Käyttäjän mehänpoika kirjoittamat vastaukset
-
Metsästäjiltä puuttuu kokonaan moraali hirviasioiden tiedottamisessa. He ovatkin omineet sen kokonaan itselleen. Muiden tahojen hirvitiedottaminen leimataan heidän taholtaan mitään merkitsemättömäksi mielipiteeksi.
Esimerkiksi viimesyksyisen hirvijahdin tulosta kaupataan suurelle yleisölle hirvikannan suunnitelmallisen leikkauksen jatkoksi, vaikka vähänkin laskutaitoinen pystyy osoittamaan pyyntilupien leikkaamisen 1/3 edellisestä vuodesta tähdänneen hirvikannan kasvattamiseen. Nykyinen hirvikanta lieneekin nyt lähempänä 85 000 kuin 80 000, mitä on vilauteltu ennen laskentojen valmistumista.
Toinen keskustelupalstalla ”suorittavan” toimesta viljelty väite, että taimikoiden aikaistettu varhaishoito olisi lääke metsätaimikoiden hirvivahinkojen vähentämisessä. Lisättyä pyyntilupien hakemista ja tehostettua hirvenmetsästystä hän ei edes mainitse, päinvastoin.
Maassamme harjoitettu ylitihetä hirvikantoja suosiva hirvipolitiikka perustuukin väärämieliseen tiedotukseen, jonka avulla selitellen ja lupaillen on tarkoitus päästä aina seuraavan jahtikauden alkuun.
Hirvenpyyntilupiin perustuvaa säätelyä pidetään ainoana oikeana, vaikka siinä hirviporukat ja Suomen Riistakeskus joutuvat pyyntilupia hakiessaan ja myöntäessään käytännössä määräämään taimikkotuhojen ja hirvikolareissa loukkaantuneiden määrän. Korreloivathan esim. hirvikolareiden ja vahinkojen määrät melko tarkoin hirvikannan koon kanssa.
Eihän tällaista valtaa metsästäjäjärjestoilläkään saisi olla. Ihmisten kuolemasta päättäminenhän pitäisi olla yksin Jumalan käsissä.
”Suorittava porras” tavoilleen uskollisena selittää taimikoiden varhennetun perkauksen myönteistä vaikutusta hirvivahinkojen vähentämisessä. Kuitenkaan hirvivahinkojen kokonaismääriin sillä ei tiedetä olevan ainakaan myönteistä merkitystä. Jostain hirvilaumojen on ruokansa otettava.
Viimesyksyn hirvenpyyntilupien leikkaaminen 1/3 oli selvä virhe. Ilmoitettu ylisuuri 80 000 hirvikanta kestää 60 000 pyyntiluvat kun otetaan huomioon, että osa luvista jää aina käyttämättä. Vain tällä tavoin päästäisiin eroon suuria vahinkoja tekevistä tihentymistä. Nyt ilmeisesti saatiin tihentymät lisääntymään.
Viimesyksyn hirvien kaatomäärä ei kerro mitään hirvikannan kutistumisesta. Se oli normaali määrä myönnetyillä pyyntiluvilla epätasaisesti jakaantuneessa hirvikarjassa.
Nyt ”suorittavan” mielestä pitäisi odotella kaikessa rauhassa ja suu supussa laskentojen tuloksia. Sitten pitäisi uskoa tulos hiljaisuudessa selittelyineen. Yleensä kerrotaan hirvikannan tasoittuneen.
Sitten pitäisi odotella vuoden 2012 hirvieläinkolaritilastot vahinkoarvioineen, joista puuttuvat vakuutuslaitosten korvaukset autoromuista ja sairaalakuluista. Vielä metsäkeskuksen arvioimat hirvivahinkokorvaustilastot edellisen talven (2011-2012) jäljiltä selittelyineen, jos uutisoijana MMM.
Myöhemmin kaavailut syksyn hirvenmetsästyksen raameiksi selittelyineen. Sitten myönnetyt hirvien pyyntiluvat. Senjälkeen ehkä ennakkotieto talven 2012-2013 hirvivahinkoilmoituksista kappaleina ja hehtaareina. Sitten syksyn 2013 hirvenmetsästys selittelyineen mieluiten ilman vahingonkärsijöiden kommentointeja.
Yleensä näin se menee. Sitten vähintäin 10 vuoden välen tulee erittäin tiheän hirvikannan huippu, jolloin vahingot tuplaantuvat ja päättäjät luimistelevat.
Jos pyyntiluvista luovuttaisiin, loppuisi joutava selittäminen ja vahingonkorvauksistakin voitaisiin luopua. Loppuisivat myös joutavat vahinkojen arvioinnit ja hirvilaskennat. Vaikuttavuus olisi myönteistä ja suuresti talouselämää piristävää.
