Käyttäjän Kurki kirjoittamat vastaukset
-
Mettlan tutkija Jussi Lintunen sanoo AJ:n linkissä saman, mitä Metlan tutkija Ilvesniemi alla olevassa linkissä:
Yksi kuutio puuta sisältää noin 200 kiloa hiiltä, kun taas hakkuukertymän kasvattaminen yhdellä kuutiolla heikentää metsämaan hiilivaraston vuotuista kehitystä 350–400 kilolla hiiltä.
Siis heikentää maaperän hiilivaraston kasvua 350..400 kg tai paremminkin pysäyttää sen kasvun aukossa joksikin aikaa. Harvennuksissa maaperän hiilivaraston kasvu ei pysähdy.
ETLAn toimittaja näkyy ymmärtäneen vähän väärin, kun sanoo:”Metsän vuotuinen hiilinielu heikkenee liki kaksinkertaisesti verrattuna hakkuiden myötä runkopuun mukana metsästä poistuvaan hiilimäärään, kertoo Elinkeinoelämän tutkimuslaitos (Etla) tuoreen raporttinsa pohjalta.
Ei heikkene, sillä vähennyslaskussa vuotuinen metsän maanpäälisen ja alaisen hiilivaraston kasvu miinus poistuman maanpäällinen ja alainen hiillivarasto jää hiilivarastoksi metsän hakkuusäästön maapäällinen (40%) ja alainen (60%) hiilivarasto.
Tai heikkenee eli pysähtyy joksikin aikaa, mutta sitten metsän hakkuusäästön hiilinielu on laskettava periaatteella 40/60.
Eli runkopuun 20 milj.m3 hakkuusäästöllä hiilinielu tällä periaatteella 40/60, jota Jussi Lintunen nyt esittelee, olisi 2,4*20= -48 milj.CO2-tn.
Jokohan sitä siirryttäneen laskemaan näin metsien hiilinielua.
Linkki: https://www.metsalehti.fi/artikkelit/avohakkuu-ei-havita-hiilivarastoa/#0f9046d9
Tai kehottaa käymään Metsälehden sivuilla lukemassa ”Metsien hiilinielu” -keskustelua.
Tuossa ollaan lähellä metsän hiilivaraston osuuksia.
Metsän hiilestä 40% (200) on maan päällä ja 60% (350..400) maanpinnan alla. Silloin maaperän hiileen lasketaan muutakin kuin puun karikkeita. Esim. maanpäälisen pintakasvillisuuden juuristo, maaperään jäänyt pitkäaikainen karikehiili, eliöstö, sienijuuret jne., joka korreloi maanpäällisen hiilivaraston kanssa.
Lainaus Linkistä: Metsämaan hiilinielu kuvaa metsien sitoman hiilen eli ilmakehästä poistuvan hiilidioksidin määrää. Yksi kuutio puuta sisältää noin 200 kiloa hiiltä, kun taas hakkuukertymän kasvattaminen yhdellä kuutiolla heikentää metsämaan hiilivaraston vuotuista kehitystä 350–400 kilolla hiiltä.
Joku on käsittänyt asioita väärin.
Kun Suomen metsien vuotuisesta kasvusta karikkeineen vähennetään poistuma karikkeineen niin jäljelle jää kakkuusäästö karikkieineen.
Ei ole mitään merkitystä maanalaisen karikkeen tai maanpäällisen karikkeen hajoamisella ja hiilivaraston pienenemisellä, kun ne vähennetään pois vähennyslaskussa vuosittain.
Näin karikepäästöjä ei ole olemassa eikä niitä raportoida.
Karikkeista on olemassa vain nieluja.
AJ olisi voinut linkittää vastaukseensa tämän ”Metsien Hiilinielu” linkin.
Ennallistettavat ojitetut suot, jotka on luokiteltu metsäksi (leinevätkö myös nuo metsänkasvatuskelvottomat suotkin 600 000 luokiteltu metsäksi), paitsi että, ovat merkittävä kasvihuonekaasupäästö, myös laskettaneen metäkatoon mukaan, joka vielä nostaa Suomen päästöjä ties kuinka paljon.
