Käyttäjän mehänpoika kirjoittamat vastaukset
-
Hirven osalta tulisi metsästyssäädöksiä muuttaa. Selvintä olisi jos se saataisiin aluksi poistettua riistaeläinten luettelosta. Onhan se nykyisellään selvä vahinkoa tekevä haittaelän. Sen jälkeen säädösten muuttaminen olisi jo helpompaa. Olihan takavuosina esim. karhu vapaata riistaa kun vain omisti laillisen aseen ja aseenkantoluvan.
Näin olisi mahdollista saada edes joskus Suomi nousuun työn tuottavuuden paranemisen seurauksena. Kannattaa lukea VTV:n hirvitarkastus 100/2005. Sieltä löytyy numerotietoa päällimmäisistä menetyksistä, joille hirvenmetsästyspiireissä on tähän saakka naureskeltu.
Miksi ei voitaisi muuttaa hirvenmetsästyskäytäntöjä, koska nykyinen käytäntö johtaa aika-ajoin liian tiheisiin hirvikantoihin ja niistä johtuviin menetyksiin. Kysymyshän on haittaeläimestä valtiontalouden kannalta katsttuna.
Ei Suomella ole varaa ylläpitää sellaisia harrastuksia, joiden ylläpidosta koituu valtiontaloudelle muutamassa vuodessa miljardiluokkaan nousevat menetykset. Asennekasvatusta suorittavalle portaalle!
Timppa:
”Tosiaan silloin 1950-luvulla hirvikanta oli pieni. Pyyntiluvilla kyllä säädeltiin hirvikantaa, Siis toisin kuin Mehänpoika väittää.”
– Silloin metsästysasioista vastaavat ymmäsivät, että hirvistä on metsille ja pelloille niin paljon haittaa, että kaatoluvilla ei pyritty kohottamaan hirvikantaa. 1960-luvulla ilmestyneessä Karjalaisessa tosin riistapäällikkö totesi ajatuksenaan mm: milloinkahan suomalainen metsästäjä ymmärtäisi hirvenkaatolupia anoessaan, että jos nyt tyytyisi vähempään, niin tulevina vuosina olisi kaatolupia mahdollista saada enemmän.
Silloin suunniteltiin hirvikannan kasvattamista sen verran, että myöhemmin voitaisiin valtakunnallisesti myöntää noin 5000 hirvenkaatolupaa. Jo silloin hirvivahinkoja pidettiin todella merkittävinä.
Tällä ajatuksella on nyt päästy vuotuiseen noin 10-kertaiseen pyyntilupien määrään. Hirvistä koituvat haitat on selittelemällä pyritty kiistämään, jopa hirvikolarit on alettu panna autonkuljettajan aiheuttamiksi. Ehkäpä tällaisen aivopesun tuloksena tulevaisuudessa hirvikolarista saa kuljettaja 1000-2000 euron sakon.
Samoin alkuperäiluonto on paineessa liiallisen hirvikannan aiheuttaman yksipuolisen puulajivalinnan, kuusentaimi, johdosta. Metsät ovat olleet jo pitkään kuusettumassa.
Kohta ei riitä talviravinto hirville enää, vaikka hirviä olisi vain alle 1 hirvi/1000 hehtaarilla. Syötävänikäiset ja -kokoiset männyntaimikot ovat jo liian vähissä nykyiselle hirvikannalle.
Reijo Orava ei halunnut ymmärtää, että jos hirvikanta pidettäisiin selkeästi pienempänä, niin hyödyt myös metsästäjille muodostuisivatkin monessa tapauksessa nykyistä suuremmiksi, kuten metsänomistajille ja yhteiskunnallekkin tulisivat muodostumaan. Nykyisin Orava toiminee vain seuraajansa Varjon taustavaikuttajana.
Nykyisellään hirvenhoitosuunnitelma mitätöi hyvin monen metsäsuunnitelman metsänhoidon kustannusten ennakkoarviot sekä samalla metsistä saatavat hyötylaskelmat. Tällaiset suunnitelmat ovat perustuslain vastaisina tuomittavia.
Ihmetyttää, miten tällaisia hankkeita on yhteiskunnan varoin saatu rahoitettua. Rajoituksia olisi nyt ryhdyttävä purkamaan.
Esitetty ”pilkunviilaus” metsästyskäytäntöön ei poista hirvien aiheuttamia ongelmia. Säätelyn seurauksena hirvikanta pysyy edelleen liian tiheänä ja korvaamattomia vahinkoja aiheuttavana.
Hirven tunnustaminen vahinkoeläimeksi, pyyntiluvista luopuminen sekä vapaa metsästysmahdollisuus omistussuhteista riippumatta, olisivat onnistunutta suunnitelmataloutta valtiontalouden kuntoon saattamiseksi ylisukupolvisella ajatuksella toteutettuna.
Metsuri motokuskille ja suorittavalle portaalle!
Epäilette turhaan, ettei hirvikanta tai hirviongelmat pienenisi pyyntiluvista luopumisen seurauksena.
Esimerkiksi ennen vuotta 1960 ei pyyntiluvilla enemmälti ”säädelty” hirvikantaa. Hirvikanta oli vielä yleensä siedettävä. Silloin hirvituho tai hirvikolari oli enemmän luonnon aiheuttama. Nykyisin se on selkeästi ihmisten säädöksillään aiheuttama. Tällaisesta olisi päästävä heti eroon.
Kemera-hankkeiden hallinta- ja työnjohtokulut ovat kuitenkin sivuasia, kunhan taimikoiden hyvä kehitys saataisiin hyvissä ajoin turvattua.
Huomattavasti enemmän huomiota vaatii mieletäni se, jos yli 30 % männyn- ja koivuntaimikoiden Kemera-varhaisperkuun tuloksista jalostuu myöhemmin hirvenlihaksi. Siinä mitätöityy tehdyn työn tulokset ja lisäksi menetetään kymmenien vuosien lisäkasvu.
suorittava porras:
””Maanviljelyksestä luopumisen seurauksena olin luopumassa myös metsästyksestäkin mutta palasin aktiivisemmin riviin takaisin antaakseni oman panokseni ylisuureksi paisuneen hirvikannan harventamiseksi 2 000 -luvun alussa. Liikenteen kasvanut hirvikolaririski oli kimmokkeena päätökseen.””– Nyt kun jo useana vuonna peräkkäin hirvikanta ja hirvikolarien määrä on ollut selvässä kasvussa, niin ihmetyttää ko. nimimerkin jääräpäisyys pyyntiluvallisen hirvenmetsästyksen puolustamisessa, minkä avulla saadaan hirvikanta pidettyä suuria vahinkoja ja turmia aiheuttavalla tasolla. Samalla hän itsekin omalta osaltaan syyllistyy hirvivahinkojen aiheuttajaksi. Luonto ei niitä silloin aiheuta, jos ihminen on keksinyt hirvenmetsästykseen rajoituksia.
Pyyntiluvat joutavat historiaan. Sen jäleen hirvien aiheuttamat vahingot olisivat luonnon aiheuttamia. Nykyjärjestelmässä ne ovat hirviporukoiden aiheuttamia, johtuen liian pienien pyyntilupamäärien anomisesta, käyttämättömistä pankkiluvista ja ties mistä muusta heidän keksimästään rajoituksesta.
