Käyttäjän mehänpoika kirjoittamat vastaukset
-
A. Jalkasen mainitsemia metsästysseuroja mainostetaan mielestäni liikaa kylien yhtesöllisyyden säilyttämisessä. Asia nimittäin voi olla juuri päinvastoin.
Metsästysseurat ovat monessa tapauksessa tappaneet monesta kylästä täysin muun yhteistoiminnan ja yhteisöllisyyden. Kyliin on muodostunut hirvikuumetta poteva omaa hirviuskontoa tunnustava klikki. Toisaalta on hirvivahingoista ja metsänhoidon ongelmista kärsivä vähemmän äänekäs oppositio. Kylän napana toimii monesti hirviporukan hirvenmetsästyksen johtaja. Mitä yhteisöllisyyttä sellainen metsästysseura kylissä edistää?
Nyt karhuille ja susille pitäisi säästää hirviravintoa, että pedot eivät tulisi pihoihin ruokaa etsimään. Onpa taitavasti juonittua hirvipolitiikkaa yhdistettynä petojen suojeluun.
Voipi olla vikaa taimien istutuksessa tai vaikka taimierässä. Muuten on vaikea ymmärtää koivun tainten pituuskasvun hiipumista. Tietysti maaperä voi olla liian märkää tai muuten sopimatonta. Minä en ole huomannut koivuissa mitään pituuskasvun hiipumisia.
On voitu istuttaa avojuuritaimien juuret sykkyrälleen liian pieneen istutuskuoppaan. Toiseksi: Kennotaimet on istutettu tiiviiseen tai liian märkään maahan liian syvään ja tiukkaan.
Varmuuden voisi saada kun nyppää heikompia taimia jonkun juurineen ylös ja tutkii juuriston kunnon sekä juurten leviämisen istutuskuopan ulkopuolelle. Jos juuret hyvin suppealla alalla edelleen ja taimet nousevat maasta helposti, on syynä pituuskasvun hiipumiseen joko istutusvirhe tai kennotainten juurten kiertyminen liikaa jo taimitarhavaiheessa.
”6 m3”:n mielestä haavan kasvattajille ei kuulu valtion tuet, vaikka terve haapa olisi kuitupuuna sitä jalostavalle teollisuudelle tuottoisa raaka-aine. Mielestäni haavan, erityisesti hybriidihaavan, nopeakasvuisuus rehevillä mailla pitäisi saada hyödynnetyksi.
Monesti haapa rinnastetaan leppään lähinnä polttopuuna. Kuitenkin haapa kasvaa ilman hirvivioituksia arvokkaaksi tukkipuuksi jolla olisi lähes rajattomat mahdollisuudet myös rakennuspuuna.
Hirvikannan kasvattamista on alettu perustella selityksillä, että pedot muutoin tulisivat tekemään vahinkoa karjalle. Täytyy vain todeta, että kaikkea ne hirvestät keksivätkin harrastuksensa pelastamiseksi.
Glaa taitaa kuuluvan ”hyvä veli” verkostoon, tai ainakin joku läheinen kuluu siihen. Näillä tosiasioiden pimittäjien avulla hirvipolitiikkaa on hoidettu hirvestäjien ajatusten mukaisesti.
On tässä jo 40 vuotta odotettu asioiden kuntoon hoitamista. Tilanne tuntuu juuri nyt pahenevan.
Jos viimeisessä VMI:ssä havaitut miljoona hehtaaria hirvien viottamia tai tuhoamia taimikoita arvotettaisiin vahgingon osalta, voisivat nytkin havaittavissa olevat vahingot edustaa lähelle miljardin euron menetystä. Edustavathan laatutappiot metsitys- ja hoitotöineen ja jopa 10-20 vuoden kasvunmenetyset uusintametsityksineen helposti lähelle miljardia euroa.
Näitä menetyksiä voitaneen summata lähes 5 vuoden välein aikaisempina vuosina ja tulevaisuudessakin, jos leikkausta hirvikantoihin ei ole pikaisesti tulossa. Kerrannaismenetykset verotulojen menetysten muodossa valtion- sekä kuntien talouksille ja myös puuta jalostavalle teollisuudelle ovat tutkimattakin valtavat.
