Käyttäjän mehänpoika kirjoittamat vastaukset
-
Ammatti Raivooja:
””Tilanne on todella hankala kun neuvojien mielipide ei ole linjassa tutkimuksen kanssa.””– Glan viestin luettuasi ymmärrät kai sinäkin, että neuvojien mielipide koivun istutuksen hirvituhouhkasta on tarkkaan linjassa juuri sinun esittelemäsi kirjan kanssa. Siinähän kerrotaan, että koivua on hirviltä turvallista istuttaa vain vilkasliikenteisten teiden tai asutuksen läheisyyteen.
Mutu-tuntumia tietysti voi palstalla kertoilla, ja ne joskus voivat jossain pitää paikkansakkin, mutta kyllä neuvojat tietävät parhaiten puulajivalinnan kussakin kohteessa nykyisen hirvipolitiikan vallitessa.
Nytkin on selvät viitteet lisätä hirvitiheyttä, mikä kuuluu eduskunnan ja hallituksen hyväksymän biotalousstrategian toteutukseen metsien hyvinvointipalvelujen varaan 100 000 uuden työpaikan luomiseksi. Kaupallista hirvenmetsästystä varten tuntuu olevan koko strategia alunperin tehty. Vain hirvi-sanaa on peitelty.
Taitaa olla Ammatti Raivoojan mielestä liian vähän hirviä? Eihän koivuntaimikoiden hirvivahinkoja ole pystynyt nykyisin tutkimaan, kun niitä on istutettu vain valtateiden varsiin ja pihapiireihin. Miten voit puolustella nykyistä hirvipolitiikkaa, vaikka et metsästäkkään hirviä?
Hirvi tekee suurimmat taloudelliset vahingot talvella männyn taimikoissa. Eikö liikennetusvallisuuden parantaminen ole kohdallasi tärkeää? Onko hirvenliha suussasi makeaa?
Ammatti Raivoojalle:
Koivun istutuksessa on hyvänä puolena se, että jos taimikko pääsee hirvituhokokoa suuremmaksi (ehkä 6-7 m), on nuori metsä melkein kaikilta tuhoilta turvassa. Valitettavasti tuo 1-7 vuotta kehityksen alussa vaatisi hirvistä lähes vapaan ajanjakson. Se tarkoittaa hyvin alhaista hirvikantaa. Se olisi kaikkien yhteinen etu. Myös tällaista puoltavia tutkimuksia on olemassa.Neuvojien sairas suhtautuminen lähes pelkästään kuusen istutukseen, jos se ei todella johtuisi hirvituhouhkasta, voi johtua vaikkapa metsien sertifoinnista, jonka ohjeen mukaan metsänhoidossa olisi otettava huomioon myös luonnon virkistyskäyttö mukaan luettuna hirvenmetsästyksen tarpeet. Kyllä MMM:n metsästyksestä vastaavat ovat ainakin yrittäneet pitää puolensa tässäkin asiassa. Kuitenkin hirvikannan voimakas ja pysyvä alentaminen saisi puulajivalinnan muuttumaan todellisen päättäjän eli metsänomistajan mielen mukaiseksi.
Olisiko mhy:n neuvojien motiivina silloin, jos todella näin on, aina kuukausittain juokseva palkka? Minä luotan kuitenkin tuhojen osalta enemmän VMI:n tulosteisiin kuin hirvenmetsästäjiin tai jollain tavalla niihin sidoksissa oleviin.
Metsuri motokuski:
””Taimikoiden perustaminen ja hoitamattomuus ei ole hirvistä johtuva ongelma. Ongelmana on laiskuus, rahapula eli metsästä otetaan kaikki mitä vain siitä irti saadaan.””Metsälaki velvoittaa perustamaan taimikon uudistushakkuun jälkeen kohtuullisessa ajassa. Toistuvia hirvivahinkoja kärsinyt metsänomistaja kuitenkin pyrkii säästämään taimikon perustamisessa, koska motivaatio voi olla vähentynyt huonojen kokemusten jälkeen. Siksi moni pyrkii perustamaan taimikkonsa mahdollisimman halvan muokkauksen ja luontaisen uudistamisen avulla.
Hoitamattomuuteenkin voi vaikuttaa sama hirvituhojen aiheuttama motivaation puute. Se voi johtua myös alhaisesta kantohintatasosta tai metsän käyttämisestä vaikkapa pelkästään virkistäytymiseen.
