Käyttäjän mehänpoika kirjoittamat vastaukset
-
Holtiton sorkkaeläinlaidunnus heikentää metsien monimuotoisuutta ratkaisevasti. Uudistusalueet joudutaan istuttamaan melkein aina kuuselle, koska metsänomistajat eivät aiemmin kokemansa muistaen luota muokkausjälkeen syntyviin koivun- ta männyn taimien selviytymiseen hirvituhoilta seuraavien 10 vuoden aikana.
Tällainen noin 50 vuotta jatkunut holtiton hirvipolitiikka on vuodesta toiseen jatkuessaan ollut selvä metsiemme kuusettumista lisäävä tekijä. Tämä on heikentänyt metsien monimuotoisuutta. Ilmastomuutoksen edetessä kuusi on erityisen altis monille yllätyksille, kuten hyönteis- tai sienituhoille. Esim. laajat metsäpalotkin voivat yleistyä laajojen kuusikoiden runsaudesta johtuen.
Kyllä metsiemme monimuotoisuus olisi kunnossa, jos hirvet olisi luokiteltu vahinkoeläimeksi jo 50 vuotta sitten kannan ollessa pieni. Nyt lähes 2 sukupolvea menisi korjatessa metsien monimuotoisuutta, vaikka hirvieläimet säädettäisiin vapaaksi metsästysrajoitteista.
Hirvituhon luokittelu luonnontuhoksi ei ole järkisyillä perusteltavissa. Esim. metsätaimikon hirvituholle ei metsänomistajan välttämättä tarvitse tehdä mitään. Alueen saa jättää vaikka hoitamattomana luonnontilaan.
Jos metsänomistaja nimenomaan haluaa hirvituhoalueen esim. täydentää riittävän puuston aikaansaamiseksi, on hirvituhoalueesta tehtävä vahinkoilmoitus. Metsänomistajan on silloin puntaroitava mielessään taimikkotuhon arvioimisesta hänelle koituvia kustannuksia. Hänen on kierrettävä arvioimassa kaikki metsänsä nuoret taimikot oman taitonsa mukaan. Toinen kierros myöhemmin jos vahinkoilmoitus on tullut tehtyä. Kuitenkin ilmoitus voidaan jollain syyllä katsoa aiheettomaksi. Silloin tulee hirvivahingon arvioinnista lasku metsänomistajalle. Tällainen vuotuinen tyhjältä tuntuva ramppaaminen taimikoiden hirvituhojen perässä on jo pitkään tympäissyt metsänomistajia.
Yleisimmin tuhoala on vuosittain pieni ja monessa taimikossa. Hirvituho kuitenkin jatkuu vuodesta toiseen hivuttamalla. Siksi vahinkoilmoitusten ja VMI:n keräämät hirvituhotiedot poikkeavat toisistaan. Hirvimiehet pitävät harvoista vuotuisista vahinkoilmoituksista kertyviä vahinkomääriä oikeimpina, vaikka ne kattavat vain yksityismetsänomistajien ilmoittamia ja siten arvioiduksi tulleita vahinkoja. Uutisoinnissa niitä pidetään kuitenkin kattavina. Silloin lehdistökin olisi mukana hyvä veli järjestössä.
Hyvä veli -verkostojen johto toiminee matalalla profiililla maa- ja metsätalousministeriössä, sen luonnonvaraosastossa.
Esimerkiksi ko. ministeriön metsä- ja bioenergiayksikön johtoon (myös muun yksikön) on ollut vaikea päästä ylivertaistakin pätevyyttä omaavan henkilön, ellei hänellä ei ole hirvenmetsästystaustaa. Siis ”kemioiden” piti käydä yksiin.
Osastojen ylijohtajat nimittää presidentti, joten virka on eläkevirka. Viran määräaikaisuus ja valinnan siirtäminen puolueettomalle elimelle voisi tervehdyttää ministeriön toimintaa varsinkin hyvä veli -verkostojen osalta.
Olen monta kertaa ihmetellyt aikoinaan 1970-luvulla hirvituhoista käytyä vääntöä, että olisiko hirvituho ihmisen aiheuttama vai luonnontuho. Silloin päätökseksi tuli luonnontuho. Se ratkaisi ilmeisesti sen, että hirvituhoa ei voitu katsoa metsän hävitykseksi. Nyt kun hirvituhot pitkään jatkuessaan ovat aiheuttaneet metsien jatkuvaa kuusettumista, ja sen myötä monia luonnontuhoja sekä monimuotoisuuden heikkenemistä, ei vieläkään MMM:ssä haluta oikaista lähes 50 vuotta sitten tapahtunutta vääryyttä.
