Käyttäjän mehänpoika kirjoittamat vastaukset
-
Onpa perusteellisesti aivopesty dosentti tuo veli pohjoinen! Hän lienee hirvimafian kuihutuksesta sumentanut silmänsä ja järkensä kaikilta hirvieläinten aiheuttamilta vahingoilta.
Tärkeyden määrityksessä pitäisi vaakakuppiin asettaa myös kaikki mainittujen laidunelänten aiheuttamat tappiot. Hirven osalta saldo jäisi pahasti negatiiviseksi. Samoin voisi käydä myös porojen osalla.
Perätön väite, mutta motiivit siihen lienevät kaikkien tiedossa. Dosentti voisi yrittää vaikka tällä palstalla selitellä metsästäjille mieluista tiedotustaan.
Nimimerkki jees h-valta esitti mielipiteensä vuotuisesta riistanhoitomaksusta, jonka maksaneita pidetään metsästäjä-tilastoinnissa ”metsästäjinä”. Hän kiinnitti huomiota ko. maksun pienuuteen, eli hyvin moni maksaa maksun vaikka ei aio metsästääkkään.
Uhka mertsästäjätutkinnon uusimisesta, jos pitää välivuosia, on myös taitavasti junailtu lupien maksun ja tilastojen kannalta. Minä ainakin olen maksanut riistanhoitomaksun yksinomaan siksi, koska haluan lukea Metsästäjä-lehdestä, mitä asioita parhaillaan juonitaan sillä rintamalla. Ko. lehti ei mielestäni ole mikään metsästäjien valistuslehti, niinkuin pitäisi olla, vaan metsästäjien ylimmän johdon evankeljumin eli uskonnon levittäjä, mikä ei välttämättä palvele yhteistä etua.
TV1:n aamun avauksessa käsiteltiin Suomen eläinten vaarallisuutta ihmisille. Siinä hirvi oli rankattu selväksi ykköseksi. Nimittäin vuosina 1998-2011 oli hirvikolareissa menehtynyt 87 ihmistä.
Olikohan unohdettu että hirvieläinten metsästys on pyyntiluvilla säädeltyä? Kolareita aiheuttavaa hirvikantaa pidetään korkeana yksinomaan metsästäjien tarpeiden vuoksi. Metsästettävää on siten enemmän. Viimekädessä hirvenmetsästäjä olisikin hirvikolareiden aiheuttaja vaikka toisin pyritään väittämään.
Näin ajatellen hirvenmetsästys rajoituksineen ei ole yhteiskunnallisesti hyväksyttävää. Rajoitusten poistaminen pyyntilupien osaalta korjaisi tilanteen.
Hirviluvista eivät ympäristöjärjestöt tietämäni mukaan ”älähdä”.He jos kukaan ymmärtävät hirvien aiheuttamat haitat ja menetykset teillä, taimikoissa sekä pelloilla. He ymmärtävä myös sen että mitä suurempi on hirvikanta, sitä enemmän sattuu hirvikolareita ja niissä vammauneita ja kärsiviä ihmisiä sekä hirviä.
Suuri hirvikanta vaatii myös suuret kaatokiintiöt, mikä tietää enemmän haavikoita ja kärsiviä luontokappaleita. Siis tuntuva hirvikannan leikkaus olisi valistuneiden ympäristöjärjestöjen edustajien mieleen, koska he tietävät, että vain siten hirvieläimet voivat siirtyä nimimerkki Antonin mainostamille soille, harjoittamaan lajityypillistä käyttäytymistään..
Täytyy myöntää, että metsästäjät ovat vanhakantaisen harrastuksensa kanssa kuin puun ja kuoren välissä. Siksi siellä johtoportaassa ja muuallakin jatkuvasti päätoimisesti koitetaan edistää ko. harrastusta vaikka minkälaisilla perusteluilla. Todellisuudessa ajetaan vain omaa itsekästä etua jota julkisuudessa pyritään salaamaan.
Tämäkin nimimerkin jälleen esiin nostama uhkaus, että jos metsästäjät lopettaisivat hirvien metsästämisen. ”Sittenkö on hyvä mieli?” Tällaista toimintaa on jo jatkuvasti tapahtumassa. Pyyntilupia pannaan ”hyllylle” siltä varalta, jos hirvikanta uhkaa mennä liian vähäiseksi.
VTV:n mielestä hirvikanta on yhteiskunnalle lähinnä rasite. Se ei missään nimessä ole luomassa hyvinvointia. Eikö silloin olisi tarpeen leikata hirvikanta niin pieneksi, että se ei muista kansalaisista tunnu enää rasitteelta?