Laiskuudesta tai rahapulasta johtuvasta hoitamattomuudesta en ole nähnyt tutkimustietoa. Kun metsistämme 1/3 on ns. taloudellisen käytön ulkopuolella, voi tässäkin ryhmässä suurin omistajaryhmä olla metsätuloista täysin riippumattomia. Joko eläketulot tai palkkatulot riittävät elämiseen.
Tiedetään, että kun ei hakata ei tarvitse hoitaakkaan! Monesti jälkeläisistä sivuun ei haluta metsää luovuttaa. Lapset taas eivät monesti ole kiinnostuneet, koska omistaminen voi kokematonta rasittaa. Ennakkoon pelätään lahjaveroa ja ehkä metsänhoitotöitä tai myyntivoiton veroa tulevaisuudessa.
Aktiivisesti metsiään hakkaavilla ja hoitavilla (70 %) on suurena huolenaiheena useiden vuosien aikana hirvien vuoksi, jos on juuri perustettuja koivun tai männyn taimikoita. Jo pelkkä hirvituhoriski aiheuttaa lukemattomia taimikoiden katsastusmatkoja sekä ylimääräisiä taimikonhoitokertoja
Aktiivitiloillekkin muodostuu hoitamattomia kohteita silloin, kun hirvet ovat tuhonneet esim. karun maapohjan männyntaimikon toistamiseen. Silloin metsänomistajan on ollut ikäänkuin pakko luovuttaa alue vuokramiehille hirvenlihan tuotantoon.
Ammatti Raivooja:
””Vai luottaa se mehänpoika anekdoottisiin todisteiden mielummin kuin tieteellistä tutkimusta.””– Mielestäni yksittäiset metsänomistajien omakohtaiset tarinat kokemuksistaan koivun ja männyn istutuksista eivät anna tarpeeksi luotettavaa kuvaa siitä, voiko nykyisin koko Suomea ajatellen ilman hirvituhouhkaa istutella ko puulajeja. Tällainen tarina voi olla joko tarkoitushakuinen tai peräti anekdoottinen todiste. Hirviporukkaan kuulumattoman mhy:n neuvojan kantaa pidän luotettavana. Silloin ei ole ainakaan ”oma lehmä ojassa”.
Ammatti Raivooja:
””60-70 luvulla koivuvaneripuupula ei nyt ainakaan hirvistä johtunut.””– Olen samaa mieltä. Se selviää myös edellisen sivun viestistäni. Silloin vaneriteollisuus halusi sorvaamisen tulevaisuutta turvatakseen aloittaa melko laajamittaiset koivun viljelyt, mutta pian aloituksen jälkeen joutui koivuntaimia ajamaan kaatopaikoille kysynnän hiipuessa hirvien syönnöksiin. Alkuun jopa kuviteltiin, että mänty kestäisi pihkapuuna paremmin hirvien ruokailun, mutta ne haaveet jouduttiin melko pikaisesti lopettamaan.
Mäntybuumi istutuspuuna kesti ehkä yli 10 vuotta. Männyn istutuksen etuna oli ilman juromisia tapahtuva nopea alkuunlähtö, eikä hallatuhon vaaraa ollut. Liian köykäinen maapohjan muokkaus (metsä-äestys) ja paljasjuuritaimet tekivät huonolaatuisen istutustyön ohella kosteilla kohteilla männyn taimiin laatuongelmia ilman hirviäkin, mutta harvennushakkuussa laatuharvennus olisi korjannut pahimmatt laatuviat.
Kuusta varmempi ja nopeampi männyn istutustaimen alkukehitys sekä odotettavissa oleva parempi tukin hinta kuuseen verrattuna oli kannustimena, kunnes paisutettu hirvikanta ja hirvituhot muuttivat istutukset melkein aina kuusen istutuksiksi.
Miten käynee tämälle kuusenistutusbuumille?
Suomen talousahdinko valtavine velkoineen on tapahtunut pitkän ajanjakson aikana. Tämä ajanjakso on kestänyt suurin piirtein saman ajan kuin korkealla pidetty hirvikantakin.
1970-luvun alkupuolella J. Virolaisen hallituskaudella Suomella oli vielä kaikki hyvin. Valtiontalous oli niin ylijäämäinen, että piti oikein keksiä, mihin pannaan kassaylijäämä. Silloin annettiin asutustilallisille heidän valtion myöntämiä maanostolainoja anteeksi.
