Käyttäjän mehänpoika kirjoittamat vastaukset
-
6 m3:lle:
Veteraanien ja vihollisen jäljiltä Suomen metsät jäivät taistelupaikkojen osalta surkeaan kuntoon. Jo 30 vuoden kuluttua (1970) kotimaiset hirvimiehet miehet saivat hirvien pyyntilupia pihtaamalla monet Suomen männyn- ja koivuntaimikot näyttämään siltä, kuin tykistökeskitys olisi niissä käynyt talven aikana. Ihmeen nopeasti oli isänmaanrakkaus muutamilta hiipunut! Ei nähty enää metsää hirviltä.
Nyt vain käydään vilpillisin keinoin sisällisotaa metsänomistajia vastaan. Yritetään perustella ja todistella, että hirvivahingot johtuvatkin metsänomistajien taimikonhoidon laiminlyönneistä. Aivankuin joku havu MMM:stä yritti aikoinaan väittää, että syyllinen hirvikolareihin olisikin autoilija itse.
Liika on aina liikaa! Ilmeisesti Suomessa on joku auktoriteetti kouluttanut biologian opettajat joukkosuggessiota hyväsi käyttäen kokonaan harhaan. Muistaakseni jo raamatunkin mukaan eläinkunta on ihmisiä varten, joten ihminen voisi niitä vapaasti säädellä ja käyttää hyväkseen.
Miksi petokantoja ei voisi pitää niin pieninä, ettei niistä olisi ihmisille mitään haittaa? Esimerkiksi karhukannan paisutusta on MMM:ssä perusteltu metsästyksellisillä arvoilla. Siinä ei ole paljon ajateltu maaseudulla elävien ihmisten petopelkoa ja turvallisuutta yleensä. On maaseudulle muitakin hyviä harrastuksia kuin ympärivuotinen metsästyksen ympärille kehitelty vahinkoja aiheuttava toiminta.
Jo nytkin ”riistakantojen säätelijät” leikkasivat suuren määrän vahinkoa ja onnettomuuksia aiheuttavien hirvien pyyntilupia, kun haluttiin osa ”tuotosta” jättää pedoille talviravinnoksi Ravintoketjun huiput terminä joutaa kokonaan romukoppaan.
Suorittava porras kertoo hirvien mielestään tarpeellisuudesta laiskojen metsänomistajien kuusentaimikoiden hoitajina talvehtimisalueella. Harvoin siellä on hirville ns. talviravintoa. Jos on, alkaa vahinkoa tulla enemmänkin.
Hyötyä ei tule kuusentaimikoille yhtään, sillä kuusi kestäisi hyvin reikäperattuna siihen asti, kunnes energiapuusavotta-ajankohta on ajankohtaista. Hirvien rassaaminen kuusen taimikoissa pilaa toisinaan energiapuukertymän liian pieneksi, että korjaajilta loppuu mielenkiinto, jolloin jätepuuston joutuu kaatamaan maahan kokonaan metsänomistajien omana työnä.
Hirvi hakeentuukin talven aikaan laajoihin männyntaimikoihin, joissa vähällä vaivalla saa pötsin täyteen männyn havua. Pienempialaiset männyntaimikot kuusikoiden keskellä ovat myös kovilla talven aikaan. Antaahan kuusikko sopivasti suojaa ja lumipeite jää kevättalvellakin kuusikossa vähäisemmäksi. Siellä syntyy monesti hirvien toimesta kuusikoiden kuorenjättämistuhoa. Sen tuloksena on lahoava kuusikko.
Eiköhän olisi viisainta lopettaa metsänomistajien ja autoilijoiden syyttely hirvivahinkojen syistä. Puhuttaisiin vain VMI:n ja liikennelaitoksen tilastoista, jotka noudattelevat pienellä viiveellä hirvikannan koon mukaan. Ratkaisut olisi tehtävä tosiasioihin ja euroihin perustuen. Tunteet tulee poltella erätulien kuumuudessa.
”Riistatalous elinkeinona”-työryhmän mielestä metsästysmatkailu (lue kaupallinen hirvenmetsästys) yhdistettynä luontomatkailuun antaa lisäarvoa metsien käytölle ja hyödyttäisi siten valtiontaloutta. Työryhmän mielestä Suomen riistakannat (lue hirvieläinkannat) ovat liian alhaisella tasolla ulkomaalaisten turistiryhmien tarpeiden kannalta, koska yleensä vaaditaan takuusaaliita. Siksi riistakantoja (lue hirvieläinkantoja) pitäisi saada lisättyä. Siis tällaista meininkiä yritetään ympätä oikein lakien voimalla suomalaiseen metsätalouteen.
Ihmeellisiltä tuntuvat MMM:n uudet ideat Suomen metsien käytön osalta. Puuvarastot on kylläkin saatu hakkuumahdollisuuksia ajatellen suuriksi, mutta tulevan puusadon laatu ei sahatukin tai vaneritukin osalta ole hirvilaidunnuksen jäljiltä läheskään kaikkialla tyydyttävä. Siinäkin yritetään syyllistää metsänomistajaa itseään.
Onkohan viisasta uhrata puuntuotantoa tällaisiin hankkeisiin? Tietysti pahin on jo tapahtunut, mutta jo 20-40 vuodessa tilanne raakapuun laadun osalta korjaantuisi hyvinkin paljon ilman hirvivahinkoja.
Gla:lle ja muillekkin lisäystä hirvikolaritilastoon hirvieläinkolareilla:
Vuonna 2011 sattui maanteillämme hirvikolareiden (1195) lisäksi 2811 peurakolaria. Niissä loukkaantui 23 henkilöä, kuollut ei yhtään. Yhteensä loukkaantumisia hirvieläinkolareissa vuonna 2011 oli siten 138 henkilön osalla.
