Käyttäjän mehänpoika kirjoittamat vastaukset
-
Nykyinen tilanne Etelä-Suomen metsissä on se, että kuuselle istutus on jo pitkään ollut valtalaji metsien uudistamisessa. Koko valtakunnan alueen VMI12 tilastot eivät kerro totuutta kuusettumisen etenemisestä.
Ilmastomuutoksen edetessä nyt kuuselle istutettuja alueita on uhkaamassa monenlaisia metsätuhoja. Esimerkiksi koivu ja mänty kestäisivät kuusta paremmin hyönteis-, kuusenjuurikääpä-, myrsky-, ja kuivuustuhoja sekä metsäpaloja.
Nykytilanteessa ei auta yhtään se, että yritetään selitellä kuuselle istuttamisen johtuvan kuusen hyvästä kasvusta ilmaston lämmetessä. Nyt pitää ajatella sitä, pysyisikö kuusikko miten pitkään vielä terveenä. On runsaasti merkkejä, että lähtölaskenta kuusikoiden sairastumisiin on jo käynnistynyt. Siksi hirvipolitiikka on muutettava koivun ja männyt uudistamisen varmistamiseksi.
Aikoinaanvuosina 1970-1980-luvuilla toteutettu männynistusbuumi johtui myös liian tiheästä hirvikannasta. Kuusen istutukseen oli silloin tympäännytty useiden peräkkäisten hallakeväiden vuoksi. Männyntaimi kesti hyvin keväthallaa, ja niitä pystyi kasvattamaan metsään vietäviksi 2 vuodessa. Sitävastoin kuusen taimitarhakasvatus koulintoineen vie aikaa 4 vuotta.
Samoihin aikoihin koivuntaimet alkoivat mennä hirvien rehuksi, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi monessa tapauksessa männyn istutus. Mäntyä jouduttiin silloin koivun taimien hirvituhoriskin sekä kuusen hallatuhoriskin vuoksi istuttamaan jopa liian viljavillekkin maapohjille. Silloin lisääntyivät männyn taimikoiden hirvivahinkojen pinta-alat merkittävästi. Taimien tuottajat joutuivat kärsimään nahoissaan taimien kysynnän vaihtelut.
Kun verrataan VMI:n kartoittamia hirvituhoaloja tuholuokittain, niin valtion hirvituhovaroista maksetut korvaukset ovat marginaaliluokkaa, ehkä 5 %.
Tällaisen korvausjärjestelmän ylläpito tuntuu järjettömältä, koska korvausjärjestelmän ylläpitoon vedoten pidetään liian tiheää hirvieläinkantaa.
Korvausjärjestelmä tulisikin lakkauttaa pikaisesti. Sillä olisi hirvikantaa pienentävä vaikutus.
Ilmastomuutosta ja monimuotoisuuden köyhtymistä meillä kiihdyttää, ilmaston edelleen lämmitessä, metsien jatkuva kuusettuminen. Kuusi ei tulevaisuudessa pysy terveenä ja sen kasvu taantuu. Sen hiilensidonta heikkenee. mikä kiihdyttää ilmaston läpiämistä.
Syytä nykyiseen kehitykseen pitäisi etsiä MMM:n johtamasta hirvipolitiikasta. Se on luonut jatkumon: Nykyinen hirvipolitiikka on jatkunut 1970-luvulta ja vähentänyt luonnon monimuotoisuutta kuusikoita lisäämällä sekä aiheuttanut luontokatoa. Nämä kaikki yhdessä lisäävät metsätuhoja ja vähentävät metsien hiilensidontaa.
Tätä tapahtuu monen pohjoisen valtion alueella ja muuallakin. Sillä on selvästi vaikutusta ilmaston lämpiämiseen eli ilmastonmuutokseen. Miksi tällaista ei tutkita tai tutkimuksia ei haluta julkaista?
Mielipiteitä on monenlaisia. Muistaakseni VTV kehotti MMM:tä harkitsemaan luopumista nykyisestä pyyntilupiin perustuvasta hirven metsästyksestä. MMM on ilmeisesti harkinnut. Valitsi suurien vahinkojen tien.
Kannanotot Gla:lta vaikuttivat hirvimiehen kannanotoilta. Vahingot unohtuvat samalla, kun hirvimies kaveeraa muutamassa viestissä.