Hirvien aiheuttaman ”luonnontuhon” (noin 200 000 ha/jatkuvasti vajaapuustoisena) annetaan vapaasti lisätä muita todellisia luonnontuhoja ja monimuotoisuuden heikkenemistä. Kaikki tämä on päättäjien tiedossa, mutta hyvä veli -verkosto kiistää kuten” suorittava porraskin”.
MMM:ssa lähinnä hirvien aiheuttamista vahingoista syntyvien erimielisyyksien vähentämiseksi piti välttämättä saada entisen organisaation mukaiset Metsäntutkimuslaitos (Metla) ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos (RKTL) ym. tutkimuslaitokset saman johdon alaisuuteen, Luonnonvarakeskukseen (Luke).
Viime vuosina Luke on tehnyt hyvääkin tutkimusta mm. metsien kuusettumisen syistä ja sen aiheuttamista ongelmista, mutta MMM ei poista syiden alkulähdettä. Siinäkin on hyvä veli -verkosto lonkeroineen ollut ”kantona kaskessa”. Selvä asia mutta mitään ei tapahdu. Ministeriössä sisäänpäin lämpiävä hyvää eläkettä odottava hirvestäjäporukka petaa vähin äänin eläkepäivilleen reippaita jahteja.
Tarjosin kerran ylisuuren hirvikannan matalina pitämiä taimikoita (jatkuvasti 200 000 hehtaarin luokkaa) hiilinielun ja hiilivaraston pienentäjinä. Silloin se ei kelvannut. Vain maatalouskäytöstä vapautuneet turvemaan pellot, sekä rakennusmaaksi otetut kohteet kelpasivat. Nyt tuntuvat kelpaavat sähkölinjat ja tietkin.
Minun mielestä hirvipolitiikan vaikutus hirvinieluun ja hiilivarastoon on ylivertaista muihin esitettyihin kohteisiin verrattuna. Hirvipolitiikkaa ”katsotaan sormien läpi.”
Anton ymmärtää hirvituhojen merkityksen, Tomperi ei!
Jo useita vuosikymmeniä jatkunut virheellinen hirvieläinpolitiikka on johtanut metsiemme kuusettumiseen, josta seurannaistuhoina on odotettavissa ilmaston lämmetessä runsaasti muita metsätuhoja. Lähivuosina on odotettavissa kasvavasti kuusikoiden hyönteis-, sieni- ja myrskytuhoja metsäpaloineen. Sitten ei ole kysymyksessä enää ”pienet vauriot” ja niiden ”peittyminen”.
Kuusikoista tulee enemmän hiilidioksidin päästölähteitä, mikä lämmittää ilmastoa entistä nopeammin.
Vuosituhannen vaihteen tilannetta on järjetöntä ottaa jatkuvasti esille. Tilanne näkyi hälyttävästi mm. hirvikolaritilastoissa.
Kun ”hirvenruokaa”, mäntyä ja rauduskoivua, ei ole pitkiin aikoihin enemmälti kannettu hirvien syötäväksi, niin talvilaidunalueet, männyntaimikot, ovat todella harvemmassa. Nyt niille kävisi suurelle osalle ”köpelösti” nykyisilläkin hirvikannoille, vaikka kannat olisivatkin harventuneet.
Siis nykytilanne vaatii huomattavasti takavuosia pienemmät tavoitetiheydet. Se on hirvimiesten ja organisation oma syy. Talvilaitumet ovat huvenneet. On järjetöntä nykytilanteessa säästää tarkoituksella pankkilupia. Kuka ne lienee keksinytkin. Ei ainakaan metsänomistajat!
Vai ei ”voimakkaampi verotusole enää tarpee”?