Tilanne oli jo toinen Kalevi Sorsan kolmannella (!9.2.1982 – 6.5.1983) hallituskaudella. Hirvenmetsästäjä Taisto Tähkämaa oli maa- ja metsätalousministerinä ja Ahti Pekkala Valtionvarainministerinä. Tämä hallitus joutui ottamaan ensimmäistä kertaa Suomelle ulkomaista velkaa.
Sorsan neljänen hallituksen maa- ja metsätalousministeri Toivo Yläjärvi olisi halunnut muuttaa Suomen hirvipolitiikan, mikä aiheutti riidan silloisen metsähallituksen pääjohtaja P.W. Jokisen kanssa. Yläjärvi jäi ehkä sen vuoksi pois politiikasta. Metsästysasioitakin hoideltiin joskus tämän jälkeen opetusministeriöstä käsin.
Seuraavat hallitukset ovat saaneet edeltäjältään aina perintönä suuren velkataakan. On tyydytty jakamaan enemmän niukkuutta. Esim. lapsilisiin ei ollut varaa tehdä riittävästi korotuksia. Tämä voi olla osaltaan syynä nykyhetken kestämättömään tilanteeseen, eli väestön ikääntymiseen ja työssä käyvän väestönosan pienuuteen.
Kun jotain tärkeää ei tutkita tai ei anneta tutkia, katoaa monelta tuotannonalalta motiivi työskennellä. Esim. puuntuotanto on monen kohdalla menettäänyt mielekkyyttään juuri toistuvien hirvivahinkojen vuoksi. Se näkyy liian kevyesti perustettuina taimikkoina ja myös hoitamattomuutena.
Jossain viestissä mainitut Ukrainan kriisin vuoksi tulleet pakotteet ja veinnin ongelmat ovat tällä hetkellä vain lisäämässä talousahdinkoamme, mutta eivät ole ahdinkomme varsinainen syy.
hatelo:
””Hirvituhot ovat vakava ongelma ns. talvialueilla,jotka eivät ihan plantaaseilleni yllä.Kesäalueella olen kyllä saanut nousemaan metsän kuin metsän, ainakin luonnon täydentämänä.””– Yleensä metsänomistajien omakohtaiset kertomukset metsien uudistamisen onnistumisista, joissa on käytetty maapohjan vaatimusten mukaista uudistamismenetelmää ja taimilajia, eivät kerro koko totuutta hirviongelman laajuudesta tai merkityksestä. Varmemman tiedon saa metsäammattimiehiltä, jotka silmät auki työkseen kiertävät laajempia metsäalueita, ja jotka eivät itse kuulu hirviporukkaan. Myös metsäntutkimuslaitoksen VMI:n viimeiset yhteenvedot metsien hirvituhoista antavat vankan pohjatiedon.
Onnittelenkin nimimerkki ”hateloa” hyvästä onnesta metsien uudistamisessa.
Jos männyn taimikkosi on vielä alle 6 metriä pitkää ja sijaitsee rauhallisella alueella, en pitäisi vielä suurempaa ääntä männynuudistamisen onnistumisesta. Pyyntilupiin sidotulla hirvikannalla on taipumus vaihdella tiheydeltään hyvinkin paljon. Myös talvehtimisalueensa hirvet etsivät itse ravintovaroista riippuen ja jopa vaihtavat niitä tarpeen mukaan.
Puunmyynnin kannalta olisi hyvä tilanne, jos jokaisella metsänomistajalla olisi viljavuudeltaan ja puulajisuhteiltaan mahdollisimman vaihtelevat metsät. Viimeisten vuosikymmenien aikana uudistamisissa liian yksipuolinen kuusenistutus voi aiheuttaa myöhemmin ongelmia puukaupoissa. Tämäkin selviää parhaiten metsäkeskusten tilastoista. Oman metsän tilanne kertoo vain suppeamman alueen tiedon.
