Käyttäjän Maamies kirjoittamat vastaukset
-
Tuosta ostajan tarpeen optimoinnista ääriesimerkki kylän miehen leimikoita vuosien takaa jolloin hakkuukoneiden arvokatkontaohjelmat olivat uutta. Leimikoilla oli ostettu myös pylvästä ja kuinka ollakaan puusto oli himpun verran suurta tarpeellisiin pylväskokoihin. Arvattavasti siinä käytettiin hakkuussa koneen esittämää arvokatkontaa ja sitten kävi niin että paljon pudotettiin priimatyviä kuitukasaan jotta saatiin talteen sitä kaivattua pylväskokoa. Eihän se mennyt oikein kun pylvään ja tukin hinnanero oli myyjään päin verrattain pieni. Asia sovittiin korvauksilla.
Omalla seudullani on nykyisin paljon enemmän hoitamatonta tihekköä ja kuivaa lahopuuta metsissä kuin vaikkapa 40 vuotta sitten. Lisäksi nyt myrskyn jäljiltä lahopuuta jää liian kanssa metsiin. Enää ei ole kylillä niitä työkykyisiä isäntämiehiä siinä määrin tekemään tuulenkaatoja kuin aikaisempina vuosikymmeniä, eikä tekijöitä ole saatavissa mistään vähäisille määrille. Mielestäni murheet lahopuiden vähäisyydestä ja aluskavuston puutteesta ovat aivan turhia. Se on sitä tämän ajan yhden asian hokemista.
Kanahaukka rauhoitettiin kokonaan n. 80-90 luvun taitteessa. Sitä ennen oli kai jonkin aikaa pesintäaikanen rauhoitus ?
Suorittavalla on vankkaa käytännön tietämystä lintukannoista ja niiden kehityksestä. Jopa tilastoidusta metsäkanalintujen kannanvaihtelukäppyröistä näkee, että kannanvaihtelujen huiput leikkaantuivat pois sen jälkeen kun kanahaukka rauhoitettiin ja kantojen pitkäaikaiset trendit lähtivät liukumaan alaspäin.
Kyllä sähkön hinta vaikuttaa moneen asiaan. Tiettävästi selluteollisuus on sähkön suhteen omavarainen joten sille voisi olla eduksi korkea sähkön hinta. Paperipuolella tilanne on päinvastoin.
Metsävaratiedon pohjalta näyttäisi ensiharvennuksen olevan liian pientä muuhun kuin energiahakkuuseen. Korjuukustannus nousee kovin korkealle.
Pitkien listojen julkaisussa metsän myyjälle on kyse ensisijaisesti avoimuudesta. Kauppakumppaneilla ei pitäisi olla mitään salattavaa toisiltaan, kysymys on luottamuksen vahvistamisesta, kauppakumppanin kunnioittamisesta. Teollisuus on vedonnut asiassa katkonnan liikesalaisuuteen, joka on kuitenkin kenen tahansa avattavissa tutkimalla tukkikasa tienvarrella tarvittaessa mittanauhaa ja -saksia käyttäen. Varmaan on totta, että moni metsänomistaja ei osaa oikein lukea monia metsäalan asiapapereita. Metsäalan toimihenkilöiden tehtävänä on auttaa ymmärtämään niitä ,ettei jää väärinkäsityksiä.
Kyllä suurta salaperäisyyttä liittyy noihin pitkiin listoihin, joissa on oikein vanhaan malliin kappaleet jokaisessa pituus- ja paksuusluokissa ristiin. Ainakin vielä viime syksynä oli niin ,että ison yhtiön ostomieskään ei saanut sitä itse koneeltaan. Hänen piti sitä erikseen pyytää korjuu puolelta. Tulihan se sieltä sitten. Niitä lyhyempiä pelkistettyjä listoja tulee kyllä mittiksien mukana pääsääntöisesti. Kuten on aiemmin todettu pitkälista avaa katkontaa laajemmin kuin tarjolla olevat pelkistetyt.
Katkontaraporteilta ei näy onko tukkiainesta kuitupinossa, vaan paljonko kuitupinossa on järeydeltään tukin kokoista kuitua. Runkohinnoittelulla päästäisiin mahdollisista epäillyistä katkontaongelmista. Toki siinäkin myyjän tulee tuntea leimikkonsa ja olla hieman osaamista.
Pasi on tukkikatkontakontrollin ytimessä silloin kun katsotaan papereista jälkikäteen. Tämä vaatii ns. pitkää listaa myös kuiduista. Toinen huomioitava seikka on; paljonko on pikkutukkeja on ylimmässä läpimittaluokassa, ts. onko tukki venytetty pikkutukiksi. Suositeltavaa olisi tehdä katkontakontrollia myös jo livenä ,työn aikana. Katkontaeroja on firmoissa ja myös kuskeissa. Hyvä kuski saa tukkeja hyvin laadun kärsimättä, joltain toiselta tulee vähän tukkeja ja silti runsaasti ns. raakkeja. Erot korostuvat helpommin huonompilaatuisissa kohteissa. Tulosteiden tukkiprosentit voivat heitellä toimioiden mukaan, vaikuttaa onko pikkutukit ja pikkutukkirungot tukeissa mukana.