Käyttäjän mehänpoika kirjoittamat vastaukset
-
puunhalaajalle:
Erikoistutkija Juho Matalan tutkimus ”Hirvieläintuhot muuttuvassa ilmastossa” keskittyi lähinnä ilmastomuutoksen vaikutuksista hirvituhoihin tai hirven käyttäytymiseen lämpötilan noustessa. Ko. tutkimus ei ota kantaa hirvieläinten vaikutuksista ilmastonmuutokseen ja sen etenemiseen.
Otsikossa mainittu erikoistutkija Katri Himanen omassa rajatussa tutkimuksessaan, ”Monipuolinen puulajivalikoima on varautumista tulevaan”, ehkä turhautuneenakin kirjoittaa blogi-kirjoituksessaan että ”hirvet vaikeuttavat ilmastonmuutokseen sopeutumista”.
Nykyisistä runsaan hirvikannan mukanaan tuomista ja ilmastoon vaikuttavista riskeistä Himanen mainitsee metsien kuusettumisen. Se on perusongelma ja jatkunut jo vuosikymmeniä. Kuusettuminen vaikuttaa metsien hiilensidontaan negatiivisesti, koska metsien alttius tuhoihin lisääntyy:
Lämmin ilmasto helpottaa juurikäävän leviämistä jo tartunnan saaneissa puissa ja runsastuneissa kuusikoissa. Kuusi kärsii myös kuivuusjaksoista ja lämpenevä ilmasto suosii muun muassa kirjanpainajaa.
”Kuusen ylivalta metsänviljelyssä ja luontaisessa uudistamisessa ei siis ole ongelmaton seikka ilmaston muutoksen edetessä”. ”Ilmastomuutokseen varautumisen näkökulmasta hirvien, kauriiden ja valkohäntäpeurojen suuret kannat tulevat yhteiskunnalle kalliiksi”.
– Kuusimetsien ongelmiin voisi vielä lisätä kuusikoiden alttiuden tuulituhoille ja metsäpaloille. Lisäksi kuusettuminen vähentää talousmetsien monimuotoisuutta, eli muni kasvi- tai eliölaji on jo hävinnyt hirvien aiheuttaman kuusettumisen vuoksi.
Himasen mielestä ”laajentamalla puulajien kirjoa hajautetaan tuhojen aiheuttamaa riskiä”.
Jalostetun ja hyvälaatuisen rauduskoivun- tai männyntainten kauppa on käynyt hirvituhojen pelossa, kuusentaimiin verrattuna, nihkeästi. Siksi hän ilmeisesti kokee turhautuneisuutta uutta tutkimusaihettaan tutkiessaan.
Ilmeisesti Himanen ei ole kovin riippuvainen Luken palkkarahoista, kun blogissaan kirjoittaa vastoin työnantajansa virallista kantaa. Ehkä J. Matalan tilanne on toinen. Voi olla osin asuntolainaa vielä maksamatta, ja elämäkin on nykyisin kallista. ”Sitä teet kenen leipää syöt!”, vai miten se meni?
Planterille ym. tiedoksi: Ei VTV:n hirvitarkastus 2005 ole mihinkään hävinnyt internetistä. Ehkä on vain hakua rajattu. Esim haulla VTV 34/54/05 23.5.2005 pitäisi löytyä. Tarkistan asian vielä ja korjaan jos on aihetta.
VTV:lle pitäisi lähettää esitys uuden hirvitarkastuksen tarpeellisuudesta. On tullut uutta muutosta metsissä, joiden osasyyllisenä on liian runsas hirvikanta:
1. Metsät kuusettuvat entisestään jos mitään ei tehdä. Siitä seuraa moni ikävä asia, jotka on jo edellä lueteltu.
2. Talousmetsien monimuotoisuus heikkenee. Kuusikoiden alla ei monesti kasva juuri mitään. Jopa mustikanvarretkin häviävät eikä monelle elämelle tarpeellista pohjavesaa muodostu. Hirvetkin joutuvat etsimään ravintonsa taimikoista.
