Käyttäjän mehänpoika kirjoittamat vastaukset
-
Ruotsin esimerkistä pitää pikaisesti luopua. Siellä on oma kruunu ja kilpailukyky muillakin aloilla selvästi parempi.
Tampeerelaiselle:
Metlata tuskin tulee selvitystä hirvituhojen todellisesta merkityksestä esim. sahatavaran laatuun, mikä oli huolen aiheesi. Se johtuu MMM:stä, mikä rahoittaa metlan toimintaa ja muutenkin on ojaamassa mitä on tarpeen tutkia ja mitä tutkitaan. Viime vuosikymmeninä on tutkittu lähinnä hirvistä koituvia hyötyjä, ja niillä on sitten tuettu nykymenon jatkamista.Ei toisin ajattelijoita ole haluttu ko. ministeriön palkkalistoille. Ministeriön valtaapitäville virkamiehille maksetaan jopa palkkaa siitä, että he tekevät yhteiskunnalle vahingollisia päätöksiä, esim. hirvitiheystavoitteita, ja panevat alulle kaiken maailman hirvikannan hoitosuunnitelmia. Selvä vahinkoeläinhän hirvi todellisuudessa on.
Ministeriössä pitäisi panna Sipilän hallituksen toimesta alulle etniset puuhdistukset. Johtavat virkamiehet tulisi vaihtaa pätevimpiin ja vähemmän korruptoituneisiin. Turha sieltä on odotella vastausta tähänkään viestiin, vaikka varmasti viestejä tarkkaankin seurataan.
Tuottamattoman työn lisääntyminen huolestuttaa METSÄYRITTÄJIÄ.
Kyllä huolia koituu tuottamattomasta työstä myös muille yrittäjille, mutta paljon suuremmat haitat koituu hirvien aiheuttamasta turhan ja tuottamattoman työn tekemisestä metsissä.
Tämän ketjun avaaja jopa patistelee pitämään männyn taimikot jatkuvasti vapaana vesakoista siltä varalta, että vesa ei houkuttelisi hirviä taimikkoon syömään siinä sivussa myös männyn taimia. Tällainen touhu tuntuisi suoralta tulonsiirrolta metsänomistajilta hirvestäjille. Kuitenkaan ei olisi kovinkaan varmaa, että männyntaimet näin menetellen säästyisivät.
Hirvituhojen pelossa tapahtuva puulajin valinnan yksipuolisuus aiheuttaa lisäkustannuksi taimikoiden perustamisessa ja hoidossa. Hallatuhot avohakattujen alojen kuusentaimikossa ovat hyvin yleisiä. Se on ollut lisäämässä heinimisen- ja perkauksen tarpeita.
Kun taimikkoja on hoidettu useita vuosia, jopa 10 vuotta, ja sitten tapahtuu hirvituho. Eikö myös tällainen ole ollut lisäämässä tuottamatonta työtä metsätalousyrittäjillä?
Hirvituho kun ei ole varsinaisesti luonnontuho. Se on vain jostain käsittömästä syystä joskus saatu luokiteltua luonnontuhoksi.
”Holtitonta hirvien kasvatusta” on vuotuisiin pyyntilupiin sidottu hirvenmetsästys. Pyyntiluvista vapaa hirvenmetsästys toisi muutoksen. Se poistaisi ”holtittomuuden”.
Olisi holtitonta Sipilän hallitukselta jakaa varoja biotalouteen, mutta samalla annettaisiin suuren hirvikannan tehdä salaista sadonkorjuutaan Suomen taimikoissa.
Seuraavat tuhonaiheuttajat ovat jo pitkään tehdyt kuusen istutukset ja niistä johtuvat luonnontuhot, kuten myrskyt, kirjanpainaja, kuusenjuurikääpä jne.
MJO:lle lisää naurun aiheita:
Muistan hyvin yli 60 vuotta sitten nautakarjan pidon metsälaitumilla. Lehmien polkujen kohdalla olivat kuusen paksummat juuret paljaana ja osin kuorikin rikki. Hiussuoniverkosto oli kaikki tuhoutunut.Sateella ja kärpäsiä tai paarmoja suojassa oleskelivat lehmät märehtiessään tiheissä kuusikoissa. Näistä kohteista myöhemmin hakatut kuuset olivat pahasti lahoja. Alueita kulotettiin ja kylvettiin männylle. Syntyi tuottoisia mäntymetsiä.
Silloin hirvistä ei ollut riesaa puulajin valinnassa tai kuusen juuristojen tallaajina. Nykyisin hirvet on pantu laiduntamaan ihan luvatta metsänomistajien metsiä. Aitaaminen taitaa olla ainut keino, jolla yrittää estää vahingot.
Hirvien vuoksi kuusettumista etenee nopeammin, mitä uudistamisen tilastot kertovat:
– avohakkuualueet istutetaan lähes kaikki kuuselle.
– männylle tai koivulle istetetuista alueista tulee hyvin monesti hyvin harvoja ja vikaisia metsiä, tai ne taimettuvat hitaasti kuuselle luontaisesti tai niitä joudutaan täydennetään kuusen taimilla.
