Käyttäjän mehänpoika kirjoittamat vastaukset
-
Nimimerkille ”Puun takaa”:
Uuden metsälakiesityksen 5 luku, VALVONTA JA SEURAAMUKSET -otsikon alla 14 §, Metsänkäyttöilmoitus -alaotsikko, jossa kerrotaan mm. määräajat. Metsäkeskusta ei mainita, vaan puhutaan ”alueyksiköstä”.”Ilmoitus on toimitettava vähintään seitsemän päivää ja enintään kolme vuotta ennen hakkuun tai muun toimenpiteen aloittamista.”
Ehkäpä metsäkeskusten pääasiallisin toiminta olisi tulevaisuudessa sama kuten ennenkin, mutta metsänomistajien henkilökohtainen neuvonta voisi painottua enemmän alueellisen metsäohjelman toteuttamisessa keskeisten metsien eri käyttömuotojen yhteensovittamisen neuvontaan ja ohjaamiseen. Lukeehan metsäohjelmassa selvästi, että Tapio laatii metsänhoito-ohjeet hirvirikkaiden alueiden metsien uudistamiseksi. Käsikassarana voisi olla sekä metsäkeskus että metsänhoitoyhdistys.
Ohjeet ovat jo valmiina ja sovellettu käytäntöön monta vuotta, mutta hirvikantahan voi lisääntyä nykyisestä esimerkiksi kaksinkertaiseksi. Jahtaajathan ovat ikääntyneet vanhoiksi ukoiksi. Vakuusongelma voi paheta tulevaisuudessa myös tätä kautta.
Jos metsälaki hyväksytään esitetyssä muodossa, tullee vakuusongelmia myös huolella ja taidolla metsiään käyttäville. Uudistamisen läpimitta- tai ikävaatimukset muuttanevat metsien uudistamista liian hyväkasvuisille kohteille vain ehkä 10-15 prosentilla metsänomistajilta. Ajatteleehan valtaosa metsiään taloudellisesti pitkällä tähtäyksellä eli ylisukupolvisesti.
Pidän pahimpana kaikkia metsänomistajia koskevana kohtana metsälakiesityksen 6 luvun (Erinäiset säädökset) 26 §:ää, ”Kansallinen ja alueellinen metsäohjelma”, mikä entisessä metsälaissa sisältyi 4 §:ään. Nyt metsäohjelmien tueksi on MMM:n ohjaamana tehty hyvin paljon yhteistyötä metlan, PTT:n, Sitran, ELY:n YM:n ja monien muiden tahojen kanssa. On vaarassa, että metsät oikein lain vaatimuksin asetetaan hirvenmetsästyssafareja järjestävien matkailuyritysten temmellyskentiksi.
Kirjoitan joskus tämän metsälakiesityksen 26 §:n kokonaisuudessaan, koska se voi olla vaikea nyt tiedostoista löytää.
Jos metsälaki hyväksytään esitetyssä muodossa, tullee vakuusongelmia myös huolella ja taidolla metsiään käyttäville. Uudistamisen läpimitta- tai ikävaatimukset muuttanevat metsien uudistamista liian hyväkasvuisille kohteille vain ehkä 10-15 prosentilla metsänomistajilta. Ajatteleehan valtaosa metsiään taloudellisesti pitkällä tähtäyksellä eli ylisukupolvisesti.
Pidän pahimpana kaikkia metsänomistajia koskevana kohtana metsälakiesityksen 6 luvun (Erinäiset säädökset) 26 §:ää, ”Kansallinen ja alueellinen metsäohjelma”, mikä entisessä metsälaissa sisältyi 4 §:ään. Nyt metsäohjelmien tueksi on MMM:n ohjaamana tehty hyvin paljon yhteistyötä metlan, PTTL:n, Sitran, ELY:n YM:n ja monien muiden tahojen kanssa. On vaarassa, että metsät oikein lain vaatimuksin asetetaan hirvenmetsästyssafareja järjestävien matkailuyritysten temmellyskentiksi.
Kirjoitan joskus tämän metsälakiesityksen 26 §:n kokonaisuudessaan, koska se voi olla vaikea nyt tiedostoista löytää.
