Käyttäjän mehänpoika kirjoittamat vastaukset
-
Jos säädettisiin metsästyslakiin luopuminen vuotuisista hirvien pyyntiluvista, poistuisi myös hirvenmetsätäjiltä syyllisyys liikenneturmista sekä myös muista hirvivahingoista.
Pyyntilupakäytäntö ylläpitää keinotekoisesti liian korkeaa hirvikantaa ja syyllistää käytännössä hirviporukat kaikkiin hirvien aiheuttamiin turmiin ja vahinkoihin.
Ilmeisesti MMM:ssä halutaan kasata kaikkiin timintoihin mahdollisimman paljon ”ongelmia”. Näin saadaan lisää miehitystä, määrärahoja, vaikutusvaltaa sekä näkyvyyttä omalle ministeriölle. Hirvikannahoitosuunnitelmassakin oli unohdettu ottaa huomioon hirvien hupenevat talviruokavarat eli männynhavu. Silloin koko hommasta on pohja pois kuten näyttää käyneen.
Mielestäni ei ole ”hulvatun juttu”, vaan tutkimuksen arvoinen asia, kun hirvet kesähelteellä ja muulloinkin hakeutuvat kuusikoihin oleskelemaan. Valtaosa kuusen juurista on levittäytynyt välittömästi kuntan alle, kivennäismaan päälle, jossa sienirihmasto ruokkii niitä ja myös toisinpäin eli kuusenjuuret ruokkivat sienirihmastoa.
Luulisi että liian tiheänä pidetyllä hirvikannalla terävine sorkkineen on jotain vaikutusta juurikäävän nopeaan leviämiseen. Konehakkuuthan keskeytetään kesähelteiden ajaksi ainakin harvennushakkuukohteiden osalta.
Talvella samat männyntaimikoita lähellä olevat kuusikot ovat monesti tyvien kuoren osalta hirvien kaluamia. Tällekkään ei mahda mitään muuta kuin ennakkoon hirvikannan tuntuva rajoittaminen. Hirvikarkotteet tuskin tulevat kysymykseen.
Muistaakseni Ammatti Raivaajalla ei itsellään ole metsäomaisuutta. Sen voinee tarkistaa jostain metsänomistuksia käsittelevästä viestiketjusta. Hän kuvittelee, että metsäomistajan maksukyky riittää hänen palkkansa maksamiseen, vaikka hirvet söisivät nykyistä voimakkaammin männyn ja koivun taimikoita heikosti tuottavaan kuntoon.
Luin Kiteellä 23.12.2016 ilmestyneestä Koti-Karjala-lehdestä sivulta 9, ”Joulurauha metsän asukkaille, Luonto muuntautuu” -artikkelia, jonka oli kirjoittanut erä-kolumnisti Erkki Arovainio. Väliotsikon, ”Riesa susista kasvanut riittävästi”, alla lukee mm:
”Suurriista- ja petoasioissa ollaan pattitilanteessa. Hirvikantoja ei haluta pienentää, sillä on totuttu saamaan joka syksy lihaa metsästä. Melkein voisi todeta, että pidetään pihattoa maanomistajien mailla.”
”Luonnon oma järjestelmä on tuonut meille riesan susista. Mitä enemmän me tarjoamme niille saaliseläimiä, sitä enemmän niitä on. Tähän metsästäjät ovat osasyyllisiä, eli lihantuotannon maksimointi edellyttää kohtalaista hirvikantaa.”
”Pyyntilupamenettelyn kautta asiaa Suomessa ei koskaan saada raiteelleen! Salakaadot ovat raukkamaisia tekoja, jotka vain pahentavat tilannetta.”
– Näin ajattelee ja tiedottaa ajatuksiaan Kiteeläinen eräkolumnisti, joka on muistaakseni vienyt kansakoululaisia luokkaretken merkeissä hirvimetsälle jo ehkä noin 10 vuotta sitten. Ilmeisesti hänkin katsoo, että pyyntilupamenettely vain säilyttää nykyisen liian tiheän hirvikannan, jolloin vahinkoja tulee kohtuuttomasti.
Ehkäpä Palanderin esittämä malli, siirtymiseksi hirvivahinkojen korvaamisesta vahinkojen ennakkotorjuntaan, olisi myös hirvenmetsästäjien enemmistön mielipide. Todellinen hirvenmetsästäjä hakee tulevaisuudessa mieluummin riittävästi pyyntilupia, tai on valmis luvista vaikka luopumaan, ennenkuin ryhtyy markkinoimaan ja levittämään metsänomistajille hirvikarkotteita.
Liikenneturvallisuus ja metsänhoitoelinkeino vastaan hirviharrastus: kansalaisten perusoikeksien toteuttaminen vaatii nopeat toimenpiteet, ilman mitään ”pyyntiluvista vapaita vyöhykkeitä”.
