Käyttäjän mehänpoika kirjoittamat vastaukset
-
Noin viisikymmentä vuotta sitten vahinkoeläimenä silloin pidettyä karhua sai metsästää kuka vain kunhan oli laillinen ja tarpeeksi tehokas ase sekä sille kantolupa. Metsästysmaan vuokraamisistakaan ei tarvinnut välittää. Tarvittiinko edes metsästyskorttia?
Samaa käytäntöä voisi soveltaa nyky-yhteiskuntaan käymättömän selvän vahinkoeläimen metsästämisessä. Toimimattomat metsästyslaithan voidaan Eduskunnan toimesta säätää toimiviksi.
Toimivilla metsästysohjeilla varmaan hirvikanta saataisiin pienemmäksi. Jos joku alue uhkaa mennä liian vähäiseksi hirvistä, hoituu tasoittuminen hirvien vaellusten aikaan pitkien sorkkien avulla.
Hirvi aiheuttaa Etelä-Suomen metsien kuusettumista, mikä lisää juurikäävän aiheuttamaa runkojen lahovikaisuuden leviämistä sekä tulevaisuudessa samoilla alueilla metsien kirjanpainajatuhojen yleistymistä.
Myös metsäpaloherkkyys lisääntyy laajojen kuusikkoalueiden yleistyessä. Rauduskoivun kasvatus kivennäismailla ehkäisisi tehokkaasti metsäpalojen kesäaikaista etenemistä, mutta hirvituhojen pelossa vain harva ryhtyy kokeilemaan raudukselle uudistamista.
Metsien happamoituminen on yksi ”6 m”:n esille nostama kuusettumisen aiheuttama haitta. Yleensä puusto kestää hyvin happamaa maapohjaa, mutta haittana on pitemmällä ajalla kuntan paksuuntuminen pieneliöiden toiminnan hidastuessa. Siitä aiheutuu metsämaalle ilmanvaihto-ongelmia ja myös ravinnekierto hidastuu. Vaikutukset kohdistuvat metsän kasvuuun, sitä pienentäen tulevaisuudessa. Tehokas muokkaus uudistettaessa lieventää vaikutusta vitkän aikaa.
Yli 40 vuotta on pyyntiluvilla sidotulla hirtvieläinten metsästyksellä pyritty kaikille osapuolille sopivan kokoiseen hirvien talvikantaan ja sen tasaiseen jakaantumiseen maastoon eri metsästysseurojen alueille siinä kumminkaan onnistumatta. Se on selvä osoitus, että pyyntilupakäytäntö ei ole toiminut eikä toimi jatkossakaan. ”Suorittavan” mainitsemat kateus, huono laskenta ja siitä johtuva epätarkkuus hirvien määrässä, sekä metsänomistajien kieltäytyminen maittensa vuokraamiseen ovat nähtävissä olevia syitä, eikä niitä voi jatkossakaan poistaa pyyntilupiin perustuvan hirvenmetsästyksen puitteissa.
Pyyntiluvista vapaa hirvenmetsästys poistaisi valtaosan kaikista hirvestyksen mukanaan tuomista ongelmista. Voisi olettaa hirvikannan pienenevän paremmin sitä kautta, ellei viranomainen asettaudu taas hankalaksi. Myös korvausjärjestelmästä voitaisiin myöhemmin luopua tarpeettomana.
Hirvet ovat tuoneet mukanaan inhottavan hirvikärpäsen. Yleensä hirvikärpäsiä on sitä enemmän, mitä tiheämpi on hirvikanta. Ainakin talvehtimisalueilla on hirvikärpäsistä ollut todellista riesaa jopa metsänhoitotöitä tekeville. Sieltä on jouduttu syksyisin lähtemään niitä jopa karkuun.
Tänä vuonna voi hirvikärpäsistä olla kuitenkin normaalia vähemmän riesaa, epäilee Oulun yliopiston hirvitutkija Mervi Jaakkola (Karjalainen 19.7). Marjakausi kun on aikaistunut lämpimän kesän ansiosta ja pitkään jatkunut kuumuus on voinut haitata kehitystä ja kotelo voi kuivua.
Hirvikärpäsiä vähentävä tekijä on tutkijan mukaan myös hirvikanta, jota on pienennetty vuosituhannen alun 140 000 päästä nykyiseen 80-90 000 hirveen.
Metsien monikäyttöä rajoittava ja synkistävä hirvikärpänen haittoineen on ollut jo pitkään huonontamassa hyvinvointiamme. Tähänkin hyvällä tahdolla onlisi helppo saada parannusta. Kaikki on kiinni hirvipolitiikasta. Näin minun logiikka pelaa sunnuntaiaamuna.
