Käyttäjän mehänpoika kirjoittamat vastaukset
-
Metsuri Motokuski:
””Suomessa on päättäjien mielestä toimiva hirvipolitiikka eikä sitä ole tarvis suuremmin muutaa.””– Meillä harjoitettu hirvipolitiikka on MMM:stä johdettua, joten päättäjät eivät arvaa tyhmyydessään kyseenalaistaa sitä. Se kyllä tiedetään, että Suomi velkaantuu kovaa vauhtia ja vaihtotasekkin on alijäämäinen. Kuitenkin kansanedustajien kädet ja kalenteri ovat niin täynnä kiireitä, että he eivät jouda syventymään harjoitetun hirvipolitiikan aiheuttamiin ongelmiin ja menetyksiin.
Hirvestystä harrastavat edustajamme ovat jäseninä Eduskunnan Eräkerhossa, jossa päätetään, mitä ja milloin eduskuntaryhmien puheenjohtajille mistäkin hirvestykseen liittyvästä asiasta tiedotetaan. Joskus ohjataan keskustelu vaikka susiin, jos olisi polttava tarve keskustella hirviongelmasta, kuten tälläkin hetkellä.
Edustajiamme pidetään puutteellisen ja harhaanjohtavan tiedon varassa. Esimerkiksi Ruotsin hirvivahinkotutkimus kuitataan sivumennen kertomalla, että meillä on hirvikanta riittävän pieni ja hallinnassa. Tuskin rivikansanedustaja pystyy Eräkerhon ja ryhmäjohtajan tiedotuksesta edes muodostamaan omaa kantaansa siitä, mitä vaikutuksia liian tiheänä pidetystä hirvikannasta on maa- ja metsätaloudelle saati maantieliikenteelle.
Vuotuisten kaatolupien anojille on annettu taivaallinen valta määrätä vuotuisten hirvikolasreiden ja niissä loukkaantuneiden tasosta sekä maa- ja metsätalouden hirvituhoista. Vastuullisen ministeriö selittää tämänkin oman harrastuksensa pussiin, eli hirvikolari olisi autoilijan syy, ja taimikkovahinko johtuisi metsänomistajasta itsestään eli hoidon laiminlyönnistä.
suorittava porras:
””Mitä noihin hoitorästeihin tulee , on niiden määrä kasvanut 400 000:sta hehtaarista 700 000:een hehtaariin vajaan 20 vuoden aikana.””– Hirvituhojen vertaamisella hoitorästeihin ei mitenkään pysty puolustelemaan eriasteisten hirvituhojen (1 000 000 ha) suureksi paisunutta määrää. Nimittäin suuri osa ”hoitorästeistä” on muuten normaalisti hoidettuja taimikoita, mutta joita metsänomistaja ei halua harventaa, vaikka ne ovatkin ylitiheitä. Harventamista ei myöskään metsälaki velvoita tekemään.
Edelleen hoitorästejä syntyy runsaasti hirvituhojen tuloksena. Toistuvista hirvituhoista kärsineet alueet jäävät hyvin usen luonnontilaan, koska metsänomistajalta on usko mennyt uuden metsän perustamiseen. Myös hirvien ohjetiheyttä harvempaan asentoon tai aukkoiseksi syömät taimikot näkyvät esim. täydennyksen osalta rästeinä.
Nimimerkki suorittava porras aina tuntuu löytävän metsänomistajan syypäiksi taimikon hirvituhoon tai autoilijan liikenteen hirvikolariin. En ole vielä huomannut hänen tunnustavan hirvenmetsästäjää syntipukiksi. Hirvilaskennasta johtuvat virheet hirvikannan heilahteluineenkin ovat hänen mielestä enemmän määrärahojen niukkuuden syytä.
Ovatko kaikki hirvimiehet noin täynnä itsekkyyttä? Heidän tekemisiään ja tekemättä jättämisiään seurauksineen ei ilmeisesti haluta kenenkään edes tutkia. Ei pitäisi jämähtää edes 2005 vuoteen, jolloin viimeinen VTV:n hirvitarkastus on valmistunut. Ajat ovat kuulumma jo muuttuneet, ja hirvistä ei näinollen olisi enää kenellkkään haittaa!?
