Käyttäjän Kurki kirjoittamat vastaukset
-
https://www.hs.fi/politiikka/art-2000009961799.html
Taas uusi yritys.
Kuinkahan monta kertaa tämäkin kirjoitus on ollut Hesarissa kommentoitavana.
Vanhat kommentit poistettu.
Aukko on eittämättä talousmetsien monimuotoisin kehitysvaihe.
Ja ekosysteemipalveluja saatavilla parhaimmillaan lukemattomia sankkoja/ha puolukoita, juolukoita, variksen marjoja, mustikoita tai vadelmaa ja kukinta aikana monenlaista pörriäistä liikkeellä.
Esimerkistä käy maassa makaavalla lahopuulla paistatteleva harjaskääpä. Jos avohakkuut valtion mailta lopetetaan, harjaskääpää on sen jälkeen niistä metsistä kuulemma vaikea löytää. Luonnon monimuotoisuustarpeet huomioivilla avohakkuilla käävän elinympäristöä voidaan kuitenkin turvata.
Dailyn käsitykset sopivat paremmin muuhun maailmaan kuin Suomeen. Tuskimpa on ajatellut Suomea yhtään teesejä laatiessaan.
Ekosysteemipalveluiksi kutsutaan luonnon ihmiselle tuottamia hyötyjä.
Kaskeamisen aikaan Suomessa metsät olivat tuhkalannoittetta viljalle.
Maaperän eliöt möyhivät maan sellaiseksi, että siinä voi viljaa tai puuta kasvaa.
Mikähän tuota Suomessa uhkaa? Glyfosaatti taitaa tulla takaisin, kun ei aiheutakaan ihmisille syöpää. Tuli glyfosaattia levitettyä penkkateiden pusikoihin. Pusikot lähtivät, mutta tekevät taas tuloaan. Heti käsittelyn jälkeen, kun pusikko hävisi, teillä näkyi männyn juurisieniä rouskuja paljon. Ei siis vaikuttanut puiden sienijuuriin.
Hyönteiset pölyttävät 75 prosenttia maailman ruokakasvilajeista.
Mikähän tätäkin Suomessa uhkaa kuin Suomen ankara luonto. Pölyttäjille esim. kimalaisille alkukesän kylmyys ja sateisuus on suurin uhka. Tarhamehiläistenkin suurin uhka taisi olla luonto itse. Niin luonnollista kuin vain voi olla. Mehiläispesien loinen varroapunkki.
Merten levät tuottavat 70 prosenttia ilmakehän hapesta.
Happea siis Itämeren sinilevätkin tuottavat.
Suot ja kosteikot puhdistavat vettä ja torjuvat tulvia.
Suot likaavat aina vesiä ja tekevät ne ruskeiksi. Tämän seudun suurimpaan jokeen lohikalat ovat aina nousseet ja nousisivat edelleen, jos ei olisi voimalaitoksia. Ennenkään lohet eivät nousseet näihin pääuoman sivujokiin, jotka tulevat laajoilta suoalueilta.
https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S1470160X2201024X?via%3Dihub
Tässä tuo tutkimus.
Ota siitä sitten selvää.
Tämä tutkimus samasta aiheesta on vähän selvempi.
Linkki: https://www.metsalehti.fi/artikkelit/avohakkuu-ei-havita-hiilivarastoa/#5dfaa1a5
Lakettelukeskus Tahkon alueella myös kirjanpainajat levinneet suojelualueeta lähimetsiin, kun myrskyn kaatamia puita ei saa suojelualueilta kerätä pois.
https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/metsa/51d8a3b8-0620-4e38-8399-60b33d53e00d
Saksan jättimäiset vanhojen kuusikoiden tuhot lähtivät myös suojelualueilta. Kuitenkin alle 20 vuoden ikäiset kuusikot ovat säätyneet. Ratkaisu kirjanpainajatuhojen estämiseksi kuusikoissa näyttäisi olevan siirtyminen pohjoismaiseen metsienkäsittelyyn. Uudistetaan kuvio heti, kun kirjanpainajat uhkaa 30..50 vuoden iässä.
Matti Kärkkäisen kolumni Metsälehdessä kertoo vähän samaa kuin Annamari Laurenkin, että turpeen nopea häviäminen lisää metsän kasvua vapauttamalla enemmän ravinteita puiden käyttöön.
Muhoksella rämeiden koeojituksilla ojasyvyydellä 90 cm 10m välein antoi männyillä pituuskasvuksi 25 cm vuosina 1977-1995 ja ojavälillä 20m 16 cm ja 40m ojavälillä 10 cm. Kun suo lannoitettiin kalilla ja fosforilla, niin vain 20 ja 40 m ojavälillä pituskasvu lisääntyi, mutta ei saavuttanut 10 m ojavälin kasvua eikä lisännyt pituuskasvua 10 m ojavälillä juurikaan.
Tuo oli mukava kuulla, että turvemaiden metsät kestävät ilmaston lämpenemistä paremmin kuin kivennäismaat ja kasvavat myös paremmin nykyiseen varrattuna. Myös turvepellot antavat paremmat sadot kuivina kesinä kuin kivennäismaat.
Lisäksi Lauren sanoo, että tuhkalannoituksen vaikutus kestää 30..50 vuotta ja antaa lisäkasvua 2..4 m3/ha/v.
Olisiko tarvetta tutkimukselle suojelu ja metsätuhot?
Kirjanpainajat levisivät vanhaan kuusikkoon likeiseltä suojelualueelta, mistä kaatuneita puita ei saanut korjata.
Tarkistin parin lajin tilanteen.
Jäkäliä ei ole hävinnyt tunturipaljakoilta.
Perhosia on hävinnyt pari.
– Tunturikoisa (RE), havantoja yhteensä 14 kpl vain Kilpisjärveltä, vuosilta 1934/ 8kpl, 1936/ 1kpl ja 1936/ 4kpl.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tunturikoisa
-Hakasyökkönen (RE), viimeinen havanto 1891 Rovaniemen ympäristöstä, häviämisen syy tuntematon.
https://luonnontila.fi/indikaattorit-elinymparistoittain/tunturit/
Suomen tunnetusta lajistosta 3,9 prosenttia esiintyy joko tunturipaljakalla tai tunturikovikoissa. Näistä jopa 35 prosenttia on luokiteltu uhanalaisiksi.
Mitähän tälläkin tiedolla pyritään saavuttamaan?
Nämäkin Tunturipaljakoiden uhanalaiset paria lajia lukuunottamatta ovat Käsivarren Erämaa alueella, joka on suojeltu saamelaiskulttuurin ja luontaiselinkeinojen säilyttämiseksi. Ei kai silloin voi poronhoitoa syyttää uhanalaisuuden aiheuttamisesta.