– männylle tai rauduskoivulle luontaisesti tai kylväen uudistetut uudistusalat ovat olleet jo pitkään kuusettumisen vuoksi entistä suuremman hirvisyönnösten kohteena. Mäntytaimikot ovat hirvien pääasiallisia talvilaitumia ja niitä on aikaisempia vuosikymmeniä vähemmän. Silti hirvien talvikantaa ei ole leikattu, vaikka ruokaa on selvästi vähemmän. Näitäkin alueita joudutaan hirvisyönnösten jälkeen täydentämään kuusella, jos kuusta ei ole tullut täytöksi luontaisesti.
– kuusimetsien pinta-ala kasvaa entiseen tapaan koivikoiden ja männiköiden alikasvoksista ylispuuhakkuiden jälkeen.
Nykymenolla Suomen metsiin tulevaisuudessa eksyy kaikki elollinen maiseman yksitoikkoisuuden vuoksi. Sinne eksyvät hirvet, hirvikoirat, hirvimiehet, sienenkerääjät ja metsänomistajatkin.Tietysti aukkoja ja taimikoita on nykyiset määrät, mutta kasvatusmetsät ovat vähine sekapuineen synkkiä, ja hirvien ravinto siellä on todella vähissä.
Sipilän hallitukselle esitys: Nykyinen hirvikanta johtaa kiihtyvään kuusettumiseen, joten talvikanta pitäisi leikata alle 10 000 hirveen.
Suorittava porras:
””Ruotsissa katsotaan hirvien tuovan lisäarvoa metsäomaisuudelle.”” (sivu 4, viesti 6)– Ei varmaan moni metsänomistaja ajattele noin kuten ei täällä Suomessakaan.
Suorittavan portaan kannattaisi klikata auki nimimerkki ”abietes:n” avaama viestiketju, ”Ruotsi huolissaan puulajeista”. Metsänhoito-aihiossa ketju löytyy sivulta 14, jossa se on aivan ensimmäisenä.Ko. ketjun avauksesti selviää, mikä ongelma Ruotsissa on uudistettavan puulajin valinnassa, ja mistä se metsänomistajien mielestä johtuu. Vaikea kuvitella, että lisäarvoa olisi sielläkään syntynyt.
Kitkentäkoneenkin vaikutus juurikäävän leviämiseen olisi syytä selvittää.
Onneksi tällaisia koneita on Suomen metsissä töissä joku 100 kappaletta ja vain taimikoissa. Tätä tapahtuu kiertoajan kuluessa ehkä alle 5 % pinta-alasta männyn ja kuusen taimikoissa. Kesäkautena hirvet tallaavat lähes 150 000 sorkkaeläimen toimesta kuusikoiden juuria taimikosta aina hakkuukypsiin metsiin, joten vertailumahdollisuus puuttuu.
Kesäaikaiset harvennushakkuut ovat kitkentäkoneita paljon suurempi uhka juurikäävän etenemiselle, mutta sekin voi olla pikkutekijä hirvien päivittäisiin juurten tallaamisiin verrattuna.
Suorittava porras:
”Hirvi ei ole taimikoiden pahin uhka. Sitä on valitettavasti vetämätön isäntä.”– Kyllä isännästä tulee helposti ”vetämätön” taimikoittensa hoitoon, kun kokemusta on ensin kertynyt, mitä saa vaivojensa palkaksi, kun esim. vajaaksi jääneeseen kuusentaimikkoon jättää suurin toivein luontaista mäntyä tai rauduskoivua täytteeksi.
Muutaman vuoden kuluttua on jäljellä pelkkä monesti karuhkolla maapohjalla kituva harvksi jäänyt kuusen taimikko. Tukkia saa niistä odotella seuraava sukupolvi. Tuskin onnistuu sittenkään.
Vai on hirvistä koitunut lisäarvoa metsille, kun motivaatio metsänhoitoon monelta metsänomistajalta kadonnut?
Olisi pikaisesti ryhdyttävä tutkimaan, mikä osuus kuusen juurikäävän leviämiselle on valtavaksi paisutetun sorkkaelänkannan oleskelusta kesäaikaan kuusikoissa ja kuusen taimikoissa.
Kuusen hiusjuuret sijaitsevat valtaosin pehmeän kuntan ja kivennäismaan rajassa, joten jokanen sorkkaeläin kuusikossa vieraillessaan rikkoo kuusen juuristoa. Juurikäävän itiöistä ei kesäaikaan liene puutetta.
Hirvikannan pudotus vaikuttaisi vientiin positiivisesti hirvivahinkojen vähenemisen ja metsänhoitotöiden halventumisen kautta. Kun tuotokset paranisivat ja kustannukset olisivat pienemmät, niin vaatimukset kantohintojen kohottamiselle olisivat pienemmät.
Edullinen ja laadukas teollisuuden kaipaama raaka-aine olisivat viennin kilpailukyvylle A ja O. Muutaman vuosikymmenen kuluttua on entistä suurempi pula laadukkaasta mäntytukista ja vanerikoivusta. Kuusiraaka-ainetta haittaa tyvilaho ja kesäaikaiset tuulenkaadot.