Ja toisin päin, jos nuo kasvatuskelvottomat suot 600 000 ha eivät ole luokiteltu metsäksi, niin niiden kunnostaminen metsämaiksi hiljalleen sitten korvaisi muuta metsäkatoa Suomessa.
Tässä toinen tapaus Sukevalta.
Tästä tapauksesta oli kirjoitus MS-tulevaisuudessa ja muistelen siellä sanottiin, että tuhkalannoitus maksoi n. 250 e/ha ja olisi riittäisi metsän koko kasvuiän ajalle.
Turvesoiden pohjat, joita ei kannata jättää ennallistumaan itsestään. Kasvavt hyvin, kun ne lannoittaa kerran.
Lannoitusta voisi sanoa kasvun alkuunpano lannoitukseksi.
Honkajoen Satamakeitaalla istutettiin muokkaamattomalle suonpohjalle mäntyä keväällä 1988. Lannoitusten vaikutus on selvästi nähtävissä: kuvan lannoittamaton etuala on jäänyt täysin puuttomaksi, kun taas taustalla oleva lannoitettu ala on kasvuisaa männikköä.
https://www.vapo.com/filebank/673-jalkikaytto_tiivistelma_pieni.pdf
Soiden ojituksissa kritisoisin ennen ja nytkin uuusien kaivamisessa ja vanhojen aukaisuissa, että ojitus olisi pitänyt tehdä alunperin 25m välein ja ojamaat levitettää tasaisesti ojan molemmin puolin niin leveälti kuin kaivurilla yltää, kuntta kunttaa vasten loivaluikaisella ojakauhalla, että ojan reunapuiden juuret yltäisivät ojan keskilinjalle asti.
Kuinka paljon metsänkasvua onkaan menetetty näillä ojitetuilla turvemailla.
Se mitä minulle on ojia kaivettu ja aukaistu, niin ojamaat ovat korkena kasana ojan vieressä. Kasat pysyvät kuivana eikä niissä kasva mitään.
Yhdessä kohteessa maksoin kemeraojien kaivajalle lisää omasta pussista, että heittäisi aina kasan molemmin puolin 3m välein vähän kauemmaksi ojasta harvennusmetsän sisään. Tosin tässä tapauksessa peruste oli, että taimettumista tapahtuisi paremmin myös kauempana ojasta.
Sen sijaan että ollaan ennallistamassa kasvatuskelvottomia ojitettuja suomaita, joista tulee sitten valtavat metaanipäästöt, ne pitäisi uudelleen ojittaa tavalla kuten edellä esitin.
Minulle on tullut ostojen yhteydessä muutamia hehtaareita tällaisia metsämaita ja kyllä mapohjat edellä esitetyllä tavalla käsitellen niissäkin saadaan kasvamaan mäntyä ja koivua metsämaan kriteerin verran 1 m3/v.
Paljon on näitäkin, jostä selviää säikähdyksellä eikä tarvitse tehdä aukkoa.
Jo muutaman kymmenen kallelleen mennyttä tai katkennutta puuta ja pieni puuryhmäkin sikin sokin myrskyn jälkeen hehtaarilla näyttää jo hirveältä, mutta kun puut korjaa pois, niin eipä tuosta muutaman vuoden päästä huomaa mitään.
N2O 1,9 + CH4 0,7 = +2,6.
Luonnon suo päästää myös typpioksiduulia, mutta vähemmän kuin ojitetut suometsät. Muistelin, että oksiduuli olisi pienmmässä osassa tuossa 2,5 päästössä eli se pitää tietenkin ilmoittaa päästöksi.
Kiitos AJ:lle, että tämäkinpäästö tuli perin pohjin selvitettyä
Ojanen
maaperän CH4 +0,8±0,4
ojien CH4 +0,27±0,04
Maapäästöt lienevät nyt luonnon päästöjä ei ojituksen seurauksia.
https://tuhat.helsinki.fi/ws/portalfiles/portal/65329323/Akatemiaklubi_160316_Paavo_Ojanen.pdf