Kovin kalliiksi tulee aidata lehmä- ja lammaslaitumet suurpetojen mahdollisten vierailujen vuoksi. Eräskin susi oli kaivanut maahan kulku-uran sähköaidan alitse. Nälkäinen susi keksii kyllä keinot nälkänsä sammuttamiseksi.
Sudet käyttävät ravintonaan hirvieläinten lisäksi myös esimerkiksi majavia. Ne syövät myös majavan pesistä poikasia. Muuta hyötyä niistä ei sitten olekkaan. Hirvikantaan vaikuttamisen kun metsästäjät eliminoivat pyyntilupapolitiikallaan.
Nyt pimeinä syysöinä laitumilla oleva karja aiheuttaa elinkeinon harjoittajille petoriskin vuoksi paljon ylimääräistä työtä ja vaivaa. Sitä tuskin verottajakaan täysimääräisenä huomioi vähennyskelpoisena menona. Lasten kuskaaminen susien vuoksi aamuhämärissä kouluun ja illalla kotiin tuntuu myös susien pelossa järjettömyydeltä.
Metsäekosysteemi pyrkii maksinoimaan metsän tuoton. Kuitenkaan taimikkovaiheen aikana hirvien vioittamista taimista ei kehity laadullisesti arvokasta raaka-ainetta teollisuudelle. Myös hirvien aukkoiseksi syömästä taimikosta kehittyy paksuoksaisempi ja siten huonompilaatuinen kuin ilman hirvivahinkoja kehittyneestä metsästä.
Viimeisimmän VMI:n mukaan hirvivahinkotaimikoita oli jo yli 1 000 000 ha. Se on paljon enemmän mitä vuosittain taimikoita perustetaan ja hoidetaan. Näinollen melkoinen osa hoidetuista taimikoistakin jalostuu tarpeettomaksi hirvenlihaksi. Saahan samanlaista lihaa halvemmalla kaupan tiskiltä.
Suurpetoja ei tarvita suomalaisissa metsissä. Niiden suosimiselle ei ole minkäänlaisia järkeen käypiä perusteita. Riesaa ja kustannuksia vaan kaikissa portaissa valtiontaloutta myöten.
Hirvien pyyntilupiakin jo uhkaillaan leikattavan susien ja karhujen tarpeet huomioiden. Metsätaimikoiden hirvivahingotkin ovat tästä johtuen osittain suurpetojen lisäämisen aiheuttamia.
Kyllä! Hirvi sen teki jo 40 vuotta sitten. Nythän istutetaan lähes yksinomaan kuusen taimia. Männyn ja rauduskoivun siemenestä uudistamisen alueilla joudutaan jatkuvasti tekemään aiheettomia perkuita ja täydennyksiä hirvituhojen jäljiltä, kun taimikot ovat hirvet syöneet harvoiksi tai aukkoiseksi.
”Suorittava porras” jaksaa jatkuvasti selittää, että metsänomistajan liittyminen paikalliseen hirviporukkaan metsästämään hirviä poistaisi tai vähentäisi oman taimikon hirvivahinkoja. Melko epärehellistä selittelyä, koska eihän hirviporukan hirvenpyyntiluvat yhtään lisäänny, vaikka kaikki metsänomistajat liittyisivät mukaan hirvijahteihin.
Ministeriön antamia ”hirvenmetsästyksen raameja” on totuttu riistapiireissä ja Suomen riistakeskuksessa liikaa kunnioittamaan.
Ei susista ole näköjään minkäänlaista apua hirvikannan pienentämisessä. Nytkin metsästyksen johto on ilmoittanut pienentävänsä vuodelle 2013 hirvienpyyntilupien määrää sen verran kuin se olettaa susien hirviravintoa tarvitsevan. Metsästäjien tekemää susien vähentämistä ei uutinen, ”Pedoille enemmän hirvipaistia”(Karjalainen 7.9), kerro.
Nyt jos susien määrää kotieläinvahinkojen vuoksi pienennetään, kertaantuvat hirvivahingot metsätaimikoissa hallinnon typerien päätösten vuoksi. Vain vapaa hirvieläinten metsästys näyttäisi olevan oikea lääke hirvivahinkojen vähentämisessä.
Susien määrä tuskin pääsee milloinkaan Suomessa nousemaan kovin korkealle tasolle. Siitä pitänevät metsästyskoirien omistajat sekä karjankasvattajat huolen. Susien lisäksi myös karhukantaa tulisi leikata kovalla kädellä.