Käyttäjän mehänpoika kirjoittamat vastaukset
-
Nuolukivet ja säädelty hirvenmetsästys eivät sovi talousmetsiin. Niistä aiheutuu liikaa vahinkoa puuntuotannolle.
Metsänomistajan yleinen tietämättömyyttömyys noulukiven aiheuttamista hirvien käyttäytymisen muutoksista eivät oikeuta metsästäjiä edes kyselemään lupia niiden asetteluun. Yleisen edun vuoksi nuolukivien metsiin vienti tulisi lailla kieltää.
MMM:ssäkin pitäisi alkaa ymmärtää, että nykyisellä hirvipolitiikalla on saatu talousmetsät kuusettumaan entistä nopeammin, koska hirven talviruuaksi kelpaavaa mäntyä on uudistettu hirvituhojen pelossa entistä vähemmän. Talviruuasta on nykyisin hirvillä kova puute. Pitää syödä jopa kuusen ja männyn kuorta pystypuista.
Edes Vihreiden kansanedustajat eivät tunnu ymmärtävän, että tällä menolla talousmetsien monimuotoisuus on heikentynyt kovalla vauhdilla, vaikka tavoitteet ovat asetettu monimuotoisuuden parantamiseen.
Talviruuan vähyyden ja siitä johtuvien metsien hirvituhojen vuoksi pitäisi hirvitiheystavoitteita pudottaa alle 0,5 hirveen/1000 hehtaarilla. Se vielä turvaisi lajin säilymisen. Paras vaihtoehto olisi hirvien poistaminen riistaeläinten luettelosta, jolloin ne olisivat lainsuojattomia.
Hirvitiheystavoitteet ovat olleet vuosikymmeniä mutta niitä on vain ”pyritty” noudattamaan. En ole huomannut, että niitä olisi juuri milloinkaan alitettu. Juuri alittamiseen pyrkiminen voisi ohjata hirvikannan ”tavoitteeseen”.
Tavoitteetkin ovat metsästäjien keksimiä. Niillä vain aiheutetaan ennalta määrätty määrä hirvikolareita sekä mittavasti taimikkovahinkoja ja metsänomistajille pahaa mieltä.
”harrastelijan” hirviseurueella tuntuu nyt olevan sama tilanne hirvikantansa kanssa kuin valtaosalla seurueista oli ollut toistuvasti jo 40-50 vuotta. Tästä on helppo vetää sellaisen johtopäätöksen, että hirvien pyyntilupiin perustunut hirvenmetsästys ei toimi eikä ole toiminut koskaan jos pyrkimyksenä on metsien taimikkovahinkojen ja hirvikolareiden pitäminen kohtuullisella tasolla.
Toisin sanoen: hirvikantaa ei ole nykykäytännön aikana pystytty pitämään kohtuullisella tasolla. Nyt on aika siirtyä harrastelijan vieruksumaan pyyntiluvista vapaaseen hirvenmetsästykseen.
A. Jalkaselle: Sinun pitäisi jalkautua metsään että näkisit, miten nykyisin männyn- ja koivun taimille käy pikkuaukoissa. Planderilla näkyy olevan realistinen kuva nykyisestä metsänhoidosta.
Isoistakin aukoista tahtovat männyntaimet tuhoitua 15 vuoden aikana, vaikka niitä olisi joka syksy käsitelty hirvikarkotteilla. Niin paha epäsuhta on muodostunut männylle uudistettujen alojen ja talvelle jätettyjen hirvien määrissä. Männyntaimikot ovat vähentyneet ja hirvet lisääntyneet.
Anton nostaa esille vakavia asioita, joiden muodostumiseen on ”holtittomalla sorkkaeläinten laiduntamisella” ollut keskeinen rooli. Kielteistä muutosta on edelleen tukemassa maa- ja metsätalousministeriön hirvimetsällä käyvät virkamiehet.
Ovatko he sahanneet altaan oksaa, jonka päällä ovat huolettomasti jo pitkään istuneet?
Muutos pitäisi lähteä metsästäjistä. Teidänhän pyllyä siellä MMM:ssä nuollaan ja kehitellään jatkuvasti uusia säädöksiä. Näin vuosi kerrallaan uusiin muutoksiin ja kokeiluihin vedoten on aina saatu pidettyä nykykäytäntö. Valitettavasti se on tullut hyvin kalliiksi kaikille osapuolille.
SRVA-toimien alettua on metsästäjien mielestä nyt ollut varaa lisätä hirvikantaa, kun poliisien työtä on mukamas saatu vähennettyä hirvikolareissa. Tilastot on ainakin saatu pienemmiksi hirvikolareiden osalta.
Berza ilmoitta SRVA-n arvoksi 8-12 milj. euroa. Mielestäni summan voi aivan hyvin lisätä järjettömäksi paisuneen hirvipolitiikan kustannuksiksi.
Jos metsästysseurat hakisivat liikenteen ja metsätalouden vaatimusten mukaisesti pyyntilupia tai painostaisivat valtiojohtoa säätämään pyyntiluvat pois, jäisivät SRVA-virka-avun kustannukset hyvin pieniksi.
Hirvikannan arviointi lipsuu aina. Se on lipsunut jatkuvasti lähes viisikymmentä vuotta. Siksi juuri se on hirvilaumojen muodostumisen perussyy. Siitä pitäisi valtiovallan tehdä pikaisesti johtopäätökset.
Hirvikannan hoitosuunnitelmista ei ole minkäänlaista apua ylisuurien hirvikantojen aiheuttamiin ongelmiin. Sekin on ehditty nähdä. Mitähän hirvenmetsästäjävetoinen MMM seuraavaksi kehittelee?
Jo pian pari sukupolvea jatkunut kestämätön hirvitilanne Suomen metsissä on aiheuttanut metsänomistajille monenlaisia menetyksiä. On juoduttu hirvien vuoksi tekemään ylimääräistä työtä, josta on koitunut paljon ylimääräisiä kustannuksia. On menetetty runsaasti arvokasta tukkipuusatoa ja myös parempilaatuista kuitupuuta, joten metsän tuotto on pienentynyt niin määrällisesti kuin rahallisestikkin.
Myös oman metsän merkitys muun hyvinvoinnin lähteenä on jatkuvasti heikentynyt. Hirvivahingot ja ylimääräinen hoitotyön tarve on nostanut verenpainetta ja vähentänyt metsänomistajan tyytyväisyyttä töittensä tuloksista.
Metsästä on muodostumassa omistajilleen lähinnä psyykkisten ja ruumiillisten sairauksien lisääntymisen laitos. Jopa yhdetkin hirven jäljet hoidetun taimikon reunassa ovat alkaneet nostaa sykettä. Jo sekin tuntuu lisäävän epävarmuutta taimikon tulevaisuutta ajatelle. Taimikoiden hoitohalut vähenevät samassa suhteessa kun terveys heikkenee ja voimat ehtyvät.
Kaikki ylimääräiset käynnit palstalla hirvisyönnöksiä tutkimassa pitäisi saada loppumaan. Samoin metsästäjiltä hirvilaskennat ja pyyntilupien anomiset. Vapaat hirvien pyyntiluvat on kaikkien etu. Silloin hirvituho voisi olla luonnon aiheuttama ja myös SRVA-apu rehellisellä pohjalla.