Ei se noin yksinkertaisesti mene! Voimassa olevaa metsästyslakia voidaan nimittäin soveltaa käytäntöön hyvin monella tavalla. Voidaan esimerkiksi hirvien vuoksi vahinkja kärsineet jättää liian vähälle huomiolle, vaikka metsästyslain mukaan kenenkään ei pitäisi hirvien vuoksi joutua kärsimään kohtuuttomasti.
Esimerkiksi hirvikolarissa jossa aviopuoliso menehtyy, ei lähiomaisten kärsimyksiä tarpeeksi huomioida. Silloin voidaan perustellusti todeta, että hirvipolitiikka ei ole yhteiskunnallisesti hyväksyttävää.
Hirvipolitiikan yhteiskunnallista hyväksyttävyyttä on perännyt myös valtiontalouden tarkastusvirasto hirvitarkastuksessaan 100/2005 (VTV:n hirvitarkastus 100/2005). Ko. tarkastuksessa tuodaan runsaasti esille harjoitetun hirvipolitiikan epäkohtia. Kannattaa tutustua!
Loppupäätelmässä esitetään muutosta nykyiseen pyyntiluvalliseen hirvenmetsästykseen. Esitetään yhtenä vaihtoehtona harkittavaksi kokonaan pyyntiluvista luopumista hirvien metsästämisessä. VTV.n mielestä harjoitettu hirvipolitiikka ei olisi yhteiskunnallisesti hyväksyttävää.
Tampeerelainen ”Metsästäjät tuovat rahaa alueille”.
Olet oikeassa! Aiheesta on jo ”joku tyttönen” tehnyt tutkimuksen tai väitöskirjan tai selvityksen.
Yleensä metsästysasioiden tiedottaminen on annettu naisille. Silloin metsästäjien johto kuvittelee vähemmän tulevan vastaväitteitä. Kukapa tyttösten kanssaviitsisi kinaamaan.
Hirvieläinten aiheuttamat vahingot olisi pitänyt selvyyden vuoksi sisällyttää metsätuholakiin. Ehkä se olisi saanut metsästysasiat alisteisiksi metsänhoito-ohjeille ja hirvikannat pienemmiksi.
Riistavahinkolaki ei monimutkaisine vahinkoilmoituksineen ole toimiva. Ovathan hirvivahingot ylivoimaisesti suurimmat haitallisilta vaikutuksiltaan. Se estää metsän alkuunlähdön jo elämän alkutaipaleella.
Esimerkiksi vauvakuolemia pyritään ehkäisemään ihmispopulaation osallla viimeiseen asti. Uusia veronmaksajia kun halutaan varjella kaikelta pahalta.
Valta turmelee riistahallinnossa! Siitä osoituksena viimeisen Metsästäjälehden (4/2013) Suomen riistakeskuksen johtajan kirjoittama pääkirjoitus, jonka viimeinen lause, ”Riista luo hyvinvointia”, ei pidä paikkaansa.
Samaisen lehden sivulla 43 on riistahallinnon virkamiesten kirjoitus samasta aiheesta: ”Metsästäjät tuovat rahaa alueille”. Siinä hyvä esimerkki riistahallinnon mädännäisyydestä. Otsikon ,”Riistatalouden kokonaisarvo”, lopussa on nimittäin tavoitteellinen tiedotus metsästäjille: ”Metsästäjä, kun sinua lähestytään ensi syksynä tiedustelulla metsästysretken yhteydessä käyttämistäsi euroista, käytä hetki aikaa ja vastaa kyselyyn. Näin osallistut tärkeään metsästyksen yhteiskunnallisen vaikuttavuuden arviointityöhön.”
– Onkohan näin hyvin informoidun metsästäjän ilmoittamilla jahtireissueuroilla kovinkaan paljon tieteellistä arvoa? Tämmöistäkö määrättyyn tavoitteeseen ohjaavaa kaikki metsästäjätutkimukset ja muut riistaan liittyvät tutkimukset meillä ovat? Kysyn vain! Kyllä tällä tavoin mustakin saadaan näyttämään valkoiselta!
Mosku: ”Valtiokin saa oman osansa lupamaksujen muodossa.”
Olet oikeassa! Lupamaksut suurinpiirtein kattavat metsänomistajien ilmoittamat ja metsäkeskusten arvioimat hirvivahingot. Ilmoittamattomat sekä hajallaan toistuvasti syntyneet pienemmät vahingot jäävät kuitenkin kaikki korvaamatta.
Samoin kuin valtion, kuntien sekä yhtiöiden metsiin syntyvät hirvivahingot jäävät kaikki valtion kautta kierrätettävien korvausten ulkopuolelle. Joten hirvivahinkojen korvausjärjestelmän olemassaolo on pelkkä veruke nykyisenlaisen hirvikannan ylläpitoon. sillä pelkästään hämätään asiasta mitään tietämättömiä päättäjiä. Järki käteen Mosku!
