Käyttäjän mehänpoika kirjoittamat vastaukset
-
Kovin kalliiksi tulee aidata lehmä- ja lammaslaitumet suurpetojen mahdollisten vierailujen vuoksi. Eräskin susi oli kaivanut maahan kulku-uran sähköaidan alitse. Nälkäinen susi keksii kyllä keinot nälkänsä sammuttamiseksi.
Sudet käyttävät ravintonaan hirvieläinten lisäksi myös esimerkiksi majavia. Ne syövät myös majavan pesistä poikasia. Muuta hyötyä niistä ei sitten olekkaan. Hirvikantaan vaikuttamisen kun metsästäjät eliminoivat pyyntilupapolitiikallaan.
Nyt pimeinä syysöinä laitumilla oleva karja aiheuttaa elinkeinon harjoittajille petoriskin vuoksi paljon ylimääräistä työtä ja vaivaa. Sitä tuskin verottajakaan täysimääräisenä huomioi vähennyskelpoisena menona. Lasten kuskaaminen susien vuoksi aamuhämärissä kouluun ja illalla kotiin tuntuu myös susien pelossa järjettömyydeltä.
Suurpetoja ei tarvita suomalaisissa metsissä. Niiden suosimiselle ei ole minkäänlaisia järkeen käypiä perusteita. Riesaa ja kustannuksia vaan kaikissa portaissa valtiontaloutta myöten.
Hirvien pyyntilupiakin jo uhkaillaan leikattavan susien ja karhujen tarpeet huomioiden. Metsätaimikoiden hirvivahingotkin ovat tästä johtuen osittain suurpetojen lisäämisen aiheuttamia.
Kyllä! Hirvi sen teki jo 40 vuotta sitten. Nythän istutetaan lähes yksinomaan kuusen taimia. Männyn ja rauduskoivun siemenestä uudistamisen alueilla joudutaan jatkuvasti tekemään aiheettomia perkuita ja täydennyksiä hirvituhojen jäljiltä, kun taimikot ovat hirvet syöneet harvoiksi tai aukkoiseksi.
”Suorittava porras” jaksaa jatkuvasti selittää, että metsänomistajan liittyminen paikalliseen hirviporukkaan metsästämään hirviä poistaisi tai vähentäisi oman taimikon hirvivahinkoja. Melko epärehellistä selittelyä, koska eihän hirviporukan hirvenpyyntiluvat yhtään lisäänny, vaikka kaikki metsänomistajat liittyisivät mukaan hirvijahteihin.
Ministeriön antamia ”hirvenmetsästyksen raameja” on totuttu riistapiireissä ja Suomen riistakeskuksessa liikaa kunnioittamaan.
Ei susista ole näköjään minkäänlaista apua hirvikannan pienentämisessä. Nytkin metsästyksen johto on ilmoittanut pienentävänsä vuodelle 2013 hirvienpyyntilupien määrää sen verran kuin se olettaa susien hirviravintoa tarvitsevan. Metsästäjien tekemää susien vähentämistä ei uutinen, ”Pedoille enemmän hirvipaistia”(Karjalainen 7.9), kerro.
Nyt jos susien määrää kotieläinvahinkojen vuoksi pienennetään, kertaantuvat hirvivahingot metsätaimikoissa hallinnon typerien päätösten vuoksi. Vain vapaa hirvieläinten metsästys näyttäisi olevan oikea lääke hirvivahinkojen vähentämisessä.
Susien määrä tuskin pääsee milloinkaan Suomessa nousemaan kovin korkealle tasolle. Siitä pitänevät metsästyskoirien omistajat sekä karjankasvattajat huolen. Susien lisäksi myös karhukantaa tulisi leikata kovalla kädellä.
Suomessa hyvälaatuisen raakapuun kasvatus on suurelta osin tyssännyt liian tiheänä pidettyyn hirvikantaan. Se on lisännyt monesti myös uudistamisen kustannuksia. Myös taimien hinnat ja palkkataso on karannut käsistä metsänhoitopuolella. Puuntuottamisen kannattavuus on heikentynyt jo vuosikymmeniä, joten jatkuva kantohintujen aleneminen vaikuttaa selvästi metsien hoidon tasoon alentavasti..
Puunkorjuuta rasittaa palkkakustannusten lisäksi korkea polttoaineen hinta ja koneiden kallis hankintahinta. Metsäkoneita voi olla nykyisin jopa liikaa teollisuuden puuhuoltoa ajatellen. Sekin on lisäämässä paineita korjuun kustannuksiin.
