisävesille suoraa typpilaskeumaa 2kg/ha*3,1 milj.ha = 6200 tn/v.Vaihdoin viestejä tutkijan kanssa ja selvisi, että typpilaskeumaa ei ollut huomioitu tutkimuksessa.
Samoin sain selville, että kivennäismaametsien vesistövaikutus on 1,3..1,5 kg/ha typpeä, joka ei nyt paljon poikkea ojittettujen soiden päästöistä.
Tästä voisi tehdä johtopäätösken, että ei kai noille turvemaaojituksille tarviste tehdä yhtään mitään ravinnepäästöjen suhteen. Ovat aika normaaleja. Kiintoaineiden kulkeutumisen estämiseksi vesistöihin sitten pitää tehdä jotain päästöjen vähentämiseksi ja samallahan siinä ravinnepäästötkin laskee.
Maatalouden typpipäästöt ovat 32 000 tn/v.
Tolopaiselle vastaan, että kyllä kaikki joltain ylempänä olevalta suolta lähteneet pienet purot ja norot aina kulkevat kivennäismaa tai savimaa alueiden läpi, joten vesissä on aina ravinteita, vaikka yhtään peltoa ei olisi valuma-alueella. Täällä näiden vesien purkautuminen tapahtuu suurempaan vesistöön yleensä turvemailla, kun suurin osa on turvemaata 70%, joidenka ojat ei syöpeydy virtauksesta, vaan päivastoin kasvavat umpeen. Tuossa edellisessä esimerkissä, jossa norolle kaivetaan uusi oja joen varteen 50–100m päähän, tietenkin maaperä oli turvemaata ei kivannäismaata.
Rukopiikki siis puhunut koko ajan kivennäismaaojista, jotka tietenkin syöpeytyvät veden virratessa ja niihin tehtävistä lietekuopista eivät tietenkään ole toimivia ajatellen ojavesien puhdistamista. Minä taas olen puhunut tyrvemaiden ojista ja niihin tehtävistä puhdistusratkaisuista, jotka eivät tietenkään syövy, kun turve ei syösy virtauksista. Että sillä lailla.
Tuossa yhdesssä ojituskohteessa, kun tehtiin penkkatie ylempänä mäellä kulkevasta metsätiestä alempana olevalle turvemaalle, niin kohdassa, jossa soravaara muuttui turvemaan alla hiesuksi, alkoi syöpyminen, joka korjattiin minun aloitteesta sitten vuoraamalla penkkatien oja turpeella. Loppui syöpyminen. Vettä tuli penkkatien ojaan vain 100m matkalla orsiveden purkautuessa kiviseen ojaan ja silloin sattuneista kovien sateiden yhteisvaikutuksena, mutta sekin vähä syövytti silttiä turvemaalla menevän penkkatien ojan 100m matkalta umpeen, joka korjattiin ja sitten ojaa syöpymiskohdassa vuorattiin turpeella 30m matkalta. Nyt on toiminut.
ne metsänomistajat jotka keksivät että kun heittelevät raakut rannoille niin eipä niistä sitten enää mitään haittaa ole.
Näihän se on, että äärisuojelijan epäluuloisuus on suurin uhka suojelulle.
Jos liito-orava, valoselkätikka tai raakku olisi luokiteltu elinvoimaiseksi, niin niiden suojelu olisi turvattu.
Kevät- ja syystulvien aikana mönjä lähtee liikkeelle
Jos tuo 40 m perkaamaton oja on tasaisella rannalla ja tässä tapauksessa aika pieneltä valuma-alueelta tuleva vesimäärä, niin oja täyttyy ja tulva leviää laajalle alueelle eikä keväinen vesipatja vahingoita puustoa, kun kesäksi kuitenkin vesitaso laskee riitävästi maanpinnan alapuolelle. Hyvä olisi, jos vielä joen tulva nousisi rantaviivasta 100 m rantametsään, niin kaikki ravinteiset tulvavedet joen ja valuma-alueen jäisivät puuston ravinteiksi. Toimiva ratkaisu.
Lähijokeen tulee näitä pieniä ylihypättäviä puroja, joissa kevät tulvat nousevat ylös ojasta ja sateisina syksyinä myös, mutta talvella on vain pientä lirua. Ne laskevat suoraan jokeen ja vievät ojitusalueilta tulevat kiintoaineet ja ravinteet nyt suoraan jokeen. Mutta ne voitaiin kääntää tasaisella joen tulvarannalla kulkemaan joen vartta 50..100m päässä kaivamalla niille uusi uoma niin pitkälle joen vartta kuin pystyy ja kaikki tulvavesien ravinteet jäisivät rantametsille ravinteiksi. Ne olivat mojovia pienen noron varsia, joissa kuuset kasvavat suuriksi.
Tässä olisi yksi hyvä tapa puhdistaa vesistöjä, jota tietenkin rajoittaa se, että oja pitäisi kaivaa monen omistajan maiden läpi.
Jari Vauhkonen
”Pääkritiikkini kohdistuu siihen, että hakkuiden vaikutuksia pääteltäessä on käytetty pelkästään tuota 6–31 prosentin vaihtelun selittänyttä kiinteää osaa. Muut kantojen vaihteluun vaikuttavat tekijät oletetaan vakioksi. Tällöin kaikki hömätiaiskantojen muutokset selittyvät hakkuilla.”
”Mieleen tulee ilmastonmuutokseen liittyvät tekijät tai muut lajit.”
Nostokoukulla vanhat tiedot puhdistusmenetelmistä.
Turvetta pitäisi nostaa vain sellaisilta soilta, jossa vedet voi johtaa jollekin alapuoliselle suurelle suolle, niin jo kosteikko toimii valutuskenttänä ja suokin monimuotoistuu.
Linkki: http://turveinfo.fi/ymparisto/vesienpuhdistusmenetelma-valitaan-tapauskohtaisesti/
Metsätalousalueella oleva Hukkajoki on vesien laadun mukaan parasta mahdollista, kun raakku ja tammukka siinä viihtyy erinomaisesti ja veden väri ei juuri poikkea tämän lähijoen väristä 29.9 2024 otettujen vesinäytteiden perusteella, vaikka lähijoen valuma alue on lähes kokonaan ojitettua.
Eihän Konneveden kuten Keski-Suomessa muutenkin monella valuma-alueella ole juurikaan yhtään ojitettua suota ja vielä veisialuekin on 2/3 osa valuma-alueesta. Mitenkä ravinnepäästöt typpi ja fosfori nyt niiltä maa-alueilta voivat kovin merkittäviä olla, kun jo laskeuma typellä on 2 kg/ha vesille, jonka maa-alueilla vielä puut käyttävät kasvuun.
Hyviä tapoja suovesien puhdistamiseen kiintoaineesta.
