Käyttäjän mehänpoika kirjoittamat vastaukset
-
6 m3: ”Kyllä luo, sekä henkistä että ruumiillista hyvinvointia.”
– Hyvin suppealle joukolle voi riistasta tulla hyvinvointiakin. Valtaosalle väestöstä siitä tulee pelkkää pahoinvointia. Hirvet teettävät turhaa työtä metsätaimikoissa, pelloilla ja valtaväylillä. Yhteiskunnan kannalta hirvi on lähinnä rasite, jonka kanta pitäisi alentaa lajin säilymisen alarajalle.Metsästäjät muka ”jättävät rahaa paikkakunnalle”. Tälläkään ei ole mitään merkitystä kokonaistalouden kannalta. Jääväthän kauppaostokset tekemättä kotikulmalla, jos jahti on eri paikkakunnalla.
”Henkistä hyvinvointia ja liikuntaa” saa vaikkapa metsähoitotöistä. Tosin nykyisin sieltä saa nykyisin liikaa hirvituhojen aiheuttamaa mielipahaa. Metsästäjien hirvijahdeistaan saama virkistyksellisyyden arvo ei sitä voi mitenkään korvata. Aiheuttavathan hirvestäjät hirviä välikappaleena käyttäen metsänomistajille mielipahaa metsästykseen vuokraamilla mailla, eli toisen mailla.
Suorittava porras: ”Hirvikanta ei olisi kasvanut niin voimakkaasti, mikäli elinolosuhteiden kehitys ei olisi suosinut tapahtunutta.”
”Heinää ja vesakkoa on ollut tarjolla 70-luvulta lähtien vuosi vuodelta enemmän hirvien vatsan täytteeksi. Tosin samaan aikaan metsän kasvukin on lisääntynyt huimasti.”– Nimimerkki pyrkii taas ohjaamaan mielipiteellään kansalaisia harhaan. Säännöstelty hirvien pyyntilupapolitiikka on syynä hirvikannan voimakkaaseen kohoamiseen 60-luvun lopulta alkaen, ei hirvien elinolosuhteet. Hirvien vasatuotto on otettu huomioon jo pyyntiluvissa. Parantuneet elinolosuhteet näkyivät enemmän hirvien ruhojen painossa.
Kesällä on hirville ollut ravintoa aina yllin kyllin. Jos metsistä aukot ovat vähissä, löytyy hyvää syötävää pellon puolelta. Viljellyt rauduskoivun ja haavan taimet tosin menevät hirville, jos hirvikanta on nykyisenlainen.
Talvisen hirvikannan koko on kuitenkin ratkaiseva tekijä taimikoiden hirvivahinkojen syntymisen kannalta. 70-luvulla istutetut männyntaimikot maistuivat talvella hyvin hirville ja ravintoa riitti. Nyt mäntyä ei ole enemmälti istuteltu.
Kun nyt istutetaan lähinnä kuusern taimia, on talvinen hirvien ravinto, männyn havu, niukkuusartikkeli, koska nuorista männiköistä on alaoksat jo syöty ja runkojakin kaluttu. Tämä pitäisi huomioida huomattavasti enemmän ja leikata pikaisesti hirvikanta vuoden 1968 tasolle.
1970-luvulla ja vähän myöhemminkin uudistettiin vanha kuusikko ”sapluuna”-uudistamisketjulla: avohakkuu, raivaus, äestys ja männyn istutus 2-vuotisilla avojuuritaimilla, viljavimmat alueet ra-koivulla. Tulokset olivat alkuun rohkaisevan hyviä. Yleensä luonto antoi taimikkoihin tiheyttä lisää. Samanaikainen hirvikantojen määrätietoinen lisääminen alkoi aiheuttaa ongelmia istutetuille männyn- ja koivuntaimille.
Samaa menetelmää jatkettiin vielä pitkään, kun saatiin takeita hirvikantojen leikkauksesta. Kuitenkin vasta vuoden 1981 paikkeilla hirvikanta onnistuttiin taittamaan jatkuvalta nousu-uraltaan, mutta sekään ei taannut koivun- ja männynistutusten onnistumisia. Tuli kuusenistutusten aika. Taitaa tulla kohta kuusenkaarnakuoriaisten aika.