Kyllä hirvikannan paisuttajat lauri kontroa myöten myhäilevät tyytyväisinä, kun taas kerran on onnistuttu kääntämmä suuren yleisön mielenkiinto hirvien aiheuttamista tappioista ja viattomien ihmisten hirvikolareissa loukkaantumisista tahallaan luotuun ongelmaan, susiin.
Susi-kortti on nyt vedetty esiin. Sitä vahtimaan on saatu EU, joten hirvimiehille on aivan sama, miten oikeusprosessi susien salakaadoissa etenee. Hirvi halutaan pitää taka-alalla.
Nyt hirvipolitiikoilla on paremmin aikaa hengähtää hirviensä kanssa. On entistä paremmin aikaa rauhassa valmistella vaikka biotalousstrategiaa tai metsälain uusimisen kulttuurillisen kestävyyden ja metsätalouteen liittyvien virkistyspalveluiden vaikuttavuuden varmistamista.
”Suorittavan” tarinat nyt ovat luontaista jatketta Metsälehden julkaiseman hirvitiedottajan uutisointiin. Nyt tuntuu olevan tarpeen vaikka tiedotuksen avulla selittää suurelle yleisölle hyvin onnistuneesta hirvijahdista ja myös myönteisistä tuloksista. Todellinen tilanne voi olla vaikka 40 % toisenlainen, siis sen verran enemmän tuholaisia.
Hirvenmetsästäjien hallinnassa ovat lähes kaikki yksityisten omistamat maat metsineen ja peltoineen. He määräävät, minkä verran syksyksi haetaan hirvenpyyntilupia, kaadetaanko niistä kuinka paljon, sekä miten ja mitä jahdin jälkeen tiedotetaan kuluneesta jahtikaudesta. Vuokralainen on kaapannut vuokran antajalta vallan, kuten moni venäläinen tyttö tekee suomalaispojan osalta vihkimistoimituksen jälkeen.
Kyseenalainen tiedotus hirvestyksen hyödyistä jatkuu pitkin vuotta. Kun esim. uutisoidaan metsäkeskuksen arvioimista ja korvattaviksi tulevista metsätaimikkovahingoista, kerrotaan vahinkojen vähentyneen (yleensä), ja että vahingot korvataan metsästäjien maksamista pyyntilupamaksuista. Ei kerrota, että suuri osa metsänomistajista on säädöksin rajattu korvauskäytännön ulkopuolelle ja että vain pieni osa metsänomistajista viitsii tehdä vahinkoilmoitusta hirvien vaurioittamasta taimikoistaan. Myös korvauskynnyksen olemassaoloa ei yleensä mainita.
Jos metsänomistaja uhkaa vuokrasopimuksen irtisanomista jatkuvien hirvivahinkojen vuoksi, nouseekin yhtenä selityksenä monesti esiin esim. uhkailu hirvestyksen lopettamisesta tai aseiden pistämisestä naftaliiniin. Myös avohakkuita tai taimikoiden hoitamattomuutta selitetään hirvikannan lisääntymisen syiksi.
Veikkaan lähivuosina tapahtuvaa hirvipoliittista selittelyä: miksi olisi aiheellista luopua kokonaan hirvivahinkojen korvaamisesta?
Susireviirejä tuntuu nytkin olevan Suomessa liikaa, kun jo riistanhoitoyhdistyksen puheenjohtajakin oli sonnistautunut susijahtiin.
Muutamilla susireviireillä ei ole hirvikannan kurissapidon kanssa mitään merkitystä, koska hirvimiehet jättävät osan pyyntiluvistaan susille. Vapaalla hirvien ja susien metsästyksellä kylläkin.
Ko. uutisessa kerrotaan hirvikannan olleen suurimmillaan 2000-luvun taitteessa 140 000 ja kantaa on sen jälkeen pyritty tehokkaasti vähentämään. Viime talvena hirviä olisi ollut 80 000.
Viime syksynä hirvenpyyntilupia leikattiin 1/3 (33%), joten kaiken järjen mukaan hirvisaaliissa näkyi leikattu pyyntilupien määrä, ei suinkaan kannan kutistuminen. Ainahan on laumaeläimillä pyrkimystä kerääntyä melko suppeille alueille, jolloin syntyy tilapäisiä harventumia.
Selvästi harhaanjohtavalla tiedotuksella pyritään kasvattamaan hirvikantaa kuten 2000-luvun vaihteessakin. Silloin kerrottiin hirvikannan olevan vähän yli 100 000. Niitä olikin ollut 140 000 eli lähes 40 % enemmän.
Aika näyttää, miten metsästysvuokrasopimukset pätevät hirvenmetsästyksen kaupallistuessa. En ole tarkistanut omastani. Kuitenkin jo hirvenlihan vapauttaminen tarkastuspakosta ja marketteihin markkinointiin ovat esityötä kaupalliseen hirvenmetsästykseen hivuttamisesta.
