Käyttäjän mehänpoika kirjoittamat vastaukset
-
Tänään Karjalainen uutisoi sivullaan A13: ”Kuusikin on alkanut kelvata hirville”.
Tämä ongelma hirvistä on ollut jo kymmeniä vuosia mutta pidetty mitättömänä. Lainaus uutisesta:”Toistuvien syöntien vuoksi taimi pensastuu kasvatuskelvottomaksi”.
Tätä alkaa tapahtua entistä enemmän, kun Viljellyt männyntaimikot kasvavat hirvisyönnöksiltä karkuun.”Hirvet ovat muuttaneet ravintokäyttäytymistään ja alkaneet syödä myös kuusentaimien latvuksia. Metsätaloudessa on luotettu pitkälti, että kuuset ovat turvassa hirviltä.”
”Alueelliset riistaneuvostot suosittelivat, että viime syksyn jahtiklauden jälkeen metsiin olisi jäänyt 65 000-89 000 hirve, mutta Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan kanta jäi talvikauden alkaessa runsaat 10 000 yksilöä suositusta suuremmaksi.”
– Näyttäisikin siltä, että Suomen metsätalouden kannattavuuden parantamiseksi pitäisi luopua hirvien pyyntiluvista kokonaan. Sillä voisi olla pitkällä tähtäimellä tervehdyttävä vaikutus koko Suomen talouteen. Juuri pyyntilupien avulla on hirvikanta saatu pidettyä jatkuvasti liian suurena metsä-, pelto- ja liikennevahinkoja ajatelle. Kansantalous on ollut suurimpana kärsijänä.
”Tavoiteltu hirvikanta”on sellainen luku, mitä ei pitäisi olla olemassakaan. Suurin osa metsänomistajista olisivat onnellisia, jos hirvikanta olisi niin pieni, että metsien uudistamiselle ei olisi minkäänlaisia hirvistä koituvia ongelmia.
Hirvenmetsästyksellä talteen saatu lihamäärä on toisarvoista myös monelle hirvimiehellekkin. Ainakin moni heistä on sanonut, että saatu saalis ei ole pääasia, vaan yhdessä toteutettu metsästystapahtuma ulkona luonnossa on tärkeintä. Tämä voisi toteutua parhaiten pyyntiluvista vapaassa hirvenmetsästyksessä. Ei tarvittaisi hirvilaskentoja, hirvivahinkoilmoituksia tai pyyntilupiin liittyviä organisaatioita. Mahdolliset hirvikolaritkin voisivat olla todellisia vahinkoja ja valtion korvausvastuulla.
Esim. hirvien aiheuttamia metsätaimikkotuhoja ei yksikään kommentoija tässä ketjussa ole vielä pitänyt ”luonnontuhona”. Ilmeisesti niitä pidetään ihmisten kehittelemien pyyntilupiin perustuvan metsästyksen ja hirvien tavoitetiheyksien tuloksina. Näin on saatu vahingot metsissä, pelloilla ja liikenteessä jatkumaan myös tuleville sukupolville. Metsätalouden ylisukupolvisuus taimikoita tahallisesti tuhoamalla on jahdin sokaisemana täysin unohdettu.
Suorittava porras:
””Ihan sama tuntuu olevan sävel näillä, jotka alituiseen valittavat hirvistä tekemättä itse kommentointia suurempia liikeitä tilanteen korjaamiseksi.””– Alkutarinastasi vertauksineen en ymmärtänyt hölynpölyäkään.
Hirviongelman korjaamiseksi siedettävämmäksi olen tehnyt hyvinkin paljon. Olen esittänyt pyyntilupien moninkertaistamista jo vuosikymmeniä sitten. Kun ongelma tuntuu vuosi vuodelta vain pahenevan, olen esittänyt pyyntiluvista kokonaan luopumista. Näitä esityksiä on myös perusteltu, joten ne eivät ole kommentointeja vaan tähtäävät ongelman ratkaisuun.
Olen myös pyrkinyt perkaamaan hirville mieluisan lehtipuuvesakon taimikoista tarkoituksella, että kasvatettavat taimet säästyisivät paremmin hirviltä. Siis hirviä houkuttelevat pusikot olen poistanut. Näin olen huomannut tekevän monen muunkin hirvituhoista kärsineen.
Yli 30 vuoteen olen istuttanut vain kuusen taimia. Se on hirvimiesten sanelema juttu.
Jos metsien uudistamista eli yleisesti metsänhoitoa on jouduttu tekemään toteutetun hirvitalouden ehdoilla ja kustannuksella, olisi vähintään kohtuullista, että hirvien pyyntiluvista luovutaan ja hirvikanta mitoittuisi luonnon ehdoilla. Myös liikenteen hirvikolarit ovat tuottamuksellisia eli riistakeskusten lupapolitiikan aikaansaannosta.
Hirvenmetsästyksen säännöt ovat perusteellisen uusimisen tarpeessa. Niin mittaviksi hirvistä koituvat haitat ovat muodostuneet liikenteelle, maa- ja metsätaloudelle sekä myös yhteiskunnalle.