Puuta jalostavissa tehtaissa, ainakin sellu, ja paperilinjoilla, ovat työntetkijät jo vuosikymmeniä sahanneet altaan oksaa jolla istuivat ylisuurten palkkavaatimustensa muodossa. Se on työnseisausten ja lakkojen muodossa vienyt Suomelta mainetta hyvänä ja luotettavana sellun sekä paperin toimittajana.
’
Jos järkeä ei löydy kustannusten alentamiseksi, voi viime vuosien epäedullinen kehityssuunta metsätaloudessa jatkua edelleen.Mm. kuusentaimikon istutus hirvituhojen pelossa juurikäävän saastuttaman kuusikon hakkuun jälkeen ei näy missään virallisena pidetyssä hirvivahinkotilastossa. Tällaista järjettömyyttä on tehty kuusen juurikääpäalueilla jo vuosikymmeniä runsaasti ja joudutaan tekemään edelleen. Hirvikantaa pidetään itsepäisesti sirkushuvia muistuttavan hirvenmetsästyksen runsaiden saaliiden turvaamiseksi jatkuvasti ylettömän suurena.
Myöskään VMI:n yhteydessä havainnoidut vuotuisia hirvivahinkoilmoituksia kattavammat hirvituhot on hirvikannan suuruudesta tiheyssuosituksin päättävä viranomainen jättänyt enemmälti huomioimatta. Virallisina vahinkoina pidetään hirvivahinkoiltuksien pohjalta arvioitaviksi ilmoitettuja hirvivahinkoja, vaikka valtaosa metsänomistajaryhmistä on rajattu kokonaan korvausmahdollisuuden ulkopuolelle. Eipä ole ollenkaan ihme, että hirvikannat pysyvät korkealla ja kuusta istutetaan metsänomistajan ja yhteiskunnan edun vastaisesti sille sopimattomille alueille.
Nykyistä hirvipolitiikkaa on onnstuttu tekemään kaksinaamaisesti täysin kestämättömin perustein jo yli 40 vuotta. Ministeriössä selitetään näennäisen asiallisesti syyt vuotuiseen hirvikannan metsästyksen mitoitukseen. Myös hirvien pyyntiluvat selitetään Suomen Riistakeskuksen myöntämiksi, vaikka lupien ohjaus on ministeriöstä lähtöisin. Selvää vastuun pakoilua. Selitellään ja selitellään. Ei siinä juurikaan ajatella laatupuun kasvatusta, vaikka se tuntuu tulevaisuudessa olevan lähes ainut kilpailukykyinen raaka-aine Suomen puuta jalostavalle teollisuudelle.
Ennen vanhaan opetettiin että aukean maan metsittämisessä olisi käytettävä kuusen taimien keväthallan arkuuden vuoksi puulajina joko mäntyä tai rauduskoivua (lehtipuuta). Ohje toimi aivan hyvin sinne saakka, kunnes ylitiheät hirvikannat alkoivat tuhota männyn ja koivun taimikoita. Tätä on jatkunut jo yli 40 vuotta.
Nykyisin istutusta vaativat uudistusalat on hirvituhojen pelossa jouduttu uudistamaan maapohjan viljavuudesta välittämättä lähes systemaattisesti kuusen taimilla. Tähän ei lähivuosina näytä tulevan muutosta, koska nytkin tulevalle metsästyskaudelle on hirvenpyyntilupia leikattu kolmannes, vaikka hirvikanta on säilynyt ennallaan. Tuntuukin metsästäjillä olevan suunnitelmissa yksisilmäisesti tavoitteellinen hirvikantojen lisääminen.
Metsien kuusettaminen huonontaa metsien monimuotoisuutta ja köyhdyttää maapohjien viljavuutta. Se vähentää eri kasvi- ja eläinlajien määrää pitemmällä tähtäimellä, ja aiheuttaa myös hirvikantojen paisuttajille pienempiä ja niukempia hirvilaitumia ja sitä kautta myös vähemmän metsästettävää tulevaisuudessa.
Tuntuisikin siltä, että hirvipolitiikkaa tehdään nykyisin hyvätuloisten eläkeläisten ehdoilla, jotka vähät välittävät siitä, mitä tulevat sukupolvet metsistään hyötyvät ja kuka valtion jättivelat lopulta maksaa.
Eihän suurpedoista ole kuin pelkkiä kustannuksia, pelkoja ja harmeja kuten nykyisestä MMM:n kala- ja riistaosastostakin.