Käyttäjän mehänpoika kirjoittamat vastaukset
-
Antonin mainitsemasta metsokannan pudottamisesta ovat vastuussa metsästäjät itse organisaatioineen.
Muistan hyvin, kun kanalintukantoja ryhdyttiin kohottamaan neuvomalla, että talviruokinta auttaa teeret ja metsot lisääntymiskykyisinä talven yli. Toisin kävi. Ruokintapaikoille tulivat pienpedot ja salmonella. Näistä vitsauksista selvinneet lihoivat niin, että suvunjatkamisen vietti heikkeni. Soidinkäyttäytyminen laimeni ja vastakkainen sukupuoli ei enää enemmälti kiinnostanut.
Toiminta lopetettiin liian myöhään. Heikot geenit omaavat pääsivät jatkamaan sukua. Siitä toipuminen voi kestää vuosisatoja.
Jos hirvestyksestä perittäisiin maksu, eivät nämä metsien, peltojen ja maanteiden tuholaiset kuitenkaan vähenisi. Pitäisi muuttaa myös metsästyskäytäntöä. Hirvien pyyntiluvista luopuminen voisi vähentää myös hirvikantaa, ja tuhot saisi vähenemään.
Nykyistä hirvipolitiikkaa hirvikannan säätelyineen pidetään yllä perusteettomilla hyötylaskelmilla saadun lihan arvosta ja metsästäjien kokemasta virkistysarvosta. Molemmat ovat tuulesta temmattuja hakemalla haettuja laskelmia.
Hirvenlihan hankintakustannukset ovat huomattavasti saadun lihan arvoa suuremmat. Metsästyksen virkistysarvo voisi olla pienemmillä hirvikannoilla jopa suurempi. Pienentäähän runsaan hirvikannan mukanaan tuoma hirvikärpänen muiden luonnonkäyttäjien virkistyksellisyyttä.
Koska hyötylasakelmilla ei ole tukevaa pohjaa, tulisi koko hirvipolitiikka ottaa uuteen käsittelyyn, hirvikannan hoitosuunnitelma mukaan lukien.
Ei toista yhteskunnalle yhtä vahingollista lakia ole läpäissyt Eduskuntakäsittelyä kuin ylhäältä ohjattu metsästysseurojen vuosittain hakemiin pyyntilupiin perustuva hirvien metsästys. Järjestelmässä metsästysseurojen anomat pyyntiluvat määräävät vuotuisten hirvikolareiden sekä niissä menehtyneiden ja loukkaantuneiden määrän.
Leikitään ihmisten turvallisuudella. Puuttuuko koko järjestelmästä moraali?
Pyyntiluvista luopuminen pienentäisi hirvikantaa ja palauttaisi moraalin hirvenmetsästykseen.
Nimimerkki, ”arto”, kirjoittaa:
””Kyllä metsästys on jalo harrastus ja miten suomen metsien laita olisi jos ei metsästettäis hirviä. olisko karhuja liikaa jos puuttuis metsästäjät.””
Pitäisi artollekin palauttaa mieliin aika ennen metsästäjäjärjestöjen tavoitteellista hirvikannan lisäykseen tähtäävän metsästyspolitiikan käyttöön ottoa. Ei silloin hirvistä ollut kauheasti riesaa kuten nyt. Aikaakaan siitä ei ole kulunut enempää kuin vajaa 50 vuotta.
Sama oli tilanna karhujen ja muiden suurpetojen kanssa. Petojen ja muiden vahinkoeläinten tappamisesta maksettiin jopa tapporahaa.
Siis kaikki liian tiheiden hirvi- ja karhukantojen aiheuttamat ongelmat ovat metsästäjäjärjestöjen aikaansaamia. Ylhäältä annettuja typeriä ohjeita on lyhytnäköisesti noudatettu liian kuuliaisesti.
Hirvimafia on luonut omat moraalikäsityksensä. Niitä tukemaan on valjastettu muunneltua totuutta ja valheellista tiedotusta.
Glan viestiketjun alussa mainitsema ”hirvikärpäskantojen säätely” (pienentäminen) olisi hyvä saada toimenpiteineen mukaan nyt uusittavana olevaan metsälakiin. Ehkä tällä metsien virkistyskäytön arvoa vähentävällä haitalla perustellen voisi hirvien määränkin saada pienemmäksi.
Siis pyyntiluvista vapaa hirvieläinten metsästys olisi perusteltua myös lisättäessä metsien suuria virkistyshyötyjä entisestään. Esimerkiksi suuri osa kesämökkiläisistä on joutunut jättämään hirvikärpästen vuoksi ohjelmistaan syksyiset mökkireissut.
Marjastus, sienestys, metsästys, metsänhoito, hankintahakkuu sekä muu luonnossa liikkuminen elokuun alun jälkeen syksyllä kärsii liian suureen hirvikannan mukanaan tuomista hirvikärpäsistä. Sääliksi käy myös metsäammattilaisten tai maanmittareiden työ hirvikärpäsaikaan.
Kyllä virkistysarvojen tutkijat saisivat jalkautua hirvien talvehtimisalueille karhunmetsästyksen aikoihin. Omakohtaiset kokemukset eivät tule esille kyselytutkimuksilla.