Nykyinen järjestelmä on pysynyt vahingoista huolimatta käytössä juuri siksi, koska vahinkojen kärsijä ei ole tohtinut loukata muutoin hyvän naapurin, ystävän tai sukulaisen tunteita. Eihän alkoholistillekkaan mennä sanomaan suoraan, että mene katkaisuhoitoon!
Siis käytännössä nykyinen järjestelmä ja hirvien ohjetiheydet ylläpitävät vuodesta toiseen hirvien määrää kriittisellä tasolla liikenteen ja taimikkovahinkojen kannalta.
Nytkin halutaan hirvimyönteisten taholta tiedottaa, että kuuselle uudistaen saadaan metsästä paras tuotto, vaikka ei ole varmuutta siitä, mikä kuusikoiden terveys on esim. 20 vuoden kuluttua. Tutkittua tietoa ei tunnusteta oikeaksi. Kieroilu kukoistaa!
Nytkin tällä keskustelupalstalla halutaan antaa sellainen kuva metsänomistajille ja jopa valtiovallalle, että hirvenmetsästäjät pitävät hirviä metsästäessään hirvikannat sellaisina, ettei vahingot maanteillä ja metsätaimikoissa muodostu kohtuuttomiksi.
Kuitenkin aika-ajoin kohtuuden raja ylittyy. Hirvitiheyksiä ei ole laskettu niin paljon, että luottamus männyn ja koivun viljelyyn olisi kaikkialla palautunut. Se olisi MMM:lle vakavasti otettava asia.
Antonin kokemukset hirvenmetsästyksestä vuodesta 1959 viime syksyyn selventävät syitä, miksi jo ennakkoon hyväksyttävillä pyyntiluvilla tapahtuva hirvenmetsästys ei aina toimi. Kuten VTV vuonna 2005 kiteytti, että talvelle jää aika-ajoin ylitiheitä hirvikantoja. Siitä syntyy kohtuuttomia menetyksiä maantieliikenteessä ja metsätaimikoissa.
Männyn ja koivun taimikko on hirvituhoille alttiina maapohjasta ja puulajista riippuen ehkä 8 – 12 vuotta, ehkä VT-pohjalla joskus, ilman 10 vuoden Trico-käsittelyä, jatkuvasti. Siksi metsänomistajat, tämän asian tiedostaen, joutuvat tilaamaan vuodesta toiseen ilmaston lämpenemistä heikosti kestäviä kuusen taimia. Jalostetut rauduksen ja männyn taimet ovat taimitarhoilla vaikeammin markkinoitavia hirvituhon jo kokeneelle.
On metsästysasioista vastaavalta MMM:ltä suorastaan vastuutonta ylläpitää edelleen sellaista hirvien pyyntilupiin perustuvaa hirvenmetsästysjärjestelmää, minkä tuloksena metsät ovat laajasti kuusettuneet, ja ilmastomuutoksen edetessä voi jo lähivuosikymmeninä syntyä kuusikoihin laajojakin hyönteis-, sieni-, kuivuus- tai myrskytuhoja, ehkä myös metsäpaloja.
Tilan rajoista riippumaton hirvenmetsästys, kuten aikoinaan vahinkoeläiminä pidetyillä sudella, karhulla ja ilveksellä oli, toimi silloin hyvin. Petoeläimistä ei ollut silloin kenellekään riesaa, ei myöskään metsälaitumilla käyvälle lypsykarjalle.
Ehkä samanlainen tulos olisi hirvenkin osalla. Kaikki kiittäisivät. Metsien muu virkistyskäyttö ja muun riistan metsästys hyötyisivät. Hirviäkin riittäisi niitä haluaville. Haavikonkin voisi jättää joskus petoelämille metsästystä helpottamaan.
Nopeaa muutosta vaatii puuntuotannon tulevaisuus, ilmastonmuutoksen hillitseminen, maantieliikenteen turvallisuus sekä valtion velan takaisin maksu.
Höpö höpö. Vapaassa hirvieläinten metsästyksessä ei tarvita hirvilaskentoja, vahingot olisivat silloin luonnontuhoja, ja metsästäjät, metsänomistajat sekä autoilijat olisivat tyytyväisiä, myös hameväki. Ehkä ilmastokin kiitäisi. Jäisihän ainakin jonnin joutava autoilla ajelu, viimeisiä vasoja etsiskellessä vähemmälle.