3. NS. jatkuvakasvatus tuottaa lähes yksinomaan harvoja kuusikoita, joiden pohjalla mahdollinen vesa, koivun vesat mukaan lukien, toimii hirvilaitumena. Useimmin vesakko pesoittuu noin metrin pituuteen hirvien parturoinnin tuloksena.
4. Koivun ja männyn jalostushyöty on jäänyt vähemmälle, kun niiden taimet ovat olleet hyvää ”hirvenruokaa”. Taimikauppa näillä on vähäisempää kun kuusta on suosittu.
5. Ilmastomuutokseen sopeutumien vaikeutuu. Tälläkin hetkellä MMM rahoittaa tutkimusta, jonka tulosten avulla tullaan esittämään metsätalouden käyttöön uutta puulajivalikoimaa, jotka toiveiden mukaan menestyisivät paremmin hirvien kanssa kuin kotoiset mänty ja rauduskoivu.
Tämänhetkisessä tutkimuksessa toisena tutkijana on erikoistutkija Katri Himanen. Hänen päätyönsä on metsäpuiden siemenlaboratorio ja siemen sekä taimihuolto. Ymmärrän hyvin hänen turhautumisensa, kun MMM:ssä mieluummin myönnetään varoja hirvielänten hyötyjä etsiviin tutkimuksiin.
Lisäys edellisen sivun kirjoitukseeni:
Lehdistö on ollut tukemassa nykyistä ilmaston lämpenemistä kiihdyttävää hirvipolitiikkaa, mikä on ollut lisäämässä metsien uudistamisen kustannuksia ja yksipuolistamassa puulajivalintaa kuusen hyväksi.
Hirvenmetsästysharrastuksesta on lehdissä kirjoitettu lähinnä myönteisesti, vaikka voimakkaaseen kritiikkiin olisi jo vuosikymmeniä sitten ollut aihetta. Ehkä lehtien päätoimittajia on viety hirvijahteihin ja siten kypsytelty lehdistö hirvimyönteiseksi.
Yleisönosastokirjoituksia julkaistaan nykyisin vain omalla nimellä varustettuna. Siksi hirvistä metsänomistajille koituvat haitat jäävät muilta tahoilta pimentoon.
Kun puolueetonta tutkimustietoa hirvien aiheuttamista menetyksistä yhteiskunnalle ja muille kansalaisille ei ole saatavilla, niin turhauttaa omalla nimellään selviä totuuksiakaan kirjoitella. MMM:n rahoittamat tutkimukset hirvien haitoista ovat pelkästään metsästäjien näkökulmasta tehtyjä. Blogikirjoitukset antavat joskus paremman kuvan todellisuudesta.
Minusta oli yllättävää havaita, että luonnonvarakeskuksen (LUKE) henkilö blogissaan kirjoittaa, että ”ilmastomuutokseen varautumisen näkökulmasta hirvien, kauriiden ja valkohäntäpeurojen suuret kannat tulevat kalliiksi yhteiskunnalle.”
Samoin kuusettumisesta: ”Hirvieläinpolitiikassa metsien ääntä on tarpeen kuulla tai kuusettuminen jatkuu”
Jatkona edelliseen: ”Kuusi on ollut koko 2000-luvun metsäviljelyssä yleisin puulajimme. Sen viljelyketju on osoittautunut toimivaksi. Hirvetkin jättävät kuuset yleensä rauhaan. Myös jatkuvapeitteinen metsänkasvatus suosii kuusta., sillä puulaji uudistuu muita puulajeja paremmin varttuneen puuston alle.”
