Käyttäjän mehänpoika kirjoittamat vastaukset
-
Eilen metsälehti uutisoi puukaupan kääntyneen määrien osalta laskuun. Tänään TV1:n aamulähetyksissä metsäteollisuus ja myös metsänhoitoyhdistys Pohjanmaalta uutisoivat päinvastaista. Toivottavasti puukauppa olisi todella piristynyt!
Jokohan yhteisöveron tiedossa oleva keventyminen on alkanut vaikuttaa raakapuun osalta jopa hienoiseen hintatason vahvistumiseen? Tehdäänhän nyt kevään aikana puukauppaa suurelta osalta ensi syksyn ja jopa seuraavan talven hakkuisiin.
Hirvenmetsästys on monelle mieluinen ja tärkeäkin harrastus. Siinä ei kuitenkaan synny enemmälti pääomia, joilla tuotantoelämää ylläpidetään. Päinvastoin!
Pyyntilupiin perustuvalla hirvenmetsästyksellä nykyisellään aiheutetaan pääomia ja raaka-aineita tuottavalle tuotantoelämälle, esim. maa- ja metsätaloudelle, sen arimmassa vaiheessa niin suuria kustannuksia ja tappioita, että tuotannon kannattavuus on jatkuvasti heikentynyt. Siihen olisi helpolta tuntuva ratkaisu, hirvikannan leikkaaminen pieneen murto-osaan nykyisestä.
Siihen tavoiteeseen ehkä päästäisiin vain hirvien pyyntiluvista luopumisella ja toimivilla metsästysohjeilla. Olisihan metsä valtiolle ylivoimaisesti parempi ja tuottoisampi lypsettävä kuin hirvi. Metsätalouden ja hirvitalouden yhteensovittaminen kun ei suurilla hirvimäärillä millään onnistu. Metsänhoidon kestävyys on liikahirvien vuoksi varsinkin laatupuun kasvattamista ajatellen vaarantunut.
MMM on jo yli 40 vuotta harjoittanut yhteiskunnan edun kannalta vahingollista hirvipolitiikkaa. Siitä osoituksena on VTV:n hirviraportti 100/2005. On käsittämätöntä, että valtiontaloudessa ohjaamistoimet eivät koske MMM:n harjoittamaa hirvipolitiikkaa. VTV:lle ei ole viitsitty lähettää edes lausunnolle Suomen Riistakeskuksen laatimaa Hirvikannan hoitosuunnitelmaa. Siitä voi jokainen tehdä omat johtopäätöksensä. Eihän takana voi olla muu kuin Suomen hirvipolitiikkaan pesiytynyt mafia.
Hirvenmetsästyksen pyyntiluvista luopumisen yhtenä todellisena etuna voisi sivutuotteena tulla vaikkapa metsästysseuratoiminnan vähittäinen alasajo. Kun luotaisiin toimivat ohjeet hirvieläinten metsästykseen, ei metsästysseuroja välttämättä tulevaisuudessa tarvittaisikaan. Osahan niiden jäsenistä alkaa kuukahdella jo autolta hirvitornille siirtyessään.
Metsästysseurojen luontainen vähentyminen, pyyntiluvista vapaan hirvestyksen ohella, olisi kyläyhteisölle ja varsinkin yhteiskunnalle suureksi siunaukseksi. Mitä todennäköisemmin hirvikannat laskisivat maantieliikenteen ja metsänhoidon vaatimalle tasolle, mistä suurimmat hyödyt koituisivat yhteiskunnalle.
Juuri metsästysseurat ja metsästysseuratoiminta ovat näihin päiviin asti olleet tukemassa hirvikantojen pitämistä sietämättömän korkealla. Niitä on pidetty ”yleishyödyllisinä yhdistyksinä” ja siten verotuksen suhteen erityisasemassa esim. yrityksiin nähden. Tätä kannattaisi verottajan vähän tarkemmin selvittää, että onko tällaiselle käytännölle ollut minkäänlaisia perusteita.
MMM:n Luonnon virkistyskäyttöyksikössä metsästysasioita hoitavat ovat alkaneet käyttää työpaikastaan nimitystä, ”Riistakonserni”. Ompa ihmeellinen yritys (konserni), kun yhteiskunnalle siitä ei ole juuri muuta kuin kuluja! Tällaiset vahinkoeläimen ylläpidolla konserniksi turvottuneet yrityksetkin joutavat näivettyä.