HUOMIO! – Tämän voisi ylläpito poistaa ylimääräisenä!
Mielestäni silloin hirvipolitiikka olisi ”yhteiskunnallisesti hyväksyttävää”, kun siitä aiheuvat vahingot ja haitat kansalaisille, elinkeinolle ja liikenteelle jäävät yhteiskunnalle ja yhteiskuntataloudelle koituvia hyötyjä pienemmiksi. Vain huomattava yhteiskunnallinen etu ajaa yksityisen edun edelle riitatapauksissa.
Yleisesti hyväksyttävään tilanteeseen tuskin päästään koskaan, jos hirvenmetsästystä harjoitetaan jatkossakin vuotuisiin pyyntilupiin perustuen. Pyyntiluvilla nimittäin ohjataan hirvikannan kokoa, ja hirvikannan koko määrää käytännössä vuotuisten hirvikolareiden määrän.
Näissä hirvien aiheuttamissa onnettomuuksissa jopa kuolee ihmisiä, ja joka vuosi loukkaantuu useita satoja. Siis kaikki tämä on pantu tapahtumaan näennäisen laillisesti, mutta hyvin paljolti turhien pyyntiluparajoitusten vuoksi.
Harjoitettua hirvipolitiikkaa ajatellen nykyisen suuruisen hirvikannan ylläpito tulee maa- ja metsätalouden harjoittajille hyvin kalliiksi ja on jo yli 40 vuotta aiheuttanut kustannuspaineita ja niistä johtuvaa heikentynyttä kannattavuutta.
Teollisuus valittaakin Suomen raakapuuta maailman kalleimmaksi. Metsänomistajien mielestä puun tuottaminen nykyhinnoilla ja nykyolosuhteissa on hyvin huonoa. Ei tällaisen tilanteen jatkuva ylläpito ole myöskään yhteiskunnan etu. Näin ajatellen nykyinen hirvipolitiikka ei olisi ”yhteiskunnallisesti hyväksyttävää”.
Maaseudun Tulevaisuus uutisoi tänään karhunhoitosuunnitelman toteutumisesta otsikolla: ”Karhut runsastuvat keskisessä Suomessa”.
Uutinen on täysin odotusten mukainen. Uutisen mukaan ”koko Suomessa on rktl:n mukaan vähintään 1556-1681 karhua”. Karhukanta olisi tämän mukaan nopeassa kasvussa. Todellisuus voi olla vielä huomattavasti karmeampaa.Oikein naurattaa tuo yhden karhun tarkkuus uutisessa. Tällaista uutisointia tapahtui hirvistäkin 10-20 vuotta sitten erään hirvikolumnistin toimesta. Myöhemmin laskelmat osoittautuivat olevan kovasti alakanttiin. Silloin ilmeisesti tahallaan kuten karhujen osalta jo pitkään ovat olleet. Eikö järki koskaan voita karhujahtien kiihkoa?
Ilmeisesti kohta taas puolustellaan hirvikantojen lisäystarpeita karhujen ja susien vaatimuksilla: ”Muuten pedot tulevat pihoihin ruokaa etsimään”!?
Ehkäpä pienaukkoja kannattavat sellaiset metsänomistajat, jotka perustavat metsänsä tuoton toiveajatteluun. Kuvitellaan, että pienaukot taimettuvat luontaisesti ja näin vältyttäisiin metsämaan muokkauksilta ja taimien istutuksilta jälkihoitotöineen.
Pienaukossa tosiaan taimikko kehittyy hitaasti. Sensijaan aukon reunassa vanhemman metsän kasvu yleensä paranee. Haittapuolena on myrskytuhojen lisääntyminen tuulelle käyvissä rintauksissa. Jatkuvasti saa olla tuulenkaatoja keräämässä.
Hirvi on pienaukon putsaaja männyn ja koivun taimien osalta. Siksi pienaukoista kehittyy hitaasti pieniä kuusimetsiköitä. Pienten metsiköiden käsittely taimikoiden hoidon ja harvennushakkuiden osalta tahtoo monesti jäädä tekemättä. Siitäkin kärsii pienaukon tuotto.