Metsuri motokuski:
””Mutta vielä kun muistat että puuravinnosta mänty on vasta kuudennella sijalla hirven talviravinnosta niin voit arvata kuinka vahinkoja vältetään männyntaimikoissa.””– Etpä paljon näytä tietävän hirven ravintokäyttäytymisestä! Katso netistä haulla ”hirvi – metsäntutkimuslaitos”, niin näet asiantuntijoiden lausunnon asiasta: ”Hyvin sulavat lehtipuut ovat hirven parasta ravintoa. Määrän ratkaistaessa on mänty kuitenkin tärkeintä talviravintoa, kun taas…””
Tämän mukaan koivun vesoista peratusta männyntaimikosta hirvi saisi mahansa täyteen kaikkein helpoiten. Kuitenkin sellainen männyntaimikko, joka on ollut vähintään yhden täyden kesän vapaana vesojen tai ylispuiden varjostuksesta, ei maistu hirville niin hyvin kuin varjostuksessa edellisenä kesänä – tai nyt talvella varjostuksessa olevat männyn taimet.
Varjostuksessa ei kehity neulasiin enemmälti haitta-aineita ja kasvaimetkin jäävät pehmeiksi pureskella. Siksi ne maistuvat paremmin. Siksi männyn taimikkoa olisi joudettava perkaamaan nousevista lehtipuiden kantovesoista melkein jatkuvasti. Silti talviravinnon määrän ratkaistaessa voivat hoitotyöt mennä hukkaan. Nykyiset männyntaimikot eivät monin paikoin tahdo riittää hirvien talviravinnoksi.
Nämä asiat on käsitelty moneen kertaan. Männyntaimikoiden aktiivisilla hoitotöilläkään ei saada hirvivahinkojen kokonaismääriä vähenemään. Vain jonkin taimikon voi näin pelastaa.
Tärkeintä on hirvikannan rajoittaminen hyvin pieneksi. Vain turhista rajoitteista vapaa hirvenmetsästys mahdollistaisi luonnonmukaiseksi kehittyvän hirvikannan. Mielestäni vasta silloin hirvieläimen vaurioittamaa taimikkoa voisi sanoa luonnon vaurioittamaksi eli ”luonnontuhoksi”.
Ainakin minusta on vaikea ymmätää nykyistä käytäntöä, jossa hirviä metsästetään jo etukäteen myönnettyihin pyyntilupiin sidottuna, ja liian runsaaksi jääneen hirvikannan aiheuttamaa taimikkotuhoa pidetään luonnontuhona.
Riistahallinto puolestaan vetäytyy vastuusta selittämällä että ei kukaan voi pakottaa metsästäjiä metsästämään enemmän hirviä mitä he metsästävät.
Siinä lahjakkaasti unohdetaan, että Suomen hirvikanta on nimenomaan metsästäjäjärjestöjen määrätietoisen työn tulos. Jo sen pitäisi velvoittaa pitämään hirvikannan koko niin pienenä, että kenenkään ei tarvitsisi hirvien takia joutua liikaa kärsimään. Samaa lupaa metsästyslaki, mutta sitä ei noudateta edes teoriassa.
Ammatti Raivooja yrittää pärjätä ylenpalttista hirvenmetsästystä puolustellessaan leikinlaskuun vakavassa asiassa.
Tuo hänen mainitsemansa 100 miljardia menetyksiä talouselämälle kerrannaisvaikutuksineenhirvien vuoksi nykyisen hirvipolitiikan aikana (lähes 50 vuotta) voi Suomen osalta osoittautua alakanttiseksi arvioksi. Ainakin, jos vähänkään syvennytään Ruotsissa 28 vuoden aikana tehtyyn hirvivahinkotutkimukseen. Meillä kun on likipitäen samanlainen hirviongelma.
Vastuutonta selittelyä jälleen suorittavalta portaalta.
Hirvi on liikkuvainen eläin. Se kulkee talvella etsien sopivia ruokamaita, männyntaimikoita. Tällaiset taimikoita syövät tuholaiset tulisi metsästää mahdollisimman vähiin.
Eikö myöskään suorittava porras halua, että hirvien vaikutukset talouslamaamme tutkitaan?
Tämä ei ole naurun eikä pilkan asia! Eri mieltä saa vapaasti olla, mutta ei pidä kiertää suoraa kysymystä.
Ammatti Raivoojalle:
SE on ihan kauheeta, että yksityisten metsänomistajien mailla harrastuksen ja hirvenlihan tuottamisen takia metsät ovat meko nopeasti kuusettumassa. On jo nyt selvästi nähtävissä, mihin kieroutunut tilanne johtaa eri puutavaralajien kysynnässä ja hinnoittelussa metsänomistajien kannalta.Teollisuuden kannalta se on jo vuosikymmeniä sitten johtanut vanerintuotannon laajaan supistamiseen. Saman tilanteen edessä alkavat olla mäntysahatavaraa käyttävät sahat. Kysyntää olisi, mutta laadukasta raaka-ainetta ei saa tarpeeksi. Koivukuitupuu alkaa kohta olla arvokkainta kuitupuuta myyjille ja teollisuudelle.