Metsästysoikeutta pitäisi laajentaa vahinkoeläimien, kuten ainakin kaikkien hirvieläinten osalta. Siihen vielä lisäksi käytännössä hyvin toimivat metsästysohjeet, niin luulisihan homman hoituvan. Turhaa jankuttamista sellainen, että mikään ei muuttuisi jos luovuttaisiin hirvien pyyntilupakäytännöstä.
Hirvikanta pitää saada liikenteen ja metsätalouden vaatimalle nykyistä paljon alhaisemmalle tasolle. Siihen nykytilanteessa ehkä paras keino olisi pyyntiluvista luopuminen. Olisihan se nyt ajankohtaista, kun hirvikannan hoitosuunnitelmaesitys on lausuntokierroksella. Järkisyyt puoltavat muutosta.
Pyyntilupiin perustuva hirvikannan säätely ei ole toiminut koskaan olemassa olonsa aikana. Aina talvelle on jäänyt liikaa hirviä, ja vahinkoja sekä maanteillä, metsätaimikoissa että pelloilla on ollut liikaa. Aika-ajoin hirvikanta on karkaillut metsästäjien käsistä.
Tähän myös valtiontalouden tarkastusvirasto (VTV) puuttui hirvitarkastuksessaan 100/2005, mutta mitään korjausta epäkohdan poistamiseksi ei ole haluttu tehdä. Siksi juuri VTV on esittänyt yhtenä vaihtoehtona hirvien pyyntilupajärjestelmästä luopumista. Ei se .ole ”höpinää”, mitä nimimerkki ”suorittava porras” jatkuvasati toitottaa. Se olisi myös metsästäjien kannalta järkevää, koska hirvi on VTV:n käsityksen mukaan yhteiskuntataloudellisesti pelkkä rasite.
Ei liene myöskään hyväksyttävissä, että nykyisin metsästyseurat pyyntilupia anoessaan käytännössä määräävät tieliikenteen hirvikolareiden sekä niissä menehtyneiden ja loukkaantuneiden määrän. Korreloihan vuotuisten hirvikolareiden määrä melko tarkkaan hirvikannan koon kanssa.
Nytkin viime syksyn hirvenpyyntilupia leikattiin 1/3 edellisestä vuodesta, vaikka hirvikanta on maantieliikenteen ja metsänhoidon kannalta kestämättömän suuri. Hirviporukat vain pantiin anomaan vähemmän pyyntilupia seurauksista välittämättä. Pyyntiluvista vapaassa hirvien metsästyskäytännössä ei syyttävän sormi olisi syyllistä osoittamassa. Tietysti toimiva metsästyskäytäntö on varmistettava tavalla tai toisella.
Ko. suunitelmaesitys toteutuessaan esitetyssä muodossa varmistaisi nykyisen pyyntilupiin perustuvan metsästyskäytännön jatkumisen. Juuri tähän epäkohtaan valtiontalouden tarkastusvirasto hirvitarkastuksessaan 100/2005 puuttui.
VTV:n mielestä ko. käytäntö johtaa aika-ajoin liian korkeisiin hirvikantoihin, jolloin hirvistä aiheutuvat haitat ja vahingot korostuvat lähinnä liikenteessä ja metsätaimikoissa. VTV:n mukaan valtiontalouden kannalta hirvi on lähinnä rasite, joten hirvien metsästysjärjestelmää olisi tarpeen kehittää.
VTV esittääkin harkittavaksi yhtenä vaihtoehtona hirvien metsästyksessä luopumista kokonaan nykyisestä pyyntilupajärjestelmästä. Tätä ei metsästyksen ylin johto tunnu edes harkitsevan.
Hirvikannan hoitosuunnitelmaesitystä perustellaan metsästyksessä saadun lihan laskennallisella arvolla ja siitä johdetulla metsästyksen virkistysarvolla. Kuitenkin hirvien metsästyksen kulut ovat suuremmat kuin saadun vastaavanlaisen lihan arvo, joten lihalle ei pitäisi jäädä mitään ”laskennallistakaan” arvoa. Hirvestystä lihan vuoksi voi verrata puutavaran korjuuseen 0-rajan ulkopuolelta, jolloin verotettavaa tuloa ei synny.
