Käyttäjän mehänpoika kirjoittamat vastaukset
-
Minusta tuntuu, että jokaisessa metsänhoitoyhdistyksessä tehdään vuosittain omalle alueelle soveltuva toimintasuunnitelma. Yleensä pohjana on edellisen vuoden suunnitelma ja sen toteutuminen. Korjauksia tehdään aina tarpeen mukaan. Toisinaan on tarvetta tehostaa metsänomistajien neuvontaa, toisinaan taas taimikoiden varhaishoitoa tai puun liikkeelle saantia, aina tilanteen mukaan.
Tällä hetkellä voisi olla tarpeen metsänomistajien neuvonta omatoimisuuteen puutavaran tarjonnassa tai sitten valtakirjoilla. Jos puukauppa ja puunkorjuu käyvät nihkeästi, ei kesällä toteutettavat metsänhoitotyötkään jaksa paljoa kiinnostaa.
Puun tarjontaa pitäisi lisätä toisessakin mielessä. Runsaampi tarjonta nimittäin voisi vähentää Venäjältä tuotavan puun määrää. Niukan tarjonnan aikaan eivät metsäyhtiöt ole valmiita parempaan hintatasoon, koska heidän kokemuksen mukaan silloin hinnan nosto tyrehdyttäisi puukaupan heti.
Jos metsänomistajilla on käytössään metsäsuunnitelma, olisi melko helppo hoitaa metsänkäyttöilmoitukset ja puukaupat luovutuksineen omatoimisesti. Onhan kahden kauppa hyvin usein kolmannen korvapuusti, eli tyytymättömyyttä valtakirjakaupoilla tapahtuvassa korjuussa voi helposti syntyä. Siis valtakirjakauppoihin ei pitäisi kovin halukkaasti pyrkiä. Valtakirja otetaan kylläkin vastaan, jos sitä tarjotaan.
Metsäsuunnitelman uusimiset voisivat olla yksi painopistealue, varsinkin jos metsänhoitoyhdistyksellä on siihen valmiiksi rutinoituneita neuvojia. Samalla voi toteuttaa henkilökohtaista neuvontaa metsänomistajan omista lähtökohdista ajatellen.
Liian tiheä hirvikanta aiheuttaa kannattavuusongelmia myös energiapuun kasvatuksessa ja korjuussa. Kemera-tukien aikaan kelvollisten kohteiden puute (hirvet syöneet taimikot paikoin liian harvoiksi) ja pienentyneet kertymät (hirvilaitumet) lisäsivät kuluja sekä itse korjuussa että työnjohdossa.
Hirvenlihan kasvatus biotaloutena on ristiriidassa muun vihreän talouden kanssa järkyttäen kestävyyttä.
Biotalous on ”vihreää taloutta”. Suomessa se on uusiutuvien luonnonvarojen kestävää hoitoa ja käyttöä. Bioenergian käyttö on nykyisellään hyvin pieni osa biotaloutta, mutta sen suunta on ilmeisesti kasvava.
Bioenergiaraaka-aineen (hakerangan ja hakkuutähteen) korjaaminen metsistä nykyisellä tyylillä tulee suhteellisen kalliiksi. Ohutläpimittaisen harvennuspuun tai hakkuutähteen korjuu raskailla koneilla nostaa korjuun kustannuksia.
Lisäksi hakerangan korjuussa metsistä häviää huomattavia määriä ohutläpimittaista puuta, joka sinne lahotessaan olisi ollut lisäämässä maapohjan viljavuutta. Siinä mielessä bioenergian korjaaminen on vaikuttamassa metsämaan kasvukykyyn heikentävästi.
Ilmeisesti pelkän runkopuun korjuussa ei, varsinkaan taloushyötyyn suhteutettuna, aiheudu niin suuria tuoton menetyksiä.
Kun ihminen on ravintoketjun huipulla, ei suurriistaa olisi pitänyt lakien voimalla mennä rauhoittamaan. Se on johtanut kieroutuneeseen tilateeseen, jossa hyvää tekevät ihmiset joutuvat raastupaan.
Lukekaapa vanhoja historian kirjoja. Niissä kerrotaan petojen metsästäjille myönnetyistä palkkioista.
Voidaankin kysyä, missä on lakien laatijoiden moraali?
Mhy:tä ei pitäisi moittia, jos ei halua puitaan panna tarjontaan. Kaikki puu on tähän asti mennyt kaupaksi metsänomistajalta, joka on halunut puunsa myydä. Lahottamiseen pystyyn ei ole ollut tarvetta.
Jos metsänomistajat eivät nykytilanteessa raaski huonon hinnan vuoksi tehdä puukauppaa, ostaa teollisuus puunsa vaikka Venäjältä. Nyt tuntuu olevan jonkinlainen kansallinen hätätila. Tuskin mhy:kään yllyttäisi nykytilanteessa panttaamaan puuta.
A. Jalkaselle:
Kun voimia yhdistää (luonnonvarakeskus ym.) harvemman johdon alle, on metsänomistajia helpompi viedä kuin ”pässiä narussa”. Jos kuka vähänkin on seurannut viimevuosien Metlan, RKTL:n, Sitran, PTT:n tai eri laitosten yhteisiä tutkimusohjelmia, paistaa niistä läpi MMM:n määräämä lopputulos, jota tukemaan ovat hyvin köykäisin perustein eri tutkimusohjelmat loutu.Sitten joskus aikanaan hyvin laajoihin eri tutkimuslaitosten tutkimusten pohjalta, eri lakien ja säädösten turvin, alistetaan metsänomistajat (puuntuottajat) hyväksymään metsissään yleisen edun nimissä nykyistä tilannetta huomattavasti tiheämmät hirvikannat. Ainoa todellinen kannustin tällaisiin tutkimuksiin on metsäluonnon virkistyskäytön nimissä suunniteltu suurriistan metsästysmatkailun kehittäminen omaksi tuottoisaksi palveluksekseen.
Riistaneuvosto lienee hirvimafiaa ylläpitävä elin, joka pitäisi alistaa valtiontalouden tarkastusviraston ohjaukseen.
Metsänhoitoyhdistyksillä on pitkä ja kunnioitettava menneisyys. Se on pääosin toiminut yhteiskuunan edun mukaisesti. Metsänhoito on saatu lähes hyvälle tasolle ja palvelut ovat pääosin pelanneet tyydyttävästi. Metsänhoito nyky-Suomessa maksaa teetettiimpä se kenellä hyvänsä.
Jos metsänhoitomaksuvarat vähenevät, joutuu mhy-organisaatio vähentämään edelleen väkeä tai nostamaan palvelustensa hintaa. Kumpikaan vaihtoehto ei ole metsien hoidon kannalta toivottavaa.
Ehkä puutavarayhtiöt pyrkisivät edelleen tehostamaan hoitosopimusten tarjontaa, vaikka metsänhoitomaksusta eroon pääseminen ei enää olisikaan myyntivalttina. Metsänhoitotyöt ja niiden jatkuva koneellistuminen vaativat tulevaisuudessakin joko mhy:n tai metsäfirman ammattihenkilöstön palveluksia.