Pyyntiluvallinen hirvieläinten metsästys on tehnyt hirvestyksestä hirvenlihantuotantoa. Se on etääntynyt alkuperäisestä metsästystavasta. Se on saanut hyvin paljon pahaa aikaan yli 40 vuoden aikana. Niistä esimerkkeinä ovat turmat liikenteessä ja vahingot taimikoissa. Valiettavasti niiden aiheuttajista ei vielä ole saatu ketään edesvastuuseen.
Metsästyksen tuomista tuloista tapahtumapaikkakunnille muistetaan metsästäjien toimesta tiedottaa aina sopivan hetken tullen. Niistä tiedotetaan ehkä liikaakin. Kuitenkin metsästysvarusteissa liikkuva metsästäjä harvemmin menee vilkastuttamaan ravintolapalveluita.
Eväät ja makkaratulet viikonloppujahdeissa ovat yleisemmin käytössä. Muuten jahdit menevät turhaksi ajeluksi. Siinä ei enemmälti työpaikkoja synny. Lähinnä metsästäjien palvelua varten suurin toivein rakennetut erä-hotellit ovat yleensä menneet konkurssiin. Siinä ovat samalla haihtuneet ilmaan myös yhteiskunnan myöntämät avustusmiljoonat.
Ainakin hirvenmetsästys on luonut jo riittävästi pahoinvointia.
Istuta heti avohakkuun jälkeisenä keväänä siemenviljelyalkuperää olevilla kennomännyntaimilla kaivurilaikutuksen palteeseen 2000 tainta hehtaarille. Saat hyvälaatuisen ja hyvätuottoisen kauniin mäntymetsän, jossa hoitotarpeet jäävät mahdollisimman vähiin.
Tukkimiehentäin torjuntatarvetta on syytä tarkkailla 2 vuotta. Heinä ja vesakko tuskin ehtivät liikaa haittaamaan, koska aiempi kuusikko on varmaan pitänyt pintakasvillisuutta kurissa. Näin saat varmimmin terveen lähtöpuuston. Rauduskoivuahan et jostain syystä halunnut alueelle istuttaa. Sitä jään vielä ihmettelemään.
Kuustahan tulee luontaisesti monesti pioneeripuuston alle toiseksi puustojaksoksi. Puuston alla kasvaessaan kuusiin kehittyy tiheäsyinen sydänosa, johon juurikääpä harvemmin leviää.
Nyt kun kuusen kysyntä hiokepuuna on vähentynyt, voisi olla jopa tarkoituksenmukaista pyrkiä kasvattamaan teollisuudelle enemmän pioneeripuulajeja, joista kehittyy myöhemmin sahatukkia, vaneritukkia, kuitupuuta, biotalous- sekä energiapuuta.
Kuusta riitää jo entisistä taimikoista moneksi vuosikymmeneksi. Vain hirvipolitiikka on luonnonmukaiseen metsien uudistamiseen siirtymisen esteenä. Siinä aukeat alat uudistettaisiin nopeasti kehittyvillä ja paremmin keväthallaa kestävillä pioneeripuilla.
Gla: ”Ainoa luonnollinen tapa uudistaa avohakkuuala olisi käyttää pioneeripuulajia, mutta käytännössä sekään ei ole tarkoituksenmukaista.”
Mitä varten se ei ole tarkoituksenmukaista? Kerro onko muitakin syitä kuin pioneeripuulajien suuri alttius hirvien syönnöksille?Luontainen hieskoivu selviää karuhkoilla rämesoilla koivunvesakosta jälkeenjääviä mäntyjä huomattavasti paremmin hirviltä karkuun. Siitä johtuu osittain lehtipuuston näkyminen suurena tilastoissa.
Avohakkuualojen istutus kuuselle, joka ei ole pioneeripuu eli aukeiden alojen metsittäjä, johtaa monesti kuusentainten hallanarkuuden ja heinettymisenkin vuoksi istutusalojen pusikoitumiseen. Tästä kuusentainten kehitys hidastuu, ja monesti kuviolle pääsee kehittymään energiapuuta, jota raivaussahalla on ilman vaurioita vaikea poistaa. Muutaman vuoden viivyttelyn tuloksena alueelle voi syntyä vaurioita energiapuun korjuusta.
Näitä ryteiköitä ei paljoa pääsisi syntymään, jos hirvet eivät olisi haittaamassa pioneeripuiden, männyn, rauduskoivun ja haavan uudistamista.