Kyllä metsästysorganisaatioiden pitäisi katsoa hirvikannan koon hallintaa avarammin:
Metsät kuusettuvat edelleen entistä vauhtia, kun laajoilla alueilla metsänomistajat eivät hirvituhojen pelossa istuttaa uudistusaloille muuta puulajia kuin pienemmän hirvituhoriskin omaavia kuusen taimia. Ei ymmärretä edes sitä, että sellaisella politiikalla vähenee hirviltäkin jatkuvasti talvilaitumia, metsien monimuotoisuuden vähenemisestä puhumattakaan.
Ilmaston edelleen lämmitessä aiheutetaan tällaisella hirvipolitiikalla tulevaisuudessa kuusikoihin runsaasti seurannaistuhoja, jotka aiheuttavat lisääntyvästi hiilidioksidipäästöjä. Esim. kesän kuivien kausien yleistyminen lisää kuusikoissa herkästi metsäpaloja. Pitäisi ymmärtää, että ilmastokriisi on jo olemassa.
Maanteillämme saa jokainen autoilija ajaa ”sydän kurkussa” pelätessään hirvien ilmestymistä valokeilaan. Hirvieläinkolarit ovat olleet selvässä kasvussa, ja silti puolustellaan pankkilupia ja niiden tärkeyttä.
MMM ei mielellään ohjaa riistakeskuksia lupa-asioissa, koska silloin vastuu lupapolitiikan oikeudellisuudesta siirtyisi takaisin ministeriöön. Siellä halutaan olla vastuusta vapaita. Tarvitaan pikainen VTV:n päivittämä hirvitarkastus vuoden 2005 tarkastuskertomuksesta, ja hirviongelman käsittelyn vieminen Eduskunnan käsiteltäväksi.
Pankkiluvat ovat pieni mutta tärkeä asia nykytilanteessa. Sen ratkaiseminen pitäisi tapahtua MMM:n mahtikäskyllä, ilman jatkuvia mielipidekirjoituksia.
Parhaillaan toteutuvaan ilmastomuutokseen kuuluvan ilmaston lämpenemisen pitäisi lisätä metsien kasvua Suomen leveysasteilla. Puulajeistamme koivu hyötyy eniten ja lisää kasvuaan. Männyn ja kuusen pitäisi myös lisätä kasvuaan ilmaston lämmitessä, mutta ainakin kuusi on ehkä jo alkanut kärsiä lämpimien kesien mukanaan tuomista ns. seurannaistuhoista, kuten kuivuus- , hyönteis- ja sienituhoista.
Puulajisuhteet ja niiden muutokset kuusen hyväksi ei ehkä ole paras mahdollinen puuston lisäkasvua ajatellen. Todennäköisten hirvituhojen vuoksi on kuusta on jo pitkään istutettu paremmin männyn kasvulle soveltuville alueille. Samoin lämpimistä kesistä hyötyvää koivua on uudistettu aiempaa vähemmän. Myös jalostushyöty on jäänyt vähemmälle. Myös pitkään jatkuneet hirvituhot metsissä alkavat paremmin näkyä kasvumittauksissa. Myös hiljalleen virinneet metsien jatkuvan kasvatuksen hakkuut alkavat kuusettumisineen ja siitä johtuvine seurannaistuhoineen näkyä kasvumittauksissa.
”suorittava porras”:ta ei näytä kuusettuminen talousmetsissä vaikuttavan hänen ajatuksiinsa hirvipolitiikasta.: ketju: ”Viiden vuoden päästä”, sivu 3, viesti 3.
”Hoitamaton taimikko on tiettyyn pisteeseen asti merkittävä ravintoresurssi hirville. Tämä on fakta eikä syyttämistä. Jos tätä faktaa ei haluta ottaa huomioon ei myöskään ole aihetta syytellä asiasta metsästäjiä eikä riistahallintoa. Jos joku haluaa pitää yllä kyseisen moista ”ruokintapaikkaa”, on oltava valmis kantamaan myös sen aiheuttamat riskit.
Mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, hirvikanta kääntyy kasvuun ja on jonkun verran suurempi viiden vuoden kuluttua.”
– Näin ”suorittava porras”, nykyisen hirvipolitiikan kannattajana, näkee asian. Hän ei ota kantaa siihen, mitä ylimääräiset taimikonhoitokerrat tulisivat metsänomistajille maksamaan.
Toisekseen: Valoa vaativana puuna männyn taimikin tulisi muutamia vuosia aivan hyvin toimeen vesakon varjostuksessa, jos hirvikannan koko pysyisi kohtuudessa.
