Käyttäjän mehänpoika kirjoittamat vastaukset
-
Ilmeisesti raakapuun tuottaminen nykyisellään tulee Suomessa liian kalliiksi, koska teollisuus jatkuvasti ostaa raakapuuta ulkoa. Esimerkiksi Venäjältä tuonti on taas lisääntymään päin. Sekin on heikentämässä Suomen talouselämää, koska samanlaista raaka-ainetta kasvavat Suomen metsät yllin kyllin. Tässä voisi valtiovallan ohjauskeinoilla olla positiivista merkitystä.
Myös puun tuottamisen kustannuksiin voisi valtiovalta heti vaikuttaa, mutta asiaa ei oteta esille julkisesti. Vain kahvipuheissa se on ensimmäisenä puheen aiheena. Pitäähän harrastus saada säilymään!
Voi, jos uudistettavan puulajin valinta olisi pelkästään kannattavuudesta kiinni! Silloinhan voitaisiin suunnitella metsänhoitoa kannattavuuden pohjalta.
Meillä Suomessa on uudistettavan puulajin istuttaminen ollut jo pitkään kiinni uskaltamisesta. Koivun ja männyn taimet kun ovat hirvien ruokaa.
Avohakatut uudistusalat pitäisi istuttaa tai kylvää pioneeripuulajia (aukeiden maiden metsittäjiä) käyttäen. Karummat maat tulisi ohjata männylle ja viljavammat alat rauduskoivulle tai haavalle. Näillä kaikilla on taimikkovaiheen aikana hirvivahinkoriski. Siksi kokemuksesta viisastuneet metsäneuvojat ja metsänomistajat ovat ryhtyneet metsittämään myös aukeita aloja kuuselle istuttaen.
Ainakin keväthallalle alttiille kuusenistutus aloille on ollut tarpeen jättää luontaisesti nousevaa vesakkoa suojaamaan istutustaimia hallavaurioilta. Näistä monesti myöhemmin kehittyy vaikeasti korjattavia energiapuuhateloita. Raivaussahalla kun ylispuiden poistoa saa enää tehdyksi.
Taimikko vaurioituu tehtiinpä energiapuun korjuu konetyönä tai ylispuiden kaataminen taimien väliin. Metsänomistaja valitsee monesti kustannussyistä konetyön. Hoitamatta jääneinä kohteet ovat niitä hirvimiesten mainostamia pöheiköitä, joista hirviä ei saa helpolla ammuttua. Jos alueille olisi uskaltanut istuttaa rauduskoivun taimet, ei pöheikköä olisi syntynyt.
Istuttamisen kannattavaisuus ratkeaa pitkälle tulevien vuosikymmenten hirvipolitiikasta. Näihin päiviin asti kaikelle puulle on löytynyt vielä ostajia. Hyvälaatuselle puulle on varmimmat markkinat, mutta sekin on hirvipolitiikasta hyvin monesti kiinni.
”Putella” on oikea näkemys hirvipoliitikkojen ja metsästäjien vastuusta hirvivahingoista. Korkeaa hirvikantaa pidetään metsästysharrastuksen ja hirvenlihantuotannon vuoksi.
Liikenteessä hirvikolarit voitaisiin pitää kohtuullisella tasolla jos metsästettäisiin enemmän eli anottaisiin riittävästi pyyntilupia, tai siirryttäisiin pyyntiluvista vapaaseen hirvenmetsästykseen.
Hirvikannan pitäminen niin korkealla, että syntyy toistuvasti hirvikolareita ja metsävahinkoja on vastoin metsästyslakiakin. Eihän ko. lain mukaan kenellekkään pidä aiheutua kohtuuttomasti haittaa metsästyksestä. Kohtuuden rajat on ylitetty hirvien ja karhujen osalta moninkertaisesti. Tilastotkin sen kertovat.