Jaakko Jonkan toimistolle olisi tarpeen laittaa riittävä määrä sähköpostia perustuslakiasian kuntoon saattamiseksi.
Hirvestysharrastus on harrastus muiden harrastusten joukossa, mikä metsästäjien ylläpitämällä liian tihellä hirvikannalla kohtuuttomasti tekee suoranaista vahinkoa varsinaiselle elinkeinolle, metsätaloudelle. Liikenteessä sama harrastus aiheuttaa pysyvän turvallisuus- ja omaisuusriskin matkustajille.
Nykyisellään koko touhu on perustuslain vastaista. Kansalaisten perusoikeudet, turvallisuuden ja omaisuudensuojan osalta, ovat olleet jo pitkään hirvestäjien armoilla.
Vain pyyntiluvista vapaa hirvenmetsästys palauttaisi kansalaisten perusoikeudet sisäänpäin lämpiäviä metsästysseuroja sekä riistakonsernia vastaan.
Planterin esittelemä riistaorganisaation pöytäkirjan tai työraportin teksti kertoo ainakin sen, että perusteellisen ”sisäänlämpiävää” joukkoa nuo hirviporukat jäsenineen.
Suuri huoli tuntuu olevan hirvestysharrastuksen arvostuksen hupenemisesta vaikka sen kohottamiseksi kohdistetaan runsaasti voimavaroja. Pidetään hirvipeijaisia ja seurojen 50 tai 60-vuotisjuhlia niiden yhteydessä. Ansiomerkkejä jaetaan tominnassa mukana olleille. Tietysti tiedotusvälineet on kutsuttu mukaan.
Tuntuukin siltä, että tiedottaminen hirvivahingoista ja niiden kielteisistä vaikutuksista monelle eri taholle tulee lisätä kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Vain kielteinen julkisuus tuntuu kääntävän jahtiporukoiden makkaratulilla aivopestyt hirvestäjät ajattelemaan myös metsänomistajien elinkeinonsa eteen tehdyn työn merkitystä.
Nykyisen hirvipolitiikan toteuttajille on päämääränä saada aina tulevalle metsästyskaudelle hirvien pyyntiluvat hyväksytyiksi. Se on tähän saakka mahdollistanut syksystä toiseen jatkuneen hirviruljanssin. Sahatavaran nykyinen tai tulevaisuuden heikentynyt laatu ei ole heidän toimintaansa vaikuttanut.
Metsästäjien taholta on esitetty monenlaisia väitteitä hirvivahinkojen merkityksen kiistämiseksi. Tällaisten asioiden tutkimuseen on luonnonvarakeskus saanut määrärahoja. Vahinkojen kansantaloudelle koituvia menetyksiä on tutkittu selvästi vähemmän, jos ollenkaan.
Nykyinen hirvikannan hoitosuunnitelmakin on varsinkin hirvikannan mitoituksen osalta pohjaa vailla. Esim. siinä ei oteta huomioon hirvien talvilaitumille kohdistuvan paineen lisääntymistä, kun männylle uudistetaan hirvituhoista johtuen entistä vähemmän ja paine vähenevissä männyn taimikoissa on lisääntynyt merkittävästi. Ministerön tiheyssuositukset ovat jo alkuaan liian suuret, mutta taitavat vielä suurentua varsin köykäisin perustein.
Oikeuskansleri Jonkka on tyytymätön huonosta lakien valmistelusta ja siitä johtuvista kansalaisten perusoikeuksien heikosta toteutumisesta. Hänen mukaan perustuslain vastaisten lakien säädäntää on tapahtrunut jo useiden vaalikausien aikana.
Ovatkohan avauksessa mainitut lait esimerkkejä Jonkan huoliin?
Ei. Hirvituhot esim. männyntaimikoissa tapahtuvat lähes aina talvella, koska hirvien talviravinto on pääosin männyn havua tai kuorta. Tästä johtuen hirvitiheydet tulisikin aina laskea hirvitiheysalueen metsäalaa kohti ja muutenkin pudottaa hirvitiheyssuosituksia tuntuvasti. Perustelut: Pellot ovat normaalisti talvella lumen peitossa, joten talviravinto on hirven etsittävä metsän puolelta. Ravintoa ei lyödy myöskään järvien jäiltä talvella.
Lueskelin hirvikannan hoitosuunnitelmaa. En löytänyt sieltä hirvitiheystavoitteita koskevia kohtia muutaman kymmenen vuoden aikana tapahtuneesta hirvien talviravinnon määrien hupenemisista. Metsiä on uudisteltu istutellen lähinnä kuuselle. Mäntyä on luontaisen uudistamisen ohella myös kylvetty. Silti karujakin maita on hirvistä johtuen istuteltu paljon kuuselle. Eiköhän tallainen hirvien aiheuttama uudistaminen pitäisi näkyä myös hirvikannan hoitosuunnitelmissa?