Hirvestyksen virkistysarvo on samoin vailla minkäänlaista laskennallista pohjaa. Eihän siinä ole huomioitu muille luonnonkäyttäjille hirvikärpäsen aiheuttamaa epävirkistyksellisyyttä. Riippuuhan hirvikärpästen määrä hirvien määrästä. Myöskään metsänomistajien mielipaha hirvien vikuuttaman taimikon hoitotöissä on unohdettu.
Onko tällaisilla perusteilla laaditulla hirvisuunnitelmalla ollenkaan todellisuuspohjaa?
Hirvikannan hoitosuunnitelmassa selitetään nykyisen hirvien pyyntilupakäytännön ja valikoivan metsästyksen turvaavan hirvien hyvän vasatuoton ja mahdollisimman hyvän perimän. Siksi hirvikannan säätely muka pitäisi perustua pyyntilupiin.
Pyyntilupamenetelmällä aika-ajoin liian suureksi mahdollisesta kasvava hirvien määrä olisi tarkoituksena pitää kurissa antamalla enemmän päätäntävaltaa paikalliselle tasolle. Mielestäni aika hyväuskoista olisi metsänomistajien sakki, jos tuollaisiin selityksiin uskoisi.
Nyt metsänomistajilla olisi aikaa 30.4 asti pyrkiä suoraan vaikuttamaan ko. hoitosuunnitelmassa mainittuihin virastoihin tai laitoksiin, joihin suunnitelma on lähetetty lausunnolle. MTK:n johtokunnan jäsenistä on ehkä yli puolet hirvestyksen harrastajia, joten sieltä järjestönä tuskin on apua. Myös muihin virastoihin tai laitoksiin lienee ”solutettu” avainpaikoille lyhytnäköisiä hirvestyksen harrastajia.
Hirvikärpäsen haitallinen vaikutus syksyn metsänhoitotöiden toteutukseen, marjastukseen ja sienestykseen on liian usein unohdettu vaadittaessa hirvenmetsästyskäytäntöön muutosta, mikä johtaisi pienempään hirvien talvikantaan ja pienempään hirvikärpäsriesaan.
Avauksessa ja hirvikannan hoitosuunnitelmassa esitetty väite, että viime vuonna hirvien aiheuttamat metsävahingot olisivat vähentyneet, tuskin pitää paikkaansa. Ainakin sitä on yritetty perustella hyvin köykäisesti. On verrattu vain viimevuoden maksettuja korvauksia edellisen vuoden vastaavaan lukuun.
Näistä luvuista ei voi vetää suoraan sellaista johtopäätöstä. Viime syksyn pyyntilupia leikattiin 1/3. Minkähän johtopäätöksen siitä voisi ennakkoon tehdä?
Esimerkiksi viimeisen VMI:n yhteydessä havainnoidut metsätaimikoiden hirvivahingot, joita oli yli 1 miljoonaa hehtaaria, oli ”ansiokkaasti” jätetty mainitsematta koko hirvisuunnitelmassa. Edellinen pienempi luku näkyi tarkoituksenhakuisesti kylläkn. Näiden VMI:n lukujen vertaaminen ja suoritettu pyyntilupien leikkaaminen antavat täysin päinvastaisen kuvan tämänhetkisestä tilanteesta.
Hirvitutkimuksen puutteesta ei ainakaan MMM:tä voi moittia. Päinvastoin! Hirvisuunnitelman Osa 1:n lopussa oli luettelona ehkä vain pieni osa hirvitutkimuksen eri lähteistä, joihin nyt suunnitelmassa oli nojattu. Luetteloa oli 82 sivua, yhteensä 184 tutkimusta tai lähdettä. Luulisi hirvitutkimuksen jo riittävän!
Lisäys:
Ilmeisesti yksikään lausunnon antaja ei jaksa kahlata hirvisuunnitelmia läpi. Suunnitelman tekijät ovat tästä tietoisina liittäneet mukaan vielä kaiken varmuudeksi tuon valtavan määrän hirvitutkimuksia, joiden kahlaaminen veisi samalta henkilöltä kuukausia. Siis aineiston paljoudella halutaan saada piaisesti myönteiset lausunnot ko. suunnitelmaan. Asiat hoidetaan kuin mafiassa.