Vielä ketjun varsinaiseen aiheeseen:
Palstalaisten kannattaisi lukea vielä ketaalleen nimimerkki ”6tukki”:n viesti sivulta 5, viesti 9 Metsänhoito-osiosta, ketju ”Kymmenien miljoonien metsävahingot” avauksineen.Ko. viestistä löytyy Ruotsin metsäntutkimuslaitoksen 28-vuotta kestäneen tutkimustyön loppuyhteenveto hirvien aiheuttamista kustannuksista. Tuloksiin voi tutustua googlettamalla skogsskadorkostnader i Sverige ja valitsemalla otsikkolistalta ”Älgen kostar Sverige 23 miljarder varje år” (2,5 miljard.€. 1 € = vähän yli 9,2 Ruotsin kruunua).
Otsikko on helppo suomentaa. Siinä puhutaan hirvien aiheuttamasta viennin arvon vähenemisestä. Kaadettua hirveä kohti kustannus 2590€ 100 000 hirven kaatomäärällä. Kustannus näkyy viennin arvon vähenemisenä.
Ruotsissa hirvet aiheuttavat metsänomistajille saman selvityksen mukaan n. 200 miljoonan kruunun menetykset. Kasvutappio noin milj. m3/vuosi.
Vastaavia tutkimuksia ei ole tehty Suomessa, vaikka hirvitilanne metsänhoidon kannalta on likimain sama.
Ko. tutkimuksesta puuttuvat hirvien liikenteelle aiheuttamat menetykset. Vain hirvikolarien määrä oli mainittu.
Myös Suomessa olisi tarpeen hirvipolitiikan tueksi selvittää myös hirvistä koituvat haitat ja menetykset. Se että metsät kasvavat enemmän kuin niille on käyttöä ei riitä perusteluksi viivyttelyyn hirvivahinkotutkimusten käynnistämisessä.
Ruotsin tutkimuksia tarkastellen voisi selvyyden hirvihaitoista saada parissa päivässä. Tutkimuksia 28 vuotta Ruotsin malliin on liian pitkä aika.
Noin 1950- ja 1960 – luvulla oli Suomessa hyvin monta erinomaisesti kannattavaa vaneritehdasta. Suomen hyvä vanerin raaka-ainepohja kaskikoivikkoineen antoi siihen oivan mahdollisuuden.
Noin vuonna 1968 alettiin laajemmassa mittakaavassa tehostaa koivunkasvatusta vaneritelollisuuden ja myös koivusellun valmistamistamiseen, koska muutoin kaskikoivikoiden huvetessa pelättiin erityisesti tuottoisan vaneriteloollisuuden tuotantohaaran supistuvan.
Kuitenkin koivunkasvatukselle oli tulossa hirvistä koko vaneriteollisuuden tuotantohaaralle suuri uhka. Taimien tyviosiin kohdistuneet hirvisyönnökset mitätöivät parhaan raaka-aineen muodostumisen ja koivujen istutusmäärät alkoivat pudota. Toisena tekijänä oli koivukuitupuun alhainen hintataso kuuseen ja mäntyyn verrattuna.
Vanerikoivikoiden ehtyessä alettiin tuoda raaka-ainetta silloisesta Neuvostoliitosta sekä sorvata myös kuusta. Jossain vaiheessa nimenomaan raaka-aineen puutteen vuoksi lopetti moni vaneritehdas kokonaan sorvaamisen ja tuotantoa siirtyi muihin maihin. Lopettamiseen lienee vaikuttanut myös tulevaisuuden odotettavissa oleva entistä pahempi raaka-ainepula.
Myös hyvälaatuisen mäntysahapuun saatavuus on kovasti vähentynyt hirvien syötyä nuoria taimikoita liian harvoiksi, jolloin tulevan sahapuun laatu kärsii oksikkuuden ja sydänpuun vuosilustojen paksuuden vuoksi. Runkovikojakin on hirvien hampaissa muodostunut runsaasti.
Tällä hetkellä ehkä pahin ongelma on vasta edessäpäin viimevuosikymmenien aikana hirvivahinkojen pelossa tehtyjen ruinsaiden kuusenistutusten seurauksena. Liian yksipuolinen raaka-ainetuotanto on jo alkanut aiheuttaa kysyntäongelmia. Laajojen kuusimetsien luonnontuhot myöhemmin voivat lisäksi aiheuttaa ainakin metsänomistajille taloudellisia menetyksiä.
Kuitenkaan kukaan ei tunnu saavan hirvipolitiikan tekijöitä vastuuseen edes tähän päivään mennessä syntyneistä yhteiskunnallisista menetyksistä.