Metsien viekistyskäytön arvottaminen rahassa lienee lähtenyt liikkeelle hirvestyksen aiheuttamille tappioille vastapainon etsimisestä.
Hirvien vuotuisesta kaatotilastosta saadaan keskimääräistä ruhopainoa käyttäen saaliin kilomäärä. Tällä on kerrottu vastaavan lihan a-hinta. Tätä pidetään hirvenlihan laskennallisena arvona, mikä on nykyisin ilmoitettu olevan noin 60 milj. euroa. Tästä on johdettu lisäksi metsästyksen virkistysarvo, joka olisi vielä tätäkin suurempi. Kyselytutkimukset ja naapurimaan käytännyt on vedetty tueksi.
Nyt näiden laskelmien tuella ollaan kehittelemässä matkailuelinkeinoa maaseudulle. Mitenkähän paljon se lisäisi metsänhoidon panostuksia ja metsänomistajien virkistyksen vähentymistä?
””Tutkijoiden tehtävänähän on käsitellä asioita tietyn, päivänvaloa kestävän periaatteen mukaan, ei vältellä niitä.””
– Gla:lle täydet pisteet avauksesta! Tällaisia tarkoitushakuisilta tuntuvia tutkimuksia on tehty veronmaksajien varoilla viimeisten vuosien aikana useita. Kaikissa alullepanijana on ollu MMM.Samaa tarkoitusta ajavia tutkimushankkeita on delekoitu Metlan sekä RKTL:n lisäksi Sitralle, PTTL:lle ja TEM:lle. Hankkeiden loppupäätelmissä korostetaan metsätalouden virkistyskäyttöön kuuluvien palvelujen ja niiden ympärille kehitettävän yritystoiminnan suurta vaikuttavuutta yhteiskuntataloudelle. Metsästysmatkailua ei erikoisesti korosteta, koska sillä on korkean hirvikannan vaatimusten vuoksi runsaasti kielteisiä vaikutuksia.
Jos kansa (Eduskunta) hyväksyisi tutkimushankkeiden virkistyskäytön arvottamisen rahassa kyselytutkimuksista johdettuine päätelmineen, olisi ehkä seuraavana hankkeena hirvestysmatkailun luoman yritystoiminnan arvottaminen pienen kokemuksen pohjalta. Metsätaimkoiden hirvivahinkojen osaltahan meillä on MMM:n mielestä hyvin toimiva korvausjärjestelmä.
Kenen mielestä mennään oikeaan suuntaan kun otetaan hirvestyksestä maksu? Ei siinä järki paljoa päätä pakota!
Kuusamon Yhteismetsällekkin olisi paljon edullisempaa saada taimikkotuhoja tekevät tuholaiset pois metsistään muulla keinoin kuin hyväksymällä maillaan kaupallisen hirvestyksen. Pyyntiluvista vapaa hirvestys voisi olla paras keino.
Muutama vuosikymmen sellaista toimintaa, että otetaan hirvestyksestä maksu ja samana vuonna kuitataan hirvituhoista hirvivahinkokorvaukset, vähentää puunmyynnistä saatavat tulot alle kestävyyden vaatimuksen. Eiköhän se ole jo vastoin yhteismetsän säädöksiä sekä vastoin myös ylisukupolvisesti ajattelevien (vähemmistönä) osakkaiden etua.
Hirvethän voivat kuolla melko nopeasti johonkin sairauteen, ja sen jälkeen yhteismetsällä ovat osakkaille maksettavat jako-osuudet pieniä. Se ei ole myöskään yhteiskunnan etu. Päätäntävaltaa käyttävä metsästyksen ylin johto tosin hirvipolitiikallaan ajaa esim. Kuusamon yhteismetsää tähän. Heille henkilökohtaisesti tärkeintä on pitkän tulevan eläkeläisajan runsaat hirvisaaliit.
Metsien bioloogisen monimuotoisuuden turvaaminen:
Hoitamalla metsiä mahdollisimman ”luonnonmukaisesti”, johon tärkeimpänä kuuluisi uudistettavan puulajin valinta maapohjalle parhaiten soveltuvaa puulajia käyttäen.– Tähän ei joka paikassa ole kuitenkaan tunnetun syyn vuoksi mahdollisuuksia. Talousmetsien kuusettuminen siis jatkuu jatkumistaan ja luonnon monimuotoisuus siitä kärsii. Samasta ongelmasta kärsii myös metsien käyttö kestävän kehityksen mukaisesti. Siitä johtuen myös metsien luonnontuhokestävyys myrskyjen, metsäpalojen ja hyöntestuhojen osalta koko ajan on heikkenemässä.
Metsiemme eliölajiston rikastuttaminen on suurelta osin samaisesta ongelmasta kiinni. Metsät pyrkivät yksipuolistumaan ja maaperältään köyhtymään. Korjauksena esittäisin ensin pikaisesti tuuletusta maa- ja metsätalousministeriön johtopaikoille. Muuten ei monimuotoisuutta hävittävä hirvipolitiikka tunnu muuttuvan.