”Kuusen ennakoidaan kuitenkin menestyvän pääpuulajeistamme heikoiten muuttuvassa ilmastossa. Laji kärsii kuivuusjaksoista ja lämpenevä ilmasto suosii muun muassa kirjanpainajaa, joka on yksi sen pahimmista tuholaisista. Kuusen ylivalta metsänviljelyssä ja luontaisessa uudistumisessa ei siis ole ongelmaton seikka ilmastomuutoksen edetessä.”
Hyvä että on rohkeita tutkijoita LUKE:ssa. Myös Eduskunnan kansanedustajilla pitäisi olla rohkeutta myös istuntosalissa ottaa keskusteluun hirvipolitiikasta johtuva metsiemme kuusettuminen ja sen vaikutukset ilmastonmuutokseen varautumiseen. Metsiemme monimuotoisuus kärsii ja kuusivaltaiset metsät altistuvat kaikein helpommin metsän hyönteis- ,sieni- ja myrskytuhoille. Kuusimetsä on myös kaikkein herkin metsäpaloille.
Valtiontalouden tarkastusviraston hirvitarkastus 2005 oli annettu tiedoksi eduskunnan tarkastusvaliokunnalle ja valtiovarainministeriölle, mutta sieltä ei haluttu viedä sitä Eduskunnan käsittelyyn. Se oli paha virhe. Tarkastusraporttiin ei luotettu. Se todistaa, että ainakin silloiset tarkastusvaliokunnan jäsenet olivat ”vellihousuja”.
Miten nykyinen Eduskunta? Vihreät ovat nykyisin hallituspuolue. Kaikki puolueet ovat sitoutuneet ilmastumuutoksen hillintään.
Hirvieläinkannoista ja niiden aiheuttamista vahingoista vastaavien pitäisi muuttaa ajattelutapaansa. Vahingot pitäisi pitäisi estää jo ennakolta, eikä vasta sitten kun vahingot ovat jo ehtineet tapahtua.
Esimerkiksi liian suurena pidetyt hirvieläikannat ovat ohjanneet jo vuosikymmeniä metsien uudistamisen puulajivalintaa paikoin yksinomaan kuuselle, vaikka koivu ja mänty olisivat olleet viisaampi vaihtoehto ilmastomuutoksen tuomia metsän terveysuhkia vastaan.
Myös hirvieläinkolareiden osalla nykyinen hirvikannan säätely on johtanut hirviturmien automaattiseen lisääntymiseen. Sen näkee kolaritilastoista.
Ennakkoon anottavat pyyntiluvat pitäisi kiireesti poistaa tarpeettomina.
Hirvikannan minimoiminen olisi suuri ilmastoteko. Hirvituhojen pelosta jo pitkään tapahtunut metsiemme kuusettuminen nimittäin altistaa metsämme laajoihin luonnon tuhoihin jo nyt, saatikka tulevaisuudessa. Voi vain kuvitella, miten vaikeaa kesähelteellä olisi sammuttaa Pohjois-Savon latvapaloksi äityviä kuusikoita. Maannousema siemen, kirjanpainajan ja kesämyrskyjen lisääntyminen on ollut jo nähtävissä. Kuusikkojen keskelle ei hirvituhojen vuoksi ole pysrytty istuttamaan muita puulajeja kuin kuusi, eli kalliiksi on tullut metsien hoito hirvitalouden ehdoilla.
Olen tähän saakka vastustanut susikannan lisäämistä. Tilanne on muuttunut jatkuvasti metsänhoidon kannalta huonompaan suuntaan, joten luonnonsuojelijoiden tukema susi voisi myöhemmin toimia pelastajana. Susi- ja ilveskannan kasvattaminen voisi tulevaisuudessa pelastaa ainakin 1-2 vuotisten kuusen taimien latvojen syöntejä. Mäntyä ja koivua kun ei etelä-Suomessa ole enää enemmälti juuri hirvien syönnösten vuoksi istutettu. Hirvimiehille kun ei kohtuullinen hirvikanta ole koskaan riittänyt.