Lähtökohtana ja ohjenuorana tulisi pitää VTV:n hirvitarkastus 2005:n päätelmiä. Siinä esim. esitetään, että tulisi ottaa harkittavaksi loupua kokonaan vuosittain anottavista pyyntiluvista. Hirvikanta on pidetty jo vuosikymmeniä liian suurena.
Myös metsästäjien tulisi ymmärtää, että esim. raakapuun tuottaminen omassa metsässä turvaa metsänomistajille toimeentulon sekä elintason. Metsäteollisuudelle se turvaa raakapuuta eri tehtaille ja valtiovallalle verotuloja palkkojen ja liikevoittojen osalta eri portaissa.
Metsästäjille hirvestys on nykyisellään pelkästään heille itselleenkin tappiota tuottava harrastus. Nykyisen suuruiset virkistykselliset arvot saisi metsästäjä huomattavasti pienemmällä hirvikannalla eli mitä metsästä sattuisi kulloinkin löytymään. Näin hirvestys asettuisi paremmin sille kuuluvaan rooliin metsien virkistyskäytössä. Leipä ennen lirkutuksia!
Nyt avauksessa esiintuoduissa metsästyslain muutoksissa ei ole tuotu esiin tärkeintä muutostarvetta: miten hirvikanta saataisiin lopulta siedettävän alhaiselle tasolle ja pysyvästi.
Metsistä saatavat tulot eivät ole kasvaneet pitkiin aikoihin. Sitävastoin uudistamisen kustannukset nousevat jatkuvasti.
Tilanne vaatii ihmisten aikaansaamien metsien uudistamisen onnistumisen esteiden poistamisen, mikä vaatii hirvikannan metsästämistä minimiin.
Alkutuotannolle ja yhteiskunnalle haitaksi paisutettu hirviharrastus on saatettava välittömästi verolle. Verovaroille olisi nyt käyttöä.
Jo useita vuosikymmeniä on metsien uudistamisia tehty toteutetun hirvipolitiikan ehdoilla. Rehevimmillä mailla on hirvituhojen pelossa jouduttu istuttamaan lähinnä kuusen taimia. Tämä on monesti keväisin hallanaroilla alueilla aiheuttanut taimiin hallavaurioita, mistä on aiheutunut metsänomistajille ylimääräistä heinimistyötä, lisää perkuutarpeita sekä huonompilaatuisia taimikoita.
Nykymuotoista hirvenlihan tuotantoa metsänomistajien metsätaimikoissa suorittavat metsästäjät kertovat harrastuksen virkistysarvon olevan heille saatua hirvenlihaa tärkeämpää. Lihanarvoksi kerrotaan nykyisillä kaatomäärillä noin 50-60 miljoonaa euroa vuodessa. Kuitenkaan siitä tai virkistyksestä ei ole metsästäjät tarvinneet maksaa minkäänlaista veroa.
Tällaisesta vapaamatkustamisesta ja hirvien aiheuttamista metsänuudistamisen haitoista johtuien olisi vähintään kohtuullista pudottaa hirvikanta niin pieneksi, että sillä ei olisi vaikutusta uudistamisen puulajivalintaan, onnistumiseen yleensä tai metsänhoidon kustannuksiin. Sujuu se hirvijahti pienemmilläkin hirvikannoilla.
Koska hirvi on yhteiskuntataloudellisesti lähinnä rasite ( VTV:n hirvitarkastus 2005), tulisi jahdeissa saatu hirvenliha saattaa verotettavaksi sillä perusteella, että jahtien kustannukset ovat virkistyksellisyyttä eivätkä siten kelpaisi vähennyskelpoisina lihan veropohjaa laskettaessa. Verotuksessa kertyneet varat tulisikin ohjata metsien uudistamiseen sekä varhaishoitoon.
Toimiva periaate: vahinkojen ja riesan aiheuttaja ottaa vastuuta ja maksaa ainakin osan kustannuksista.
Aika pieni tutkimuksen mukaan tuo syväistutuksen pituuskasvuhyöty 4 kasvukaudessa, vain 10 cm. Normaalisti silloin taimien pitäisi olla mättäissä jo yli metrisiä.
Mätästystä voidaan tehdä eri toteuttajien toimesta monella eri tavalla ja erilaisissa olosuhteissa. Ojan pohjalta kaivetusta kivennäismaasta moudostetuista mättäistä katoaa huomattava kohouman muodostama etu, jos taimikennon pohja halutaan saada ulottumaan kuntan yläreunaan. Tietysti kuivamisen riski suurenee, jos istutetaan tällaisen mättään harjalle.
Mielestäni kohteen valinta mättäissä ja huolellisuus työssä ovat yhtä tärkeitä kuin ohjeen mukainen istutussyvyys. Minulla on päinvastaisia havantoja liian syvään (10 cm) hurahtaneiden taimien kasvuunlähdössä. Osa niistä kasvoi hyvin hitaasti ja osa jopa kuivui.
Esimerkiksi kauhan ulkopohjalla painalletut mättäät oli vaikea istuttaa, ja lis’ksi tiiveys näytti haittaavan myös taimen pituuskasvua. Tästä saisi oman tutkimusaiheen.
