Käyttäjän mehänpoika kirjoittamat vastaukset
-
Suurpeto- ja hirviasioissa pitäisi mielipiteissä ottaa huomioon myös suuren yleisön ja erityisesti kansantaloudellinen näkökanta. Omaan napaan ja metsään tuijjottamalla ei metsätalouden tai kansantalouden tilaa paranneta.
Ei mahtipontisilla kerskumisella saada ihmisten geeneissä saamaa petopelkoa kitketyksi. Pelko häviää vain poistamalla kaikenlainen luvanvaraisuus tai tapporahalla jos muu ei auta.
Ei ennen vanhaan tarvinnut kenekään esim. sieniretkellään pitää luonnotonta meteliä petojen karkottamiseksi loitommalle. Sehän olisi ollut luonnonrauhan rikkomista.
Mihin Suomessa tarvitaan jo toiselle tuhannelle nousevaa karhukantaa? Jotain yltiöpäisyyttä on liikkunut varmasti metsästyksen ylimmän johdon pehmenneissä aivoissa.
Varmaan valtaosa suomalaisista pelkää nykyisin yksin liikkua metsissä kauempana kotoaan. Siinä monesti alkavat jäädä tarpeelliset taimikoiden hoitotyötkin jo tekemättä, marjastuksesta tai sienestyksestä puhumattakaan. Metsästäjät jahtiaikaan liikkuvat ryhmissä ja aseet ladattuna, joten heidän motiivit tiheisiin karhukantoihin tyhmempikin ymmärtää.
Eiväthän luonnonsuojelijatkaan ole karhukannan leikkaamista vastaan. Karhukanta on hallinnollisilla päätöksillä ilman tarveharkintaa kasvatettu moninkertaiseksi suotuisan suojelun tason määrästä. Onko tässä mitään järkeä?
Eivät ”raivaamattomat ryteiköt” ole syynä liian tiheisiin hirvikantoihin ja suuriin taimikkovahinkoihin. Voivat ne hirvien metsästystä joskus vaikeuttaa, mutta hakematta jätetyt pyyntiluvat ovat kaikki hirviporukoiden aikaansaannosta.
En usko, että kukaan maanomistaja olisi hirvenpyyntilupien lisäämistä vastaan. Talvelle jäävä hirvikanta on jatkuvasti jätetty liian suureksi. Se kaipaa toimintaa metsästäjiltä eikä suinkaan yhteistoimintaa.
MTV3 uutiset 14.5.2013
”Karhu kävi mieheen kiinni Ruotsissa. Ruoitsin tunturialueella karhu on hyökännyt miehen kimppuun. Tapaus sattui Jämtlannin pohjoisosassa. Paikallisella poliisilla ei ollut tarkkaa tietoa miehen saamista vammoista.”
– Kyllä karhua on syytä pelätä!
Eiköhän olisi karhujenkin kohdalla tarpeellista pyrkiä eroon kaiken maailman luvanvaraisuuksista. Ei karhu ole uhanalainen millään mittarilla mitattuna.
Onkohan tämäkin suorittavan portaan mielestä ”jäärien jorinaa”? Hänen mielestään taimikkotuhoihin syyllinen on metsänomistaja, joka ei hoida tarpeeksi aktiivisesti taimikoitaan. Tätä on hänen sanomansa pelkistettynä. Erään hirviasioista vastaavan ylijohtajan mielestä hirvikolareiden aiheuttaja on autoilija, joka ajaa jopa ylinopeutta eikä huomioi hirvistä varoittavia merkkejä. Tämäkin on toisten syyllistämistä.
Hirvivahinkojen vähentämiseen pitäisi ottaa avuksi kaiken kattava tilastointi ja sen oikeamielinen tulkinta.
Metsätaimikoiden osalta vain VMI antaa kattavan ja siten ohjaavan tiedon myös hirvikantojen järkevään suunnitteluun. VMI:n tulosteiden mukaan hirvituhojen määrät ovat peräkkäisten mittausten mukaan olleet jopa rajussa kasvussa vaikka päällekkyyttäkin varmasti ilmenee. Viimeinen hirvivahinkoala oli yli 1 milj. hehtaaria. Metsästyksen ylin johto kiertää tämän tilaston käyttämällä varmuudella puutteellisia vahinkoilmoituksiin perustuvia tuloksia. Eihän läheskään kaikki metsänomistajapiirit kuulu edes korvausmahdollisen piiriin.
Maanteiden hirvikolareiden määrä seuraa melko tarkkaan hirvikannan kokoa. Kun hirviä on vähän saatu vähennettyä, onkin peurakolareiden määrä huimassa kasvussa. Vahinkoa, loukkaantumisia ja jopa kuolemisia tulee niistäkin.
Kun TILASTOJEN mukaan hirvivahinkoja syntyy nykyisillä hirvikannoilla niin taimikoissa kuin maanteilläkin, jää ainoaksi ehkäisykeinoksi hirvikantojen voimakas alentaminen. Metsänomistajien tai autoilijoiden syyttely ei näytä vaikuttavan tilastoihin ainakaan parantavasti.
