Käyttäjän Kurki kirjoittamat vastaukset
-
Ja minä vastaan Luontopaneelille.
Kirjoituksessa väitetään myös, ettei luontokadon olemassaoloa ole tutkimuksin osoitettu. Luontokato eli luonnon köyhtyminen tarkoittaa luonnonvaraisen elämän hiipumista maapallolta ihmistoiminnan seurauksena.
Seppo Vuokko tarkoittaa ettei Suomessa ole luontokatoa. Miksi Luontopaneeli ei ota kantaa Suomen luontokatoon? Puhuu vain maailman luontokadosta.
Suomen viimeisin uhanalaisuusarviointi valmistui vuonna 2019, ja sen mukaan 11,9 prosenttia Suomen arvioiduista lajeista on uhanalaisia, eli niillä on vähintään korkea todennäköisyys hävitä Suomesta.
Viimeisimmässä uhanalaisuusarviossa 109 metsälajilla havaittiin myönteistä ja 140 lajilla kielteistä kehitystä, eli tosiasiassa uhanalaisuus on metsissä merkittävästi lisääntynyt.
Suomessa lajien uhanalaisuus on pysynyt samana jo 30 vuotta noin 10%:ssa. Viimeisessä Punaisessa kirjassa 2019 oli tiehämmällä kammalla haettu 1000 lajia enemmän arviointiin kuin edellisessä, joista tietenkin löytyy enemmän uhanalaisia. Siitä tuo nousu vaivaiset 30 lajia enemmän kielteistä kuin myönteistä kehitystä verrattuna edelliseen Punaiseen kirjaan 2010.
Yhtään lajia ei ole kadonnut viimeisten 40 vuoden aikana metsätalouden vuoksi, sillä nämä kadonneet 6 lajia (hammasleukakääpiäinen Ahvenanmaalta, tammikairo ja täplähaiskiainen Turun Ruissalosta ja tammihiiri) ovat lehtojen tulokaslajeja toisenlaisesta ilmastosta, jotka siellä ovat elinvoimaisia, mutta Suomen luonnossa eivät menesty.
Metsätalous on Suomen suurin luontokadon aiheuttaja. Se on ensisijainen syy 733 lajin uhanalaisuudelle ja yksi uhka 1 420 lajille.
Kaikista Suomen uhanalaista 2667 lajista 2330 lajia on jo Suomen luonnon hoidossa metsälain ja sertifikaattien mukaan hakkuiden ja metsien käsittelyn ulkopuolella seuraavasti: perinneympäritöissä 650 lajia (800 uhanalaiselle lajille uhka on Suomen luonto umpeen kasvamalla aukeat alueet, joka on Suomen luonnon tehtävä), lehdoissa 377, harjumetsissä 75, paahderinteissä 58, paloalueilla 25, soilla 120, vesissä 156, rannoilla 283, kallioilla 298 ja tunturipaljakoilla 309.
Näillä pienalaisilla alueilla 1..3 % pinta-alasta yhteensä on 2330 uhanalaista lajia, jotka ovat olleet jo vuosikymmeniä Suomen luonnon hellässä hoidossa ja ovat edelleen uhanalaisia. Eikä mitään parannusta ole tapahtunut vuosikymmeniin.Suomen luonto on suurin uhkatekijä n. 800 lajille umpeenkasvamisen vuoksi ja lisäksi uhka kaikille toisenlaisen ilmaston lajeille, jotka sinnittelevät uhanalaisina Suomen ankarassa ilmastossa.
Talousmetsien uhanalaisia lajeja, joissa mukana vanhat metsätkin, on sitten n. 330. Näistä 330 lajista suurin osa on lahopuuriippuvaisia ja ovat joko pienen populaation lajeja tai toisenlaisen ilmaston lajeja, joille metsien lisäsuojelu ei tuota mitään tulosta.
Lahopuusta riippuvaisia lajeja on Suomessa n. 5000, joista vain 5% eli 250 kpl on uhanalaisia eli viime vuosikymmeninä lahopuutakin on ollut ihan kiitettävästi 95%:lle lajeista.Sitten vielä luontotyyppikadosta. Ei kai kukaan tervejärkinen ala väittää että 70% tuoreista kankaista on uhanalaisia, kun siellä ei ole riittävästi lahopuuta (jota kuitenkin ollut) ja niitä on puolet koko Suomen metsäalasta tai että kuivat kankaat ovat uhanalaisia, kun ne ovat typpilaskeuman vuoksi nostamassa luokkaansa parempaan luokkaan kuivahkot kankaat.
Suomessa ei ole ollut viimeisten 50 vuoden aikana luonto-eikä lajikatoa.
https://www.epressi.com/tiedotteet/tuotanto/lahopuun-maara-lisaantynyt-etela-suomessa.html
Valtakunnan metsien 10. inventoinnin (VMI10) perusteella Suomen metsissä on kuollutta puuta keskimäärin 5,4 m3/ha. Määrä on lisääntynyt Etelä-Suomessa, missä kuollutta puuta on nyt metsä- ja kitumaalla keskimäärin 3,2 m3/ha, kun määrä 1990-luvun lopussa oli 2,8 m3/ha. Pohjois-Suomessa lahopuuta on keskimäärin 7,6 m3/ha.
Lahopuukoeala on 7 metrin säteinen ympyrä, jolta mitataan kaikki läpimitaltaan vähintään 10-senttiset pystyssä tai maassa olevat kuolleet puut.
Näytäisi, ettei kantoja eikä hakkuutähteitä ole mukana lahopuumittauksissa.
