Käyttäjän mehänpoika kirjoittamat vastaukset
-
suorittava porras: ”Mehänpoika ei ota huomioon vaihtoehtoa ,että ei metsästettäisi. Hirvet lisääntyvät tällöin ilman rajoituksia. Kuka sitten on syyllinen?”
Täytyy todeta edellisestä, että ihmeellinen on nurkkaan ajetun hirvimiehen ajatuksen juoksu. Pyyntilupajärjestelmän kannattajien ja ylläpitäjien, eli hirvimiesten, moraalinen velvollisuus olisi lunastaa metsästysmaata vuokranneille antamansa lupaukset hirvikannan pitämisestä kohtuullisella tasolla.
Viimeistään nyt pitäisi hirvimiehenkin tunnustaa, että juuri he ovat toteuttaneet jo pitkään runsaita kaatoja mahdollistanutta kaatolupapolitiikkaa, josta on vahinkojen lisäksi syntynyt metsiemme kuusettuminen. Hirville hyvin maistuvat männyn taimet ja rauduskoivun taimet ovat jääneet istutuksissa melko vähäisiksi. Lähinnä on istutettu vain kuusen taimia, mikä on johtanut nopeaan metsien kuusettumiseen.
Kuusettumiskehitys on huomattu joka puolella, mutta vielä nykyisinkin pyyntiluvista päättäjät, eli hirvimiehet, eivät kuuntele metsänomistajien toiveita talvelle jäävästä alhaisemmasta hirvikannasta. Sekin on huomattu, että kuusettuminen vähentää metsien monimuotoisuutta ja vähentää seurannaisvaikutuksineen metsiemme hiilinieluja.
Metsästyksestä luopuminen, ja ko. asian esille nosto esim. painostamismielessä, on suorittavalta portaalta ala-arvoinen teko, mikä osoittaa suurta moraalin puutetta.
”Kuusettuminen on metsänomistajan oma asia”, kertoo suorittava porras sivulla 1.
Hän kitjoittaa hirven metsästykseen liittyvistä vahingoista harrastuksensa turvaamiseksi. Hänen mielestä metsänhoitoon liittyvät hirviongelmat ovat metsänomistajan itsensä aiheuttamia. Esim. taimikonhoito on myöhässä tai tekemättä. Liikenteessä hirvikolarin ajanut on ajanut liian kovaan, vaikka liikennemerkki on varoittanut hirvistä, jne.
Oliskohan ryhdyttävä hirvivahinkojen osalta kirjoittamaan todellinen vahingonaiheuttaja näkyvämmin. Esim. näin: Hirven metsästäjät kaatolupapolitiikallaan lisäävät kuusettumista, ja ovat siten syyllisiä monimuotoisuuden heikkenemiseen ja hiilinielujen hupenemiseen.
Luken tulisi julkaista arvionsa hirvieläinten aiheuttaman kuusettumisen vaikutuksista metsien monimuotoisuuteen ja hiilinieluihin. Tutkittuakin tietoa varmasti löytyy, mutta MMM ei halua sitä julkisuuteen.
Ensin halutaan hirvieläinten metsästys EU:n päätäntävallan alle, eli Suomen metsät kaiken maailman metsästäjien harrastuskäyttöön. Peitenimenä olisi metsästysmatkailuelinkeino, mikä oletetaan tuovan runsaasti työpaikkoja ja metsätalouden sivuvirtaisia tuloja.
Siinä unohtuu metsänomistajan mielipiteet ja tarpeet. Varmaan hiilipäästöt lisääntyisivät metsästäjien lennellessä jahtimaille ja takaisin.
Kuusettuminen, ja siitä koituva monimuotoisuuden väheneminen sekä puustolle koituvat seuraustuhot, olisivat käännettävissä terveelle uralle ilman suurempia uhrauksia talouteen. Tarvittaisiin vain hirvieläinten metsästykseen sellaiset ohjeen, että riittävä metsästys toimisi.
Metsästäjät järjestöineen ovat toteuttaneet liian pilkulleen seurausvaikutuksista piittaamatonta hirvikannan hoitosuunnitelmaa. Tämä suunnitelma on tehty MMM:n toimesta, josta ilmeisesti puuttuvat runsaan hirvikannan vaikutus uudistettavan puulajin valintaan sekä siitä johtuvat ongelmat monimuotoisuudelle ja metsien terveydelle.
Jatkuvan kasvatuksen mukaanotto metsänhoito-ohjeisiin sekä kuusettumisesta aiheutuva metsien tuhoherkkyys lisäävät varsinkin tulevaisuudessa metsien päästöjä. Hirvikannan alentaminen vaikuttaisi päästöjä alentavasti ja lisäisi metsien hiilensidontaa.
Tämä on monimuotoisuusketju, vaikka se ei siltä ole aina näyttänyt.
Metsien monimuotoisuus kohentuisi pitkällä aikajaksolla reippaasti, jos monivuotisia metsäpuiden taimia syövä hirvikanta saataisiin pidettyä varmuudella järkevällä tasolla. Näin saataisiin metsissämme jo pitkään tapahtunut kuusettuminen loppumaan.
Kuusettuminen on köyhdyttänyt monimuotoisuutta jo pitkään, mutta MMM:ssä siihen on reagoitu hyvin hitaasti. Esimerkiksi metsästrategian päivitys ei pidä asiaa vakavana. Tarjotaan ohjeeksi sekametsien suosimista. Jos halutaan kuusettumisen vähentämistä, niin vasta sitten vaihtoehtona olisi hirvikannan pienentäminen.
Jalostetun rauduskoivun ja männyn käyttö metsien uudistamisessa on jäänyt melko pieneksi liian tiheänä pidetyn hirvikannan vuoksi. Tähän tarjotaan kuuselle vaihtoehdoksi ulkomaisia puulajeja. Näistä on takavuosilta hyvinkin huonoja kokemuksia mm. juuri hirvituhojen vuoksi.
Hirvikannan voimakas rajoittaminen auttaa Kurjen esittämissä metsänkasvun tavoitteissa. Muuta ekstraa ei paljon tarvitakkaan. Kannattaa katsoa VMI:n tulosteista, kuinka suuria pinta-aloja ”hirvitalous” pitää Suomen metsien pinta-alasta lisäkasvun ulkopuolella. Se vähentää kasvua ja pienentää hiilinieluja.