Vastaanpa kysymykseeni itse. Meillä olisi ilman hirviä paljon edullisempi puulajijakaantuma metsien hyönteistuhoja ja sienitautituhoja ajatellen. Silloin pystyttäisiin käyttämään haapaa ja rauduskoivua viljavilla mailla sekä mäntyä karummilla mailla aina tilanteen kulloinkin sitä vaatiessa. Ei pääsisi syntymään sieni- ja hyönteistuhoille enemmän alttiita laaja-alaisia kuusikkoalueita.
Edesmennyt mhy:n liiton toiminnanjohtaja Aimo Hukkanen ymmäsi jo 1970-luvun lopulla, mihin nykyinen hirvenlihan tuottamiseen tähtäävä hirvipolitiikka johtaa metsissä: lähes puhtaisiin kuusikoihin tai pusikoihin kivennäismailla.
Ei selvän vahinkoelämen, kuten hirvi, laskennoilla ole mitään tarvetta. Vahinkoeläinten metsästykseltä pitäisi saada myös purettua turhat esteet. Varmaan myös jokainen tervejärkinen maanomistaja hyväksyisi vahinkoeläinten metsästyksen maillaan ilman vuokrasopimuksia.
Nykyisin on työttömiä metsästäjiä riittävästi metsästämään hirvieläimiä metsästysaikaan myös arkipäivisin. Se varmaan takaisi hirvikannan laskevan suunnan helpottamaan edes tulevia sukupolvia.
Kirjanpainajatuhot voivat tulevaisuudessa olla kuusikoiden todellinen riesa muunkin syyn vuoksi, kuin mitä ilmaston lämpeneminen aiheuttaa. Onhan Etelä-Suomen metsiä jouduttu hirvivahinkojen pelossa uudistamaan entistä enemmän kuuselle istuttaen, joten tuhoille alttiit kuusikot ovat muodostumassa hyvin laaja-alaisiksi.
Haavan, koivun ja männyn taimet kun ovat hyvin riskialttiita liian runsaana pidetyn hirvikannan aiheuttamille tuhoille. Esimerkiksi mänty on hirvien pääasiallinen ravinto Suomen ankaran talven aikana. Lehtipuutaimikoille hirvivahingot syntyvät enimmäkseen kesällä.
Kansanedustajien moraali metsänhoidon uudistamisen turvaamisessa on joutumassa kovalle koetukselle. Taloutemme alamäki kun pitäisi jotenkin saada katkaistua.
Hirvipolitiikan epäkohtien korjaaminen ei maksaisi mitään. Päinvastoin! Siitä olisi arvaamattoman suuret säästöt ja hyödyt kaikille osapuolille. Myös MMM:n metsästysasioita juoniville virkamiehille.
Oliskohan pääjohtaja kangas saanut riistakonsernilta ilmaista apua tohtorinväitöskirjan tekemiseen? Muistaakseni väitös liittyi metsästys- ja monikäyttöasioihin.
Ainakin jostain syystä hän on kääntänyt takkinsa hirvituhoja hyväksyvään suuntaan. Eipähän sitä tässä sarvikuonojen maassa muuten metsähallituksen pääjohtajaksi pääsisikään! Toisin oli hänen kantansa mhy:n liitolla palvellessaan.
Kaksi kuoli hirvikolarissa Porin Ahlaisissa (Karjalainen 1.8.2013).
Tällaiset uutiset panevat hirvipolitiikan arvostelijat äkäisiksi. Ihmisiä kuolee ja loukkaantuu jatkuvasti hirvikolareissa ja metsästäjät vain puolustelevat pyyntilupien leikkausten kaavailuja.
On naurettavaa oikein anoa käytännössä itseltään pyyntilupia, kun koko ajan todellinen pommi tikittää maanteillä. Eikö tällaisista tarpeettomista pyyntiluvista pääse mitenkään eroon? Äly hoi, älä jätä!
Talous taantuu, mutta hirvikannat vain voimistuvat. Laskevaa suuntaa tosin yritään toitottaa tilastoilla ja valheellisilla väittämillä.
Jotain on Suomen talouden pidossa ollut pielessä jo yli 40 vuotta. Esimerkiksi vahingollista hirveä on suosittu vaikka kantaa olisi pitänyt ronskisti vähentää.