Talousmetsissä ei näe juurikaan isoja lahomaapuita kuin siellä täällä myrskyn kaatamina. Kuolleita pystypuita vielä vähemmän.
Kymmenestä puolen kuution kuolleesta pystypuusta tulisi tuo 5 m3/ha. Tuota en ole nähnyt missään talousmetsässä.
Kantolahopuu huippupaikkoja ovatkin päätehakkuut joissa 500 m3 runkopuuhakkussa jäisi jo 200 m3 /ha.
Suomen metsissä on ollut riittävästi lahopuuta pitkällään ja pystyssä ja vielä hakkuutähteissä jääneet kymmenet miljoonat kuutiot vuodessa, kun lahopuulajeista 95% ovat elinvoimaisia. Keskustelu lahoppuun määrästä on järjetöntä, koska se on täysin merkityksetön monimuotoisuuden kannalta.
https://mmm.fi/maankayton-muutokset-ja-kosteikot
Nämä ehdotukset nettonielun nostamiseksi ovat kovin työläitä ratkaisuja kuten vettäminen, ennallistaminen ja siirtyminen peitteiseen kasvatukseen. Ennallistaminen on lisäksi päästöjen lisäämistä ja peitteinen kasvatus on metsien hiilinielujen vähentämistä huonomman kasvun vuoksi.
Nopein ja tehokkain tapa nostaa nettonielua on metsäkadon korvaaminen uudella metsämaalla. Linkin mukaan metsäkatoa on tullut 14 000 ha vuosi vauhtia ja siitä lasketaan +3,4 Mtn CO2-päästö vuodessa. Noin 4000 ha vastaa siis 1 M tonnin CO2-päästöä.
Ensinnäkin Suomessa on peltoheittoja ja turvesoiden pohjia n. 100 000 ha, joidenka metsityksestä saa 20 Mtonnia metsäkatoa korvaavia CO2-nieluja.
Toiseksi on näitä talousmetsien kitu ja joutomaita, joiden lannoittaminen tai ojittamihnen antaisi lisäkasvua.
Kolmanneksi ravinnerikkaita luonnon soita on vielä jäljellä 1 milj.ha, jotka kannattaisi metsittää, joista saisi metsäkadolle 250 M tonnin CO2-korvausnielua.
Neljänneksi olisi turvepeltojen päästöjen poistamiseksi turpeen hautaaminen paikalla pohjaveden alapuolelle. Vesittämiset ovat huuhaata.
Näitä päätöksiä hallituksen pitäisi tehdä heti vaikka 7 miljardin edestä, ettei tuota rahaa sitten tarvitse käyttää tyhjän eli hiilinielujen ostamiseen.
https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/metsa/e08f0e7f-f5ef-5d4f-9563-7664b7494dcd
Toistan vielä kerran, että luontokato perustuu mittauksiin ja pitkäaikaisseurantoihin.
Dosentit puhuivat muun maailman satojen tuhansien lajien luontokadosta, joka yltää Suomeenkin muutaman kymmenen lajin osalta.
Suomi ei ole ilmiöstä sivussa, ja maassamme elää kymmeniä myös maailmanlaajuisesti uhanalaiseksi arvioituja lajeja.
Todennäköisesti ovat luonnostaan pienen populaation lajeja kuten tämä Balkaninlatikka (https://www.metsalehti.fi/uutiset/tornatorin-kulottamasta-metsasta-loytyi-harvinainen-latikka-ja-muutama-uhanalainen-laji/#5dfaa1a5), joita on mahdoton mitenkään suojella suojelualueita perustamalla.
Punaisen kirjan 2019 mukaan Suomen lajien uhanalaisuus n. 10% ei ole muuttunut 30 vuoteen, joka perustuu mittauksiin ja pitkäaikaisseurantoihin.
Tärkeintä eivät ole Suomen luonnossa elävät uhanalaiset lajit, vaan elinvoimaiset lajit, miten ne pärjäävät. Siitä hyvä esimerkki on lahopuulajit, joiden elinvoimaisuus on huippua 95% kaikista. Ei sitä voi enää nostaa vanhojen metsien lisäsuojelulla, kun ne uhanalaiset lajit ovat erilaisten ilmastojen tai pienen populaation lajeja.
<p><p>Ei sopinut edelliseen postaukseen. Ollaan ilmeisesti nyt takaisin siinä, että vain yksi linkki sallitaan.</p><p><i>Rehevien paikkojen ensimmäiset puut ovat tyypillisesti koivuja ja myöhemmin kuusia. Kuiville kankaille kasvaa puolestaan mäntyjä.</i></p><p>https://yle.fi/a/3-10317290</p></p>
<p><p><p><p>Siellä missä myrsky kaataa tai tuli tuhoaa kaikki puut, metsästä tulee tasarakenteisia. Myrskyn kaatamat yksittäiset puut taas tuskin muuttavat metsätyyppiä mitenkään, mutta kuusikoissa voisi syntyä erirakenteisuutta valon lisääntyeässä. Ranelta hyvä huomio tuosta Panu Halmeen Seppo Vuokon runttauksesta, kun dosentit ise tunnustavat, että jaksollinen kasvatus onkin se luonnonmukainen metsien uudistustapa, vaikka toisaalta pitävät itse erirakenteisuutta juuri luonnonmukaisena. Linkeissä olevien kuvien mukaan näyttäisi, että luonnon metsät pääsääntöisesti uudistuvat juuri jaksottaisen kaavan mukaan</p><p>Paula-myrsky kaatoi puita Taivalkosken Kylmäluomassa.</p><p>https://yle.fi/a/74-20037884</p></p></p></p>