Kokonaan eriasteinen vahinko laajoista kuusenistutuksista tullee muutaman vuosikymmenien kuluessa moninaisten luonnontuhojen muodossa. Juurikääpä, kirjanpainaja, metsäpalo, myrskytuho mustakoro tms. Kun mäntyä ei hirville monikaan istuta, alkavat nuorien kuusikuiden tyviosien kuori kelvata hirvilaumoille. Siinä menee ainakin arvokkain tyvi sellutehtaalle, jos yleensä onnistuu kuusileimikon myynnissä.
Eikö Ruotsin 28 vuotta kestäneen hirvien vaikutusta koskevan tutkimuksen tulokset vaikuta mitään? Ruotsin metsäteollisuus menettää hirvien vuoksi 23 miljardia kruunua vuodessa vientituloja. Lisäksi metsänomistajat menettävät keskimäärin 15 % myyntituloistaan. Kustannukset ilmeisesti ovat hoitopuolella kasvaneet. Samassa suhteessa menettänee myös Suomen metsäteollisuus ja metsänomistajat.
Esim. koivun istutuksien hirvituhotutkimuksia ei ole nykyisillä hirvitiheyksillä pystytty tekemään, koska kohteita ei vuosikymmeniin ole normaalisti pystytty perustamaan.
Timppa:
””Suomen menetys hirvien vuoksi 1-2 miljardia euroa?””– Viittaan nimimerkki 6tukin omaan arvioon, mikä oli laskettu Ruotsin hirvivahinkotutkimuksesta. Se oli tarkkaan ottaen 1.6 miljardia euroa vuodessa metsätalouden vientitulojen menetyksenä. Metsänhoito-osio, ketju ”Kymmenien miljoonien metsävahingot”, sivu 5, viesti 9.
Mielestäni tällaisiin tutkimuksiin pitää suhtautua täydellä vakavuudella. Mielestäni tämän tutkimuksen tulisi herättää päättäjät tutkimaan myös Suomen vastaava menetys. Ruotsin tutkimuksen mukaan metsänomistajat ovat menettäneet kantorahatuloja 15 % vuodessa. Tämä kaikki on poissa tuotannollisista investoinneista.
Eikö Timpankaan mielestä oli vielä mitään hätää tutkimuksilla?
Suorittava porras::
””Lumen tultua kolmen viikon seurannan tuloksena löytyi kuudet ( 6 !!) metsästysmaillamme pistäytyneen hirven jälkjet . Niiden lopullinen suunta oli alueelle , jossa ”piikk”i on vielä auki . Merkkejä paikallisesta kannasta ei ole . Alueelle jäänyt hirvikanta metsästyksen jälkeen on siis 0 !– Tällaise suorittavan portaan tarinat ja selittelyt antavat metsänomistajille sellaisen kuvan, että metsästäjien arvomaailmassa taimikoiden säilyminen on toisarvoista, mutta hirvikanta pitää saada vaikka valheellisilla ja syyllistävillä verukkeella pidettyä vähintään yhtä hyvänä kuin naapuriseuroilla.
Siinä astui esiin kuuluisa kateus, kun hirven jäljet olivat suuntautuneet naapuriseuran puolelle. Hirvet ovat ikäänkuin pettäneet niitä vuosia kasvatelleet. Niitä ei tämän jälkeen pidetä laskuissa. Niitä aletaan ikäänkuin hyljeksiä.. Kuitenkin tällainen menettely voi aiheuttaa vielä lisää hirvikolareita (3:n nyt tapahtuneen lisäksi) sekä taimikkotuhoja.
Eikö suorittavalle portaalle mitään merkitse Ruotsissa 28 vuotta tehdyn hirvituhotutkimuksen tulokset? Suomessahan kaikessa on otettu mallia Ruotsista. Ilmeisesti rikkaan Ruotsin talous kestää vuotuiset hirvien vuoksi 23 miljardin kruunun vientitulojen menetykset. Köyhempi Suomi ei näköjään kestä vastaavia vuotuisia 1-2 miljardin euron menetyksiä hirviharrastuksen vuoksi.