Nykyisillä muokkausmenetelmillä ei ole mitään ongelmia uudistaa kuusikoita männylle istuttamalla. Luonto tulee nytkin antamaan lisätiheyttä ja sekapuustoa. Ensiharvennuksiin päästäisiin ilman hirviä noin 10 vuotta samanikäisiä kuusenistutusaloja aikaisemmin. Jalostetuilla taimilla istutettaessa ei laatuongelmiakaan enemmälti ilmene.
Nykyiseen hirvipolitiikkaan kuuluu oleellisesti suuret hirvieläinten kannmanvaihtelut. Hirvikannan tasoa on jo yli 40 vuotta pidetty kaikilla mittareilla mitattuna kohtuuttoman korkealla. Silti sen on annettu tietoisesti ryöpsähdellä järjettömän korkealle tasolle.
Nyt on menossa tällaisen tolkuttoman hirvikannan kehittäminen pyyntilupien leikkaamisen avulla. Sitä on ollut tukemassa osaltaan myös ”suorittavan portaan” tiedotus. Esim. hänen mukaan hirvistä ei ole haittaa metsätaimikoille, kunhan taimikot pidetään vesakoista vapaan eli perkaukset tehdään aina hyvissä ajoin.
Hän on jatkuvasti pyrkinyt selittämään hirvien aiheuttamat metsätaimikkotuhot metsänomistajien itsensä aiheuttamiksi, koska eivät ole huolehtineet riittävästi taimikoittensa hoidosta. – Mikä muuten ei pidä alkuunkaan paikkaansa!
Suomen riistakeskuksen johtaja Reijo Oravan tiedottaminen Metsästäjälehden 4/2013 pääkirjoituksessa ei mielestäni monelta osin kestä päivänvaloa. Kirjoituksen viimeinen lause, ”riista luo hyvinvointia”, on hyvin yksisilmäistä tiedottamista. Siitä tarkemmin avauksessa.
Toinen yhtä älytön Oravan johtopäätös ko. tutkimuksen tuloksesta on, että metsästyksen ”yhteiskunnallinen hyväksyttävyys on lisääntynyt”, vaikka tutkimus koski vain suomalaisten suhtautumista metsästykseen, ei yhteiskunnallista hyväksyttävyyttä. Viimeksi mainittua ei ilmeisesti metsästäjien toimesta rohjeta edes kysyä.
Ensin metsästäjien myötävaikutuksella on kasvatettu hirvi- ja karhukannat metsänomistajien, metsäluonnossa liikkujien ja autoilijoiden kannalta sietämättömän suuriksi. MMM:n metsästyksestä vastaavat metsästäjät (jääviys unohdettu) myöntävät pyynti- ja poikkeuslupia niukkuusperiaatteella. Sitten tehdään metsästäjätutkimus eli kysyttiin suomalaisten suhtautumisesta metsästykseen.
Voiko tällaiseen tutkimukseen kuka vastata kielteisesti? Selvä metsästystarve oli tarkoituksella järjestetty. Siis lopputulos oli jo kysyttäessä metsästäjien tiedossa.
Tutkimushankkeiden rahoituksen lopullinen hyväksyminen pitäisi olla jollain muulla taholla kuin tutkimustarpeen alkuperäinen ideointi ja hankkeen valmistelu. Esimerkiksi valtiovarainministeriön alainen demokraattisesti kasattu erikoiselin voisi hoitaa hyväksymisen.
Jääviysasiat tulisi huomioida hyväksyttäessä. Esimerkiksi omaa metsää omistavan tulisi jäävätä itsensä metsänhoitoa koskevissa tutkimushankkeissa. Samoin metsästystä harrastavan metsästystä koskevissa hankkeissa.
Ehkäpä näin toimien tutkimuksista saataisiin entistä parempi hyöty esim. metsätaloudelle ja myös kansantaloudellekkin.
On järjetöntä säädellä vahinkoeläinten (kuten hirvi) kantoja. Kun joku älypää keksi, että pyyntiluvilla voidaan kohottaa hirvikanta sellaiseksi, mitä se nykyisinkin on, aloitettiin tätä toimenpidettä tukemaan oikein oma tutkimuslohko, hirvitutkimus.
Nyt kun ajattelee vuosikymmenien akana toteutettua hirvitutkimusta, joutuu toteamaan, että kaikki ko. tutkimuslohkon tutkimukset olisi tarpeen heittää romukoppaan ja keskittyä lopulta metsänhoidon tutkintaan ilman joutavia hirvirasituksia.
Näin tutkimuksilla on meillä pyritty monesti tukemaan yhteiskunnalle vahingollisia päämääriä.