Hirvikolariin joutuneen ajoneuvon vauriot tai uusimiset maksavat nykyisin autoilijat vapaaehtoisissa laajennetussa liikennevakuutuksessaan. Jos vakuutusta ei ole, valtiokaan ei nykyisin enää korvaa. Ajoneuvovauriokulut eivät siten nykyisin enää näy ilmoitetussa vahinkosummassa. Näin sitä harrastusta viedään eteenpäin! Miten lienee loukkaantuneiden osalta käytäntö muuttunut?
Ko. tilaston luvut ovat erittäin suuret kun otetaan huomioon, että se on tulosta MMM:ssä, ja nykyisin myös Suomen Riistakeskuksessa, harjoitetusta hirvien pyyntilupapolitiikasta mahdollisimman suuren lihatuoton antavan hirvestysharrastuksen turvaamiseksi.
Onkohan olemassa muita harrastuksia, jotka aiheuttavat vuodesta toiseen näin mittavat vahingot ja vaarat toisille kansalaisille? Hirvenmetsästys nykyisellään ei ole hirvikannan pitämistä riittävän pienenä, että vahingot teillä ja metsissä jäisivät mahdollisimman vähäiseksi, vaan autoilijoiden ja metsänomistajien toiveiden vastaisesti mahdollisimman suuren lihatuottoon pyrkivää hirvenlihan tuottamista metsätaimikoissa.
Tietysti hirvestäjät toivovat ettei taimikkovahinkoja tulisi. Kuitenkin runsas hirvikanta takaa suuret hirvivahingot maanteillä ja metsissä. Sitten on mahdollista vain mitä ihmeellisemmät puolustelut.
Metsänomistajille hirvivahingoista koituvia taloudellisia menetyksiä ja niiden vaikutuksia talouselämään selvittäviin tutkimuksiin ei MMM myönnä varoja. Se voisi sotkea heidän ”erinomaisen hirvipolitiikkansa”.
Kyllä ainakin syksyn kynnyksellä hirvi alkaa totuttautua normaalin talviravinnon (männyn havu) käyttöön syömällä vesojen varjostuksessa kasvaneita männyn taimia (Nygrenin hirvien puolustelupuheesta). Ilmeisesti varjossa kasvaessa männyn taimiin ei pääse kehittymään hirville vähemmän kelpaavia ”haitta-aineita”.
Ilmeisesti männyntaimi tai kuori sopii hyvin mausteeksi koivun- tai pajunvesojen sekaan. Sulan maan aikaan pienen männyn kennotaimen syönti nostaa koko taimen juurineen maasta. Tätä tapahtuu myös koivulla ja lehtikuusella, jopa normaalilla kuusellakin.
Vähälumisina talvina hirvituhot voivat juuri perustetuissa taimikoissa olla jo parin hirven tekeminäkin laaja-alaisia. Pikkutaimista kun ei paljon pötsi täyty, joten aluetta on haravoitava laajemmalti.
Suorittavalle portaalle kaatoryypystä ja hirvestyksestä yleensä:
Moni nuori ei ole alkoholia edes maistanut ennenkuin jahtiporukassa sitä oikein tyrkytetään. Siitä on helpompi jatkaa… Nuori altistuu riippuvuudelle hyvin helposti.
Eihän hirvien pyyntilupia sen vuoksi tarvitse tai pitäisi leikata, jos omalla alueella ei jahtikauden alkupuolella satu olemaan hirviä. Hirvillähän on pitkät sorkat alla, eikä juuret tukevasti maassa kuten esimerkiksi männyn taimilla. Pyyntilupiin kajoaminen leikkausmielessä jahtikauden alkupuolella on aivan järjetöntä hirvipolitiikkaa!
Taimikko ei pääse hirviltä karkuun. Niiden ja liikenteen suojeleminen on paljon tärkeämpää kuin hirvieläinten sonni – naarassuhde tai vasatuotto. Hirvenliha kun on kovasti tappiollista. Samanlaatuisen lihan saa kaupan tiskiltä paljon halvemmalla kuin hirvenlihan hankkimista metsästäen. Maataloudessa lihan tuottaminen on työllistävää yritystoimintaa.
Hirvimetsällä pidetään aina viinaksia mukana. Onhan ainakin kaatoryypyt jostain löydyttävä kaadon jälkeen. Ryyppy voi altistaa helposti monen nuoren metsästäjän alkoholin käyttäjäksi. Siksi alkoholin aiheuttamien liikenneturmien veteleminen mukaan hirviturmien suuren määrän puolustelemiseksi tuntuu hirvestäjien taholta tehtynä hyvin tendenssimäiseltä.
VTV:n hirvitarkastuksen 100/2005 mukaan ”hirvien aiheuttamat yhteiskuntataloudelliset kustannukset vaihtelevat vuosittain 130-175 miljoonan euron välillä. Tästä pääosa muodostuu laskennallisista liikennevahingoista. Taloudellisesti merkittäviä muita kustannuksia aiheutuu tiestön suojaamisesta ja metsävahingoista”.
– Metsävahinkojen osalta ei ole tehty tarkempaa selvitystä. Sen ymmärtää kun tietää, että metla on MMM:n määräysvallassa toimiva työrukkanen.
”Valtiontalouden kannalta hirvi aiheuttaa lähinnä kustannuksia.”
– Sopikohan pyyntilupien leikkaaminen mitenkään nykyiseen talous- tai työllisyys tilanteeseemme?