Ihmeellinen pulju tuo luonnonvaraministeriö (ent. MMM), kun pystyy syyttömien syyllistämisellä säilyttämään jo yli 40 vuotta hallitsemansa tuhoisan hirvipolitiikan lähes ennallaan. Missä ne viisaat kansanedustajat oikein luuraavat?
Tarkastamattoman riistanlihan myynnin salliminen kauppaliikkeisiin on ilmeiseti heti alkanut vaikuttaa hirvipolitiikkaan hirvikantoja lisäävään suuntaan. Viimesyksyn hirvenpyyntilupien leikkaaminen kolmasosalla, sekä paikoin jahdin lopettaminen kesken metsästyskauden, antavat siihen viitteitä.
80 000 hirven talvikannassa olisi ollut edelleen selkeä leikkaamisen tarve. Eivät hirvenmetsästyskiimaiset metsästyspoliitikot näytä paljon ajattelevan hirvikolareissa menehtyneitä ja loukkaantuneita tai metsätaimikoita.
Ilmeisesti metsästysmaan antaminen kaupallisen metsästyksen käyttöön siten, että vuokrasopimuksessa ei ole sovittu kohtuullista korvausta ja hirvikantaa ohjaavaa vaatimusta, olisi otettava välittömästi uuteen käsittelyyn.
Hirvikannan hoitosuunnitelmassakaan ei tädätä hirvien määrän vähentämiseen, vaikka se olisi ainut keino saada hirvivahinkojen määrä kohtuullisemmalle tasolle. Kaupallisuus toisten turvallisuuden ja elinkeinon vaikeuttamisen kustannuksella viehättää enemmän.
Metsäkeskusten ilmoituksia edellisen kesän arvioiduista hirvivahingoista pidetään hirviporukoissa tukena syksyn kaatolupien kaavailuissa. Vai liekkö lupahakemukset jo jätetty?
Kuitenkin menneen talven hirvivahingoista valtakunnallisesti ei ole tietoa. Tiedetään vain se, että hirvikannat ovat edellisen syksyn pyyntilupien leikkaamisesta johtuen voimistuneet.
Nyt julkaistun uutisen otsikko johtaa metsästysseuroja ja metsänomistajia harhaan. Koivua, haapaa ja mäntyä on edelleen riskialtista istutella etempänä asumuksia tai liikenneväyliä.
Hirvenhoitusuunnitelman lupaama päätäntövallan siirto pyyntilupien osalta enemmän paikalliselle tasolle voi olla jopa lisäämässä hirvikantoja ja hirvivahinkoja tulevaisuudessa.
Autoilijoiden, puuntuottajien, maatalousyrittäjien, metsäteollisuuden, yhteiskunnan, kuntien ja työllisyyden kannalta ajatellen haluttaisiin kieltää sorkkaeläinten laidunnus lihantuotantoa varten.
Asia ilmeiseti hoituisi, kun kiellettäisiin hirvien pyyntilupien käyttö hirvikannan säätelyssä eli siirryttäisiin pyyntiluvista vapaaseen hirvien metsästykseen.
Liekkö MTK:ssa nähty tarpeelliseksi lukea metsälakiluonnosta läpi. Muita muutoksia ja lievennyksiä on tiedotettu runsaasti, mutta ko. luonnoksen 26 § (Kansallinen metsäohjelma 2015) ja sen toteuttaminen on jätetty tarkoituksella selostamatta. Sen hyväksymisestä on olevinaan edellisen hallituksen maa- ja metsätalousministerin Sirkka-Liisa Anttilan allekirjoittama periaatepäätös.
Kansallisen metsäohjelman tarkistuksen valmisteluun (27 jäsentä) ovat MTK:n puolesta osallistuneet: Juha Hakkarainen (Lea Jylhä).
Sihteeristön (16 jäsentä) kokoonpano: MTK:n puolesta Lea Jylhä.
Työryhmä 6. Kansainvälinen metsäpolitiikka (yli 27 jäsentä). MTK:n puolesta osallistuneet Lea Jylhä/Janne Näräkkä. Muissa työryhmissä (5 kpl) ei ole ollut MTK:n edustusta.Hyvinpä vaatimatonta on ollut metsänomistajien edustus!
Lausunnolla ollut hirvikannan hoitosuunnitelma ei ilmeiseti tule parantamaan metsänhoidon harjoittamisen edellytyksiä. Vaikka päätösvaltaa siirrettäisiin enemmän paikalliselle tasolle, voi hirvenpyyntilupien luvanvaraisuus estää hirvikantojen leikkaamisen metsänhoidon ja liikenneturvallisuuden vaatimalle tasolle.
Kansanedustuslaitos on tähän ästi seurannut metsästäjien toimia sivusta. Kuunnellaan susia, jotka kulkevat lammasten vaatteissa.
