Käyttäjän mehänpoika kirjoittamat vastaukset
-
suorittava porras:
””Se, että hirvet kaatuivat nopeaan tahtiin , ei aina tarkoita sitä , että niitä olisi erityisen paljon .””– Minun mielestä se tarkoittaa juuri sitä. Hirviä on ollut ennen jahtia erityisen paljon. Ainakin kun ottaa hirvien löytymistä hankaloittavan sulan maan ja pelkät viikonloppujahdit huomioon.
Pitäisikö hirviä sitten olla ”erityisen paljon” ennenkuin jatketaan pankkiluvilla? Kyllä alueelle tulee talven ajaksi hirviä, vaikka viimeinenkin nyt ammuttaisiin. Hirvillä kun on tapana siirtyä tai jopa vaeltaa.
jees h-valta:
””Olen varma että moni olisi valmis muuttamaan viljelysuuntaa metsissään nopeastikkin mutta kun nevonta- ja valvontaorganisaatiot jauhaa samaa vanhaa ”paskaa”. Ajavat ihmiset taloudelliseen katastrofiin metsänkasvatuksen suuressa linjassa.””– En usko ollenkaan, että valtavat määrät istutusalueita nähneet metsäneuvojat ja metsäammattilaiset olisivat aiheettomasti neuvomassa metsänomistajia viljeltävän puulajin valinnassa. Heillä on paras ja varmin tieto siitä, miten milläkin puulajilla missäkin kohteessa olisi käymässä hirvien hampaissa.
Ajatellaanpa, että jos taimien saannista ei olisi yhtään kiinni, ja käytettäisiin maapohjan vaatimusten mukaisia puulajeja kaikkialla vuoden 2015 keväästä lähtien, mikä olisi näin perustettujen taimikoiden kehitys? Alkuun voisi hirvituhoja olla lähinnä ra-ko taimien osalta, kun mä-istutustaimet olisivat vielä hangen alla. Tämä antaa metsästäjille selvän viestin, että kyllä on vara jättää osa luvista käyttämättä, ainakin hyllyluvat (pankkiluvat).
Ehkä jo seuraavan talven vähälumisilla alueilla myös männyntaimissa kertyy talveksi syötävää, kun ainakin latva ja ylimmäiset sivuversot näkyvät hangen päälle. Näissä ei vielä ole paljoa ravinnoksi, joten valtaosa talviravinnosta on suurentuneen hirvikarjan etsittävä vanhemmista luontaisista tai kylvötaimikoista. Ehkä siihen aikaan alkaa viljeltävän puulajin valinnan muutos näkyä myös hirvivahinkoilmoitusten kasvuna.
Minulla on sellainen kuva, että sama metsänomistaja ei yleensä siedä taimikoissaan yhtä kertaa useampia hirvivahinkoja. Mitta tulee sellaisista helposti täyteen ja tyydytään vaikka VT-pohjalle tehtävään ku-istutukseen, jos on viitteitä miten männyntaimille tulisi käymään. Kaikki hirvimiesten tai muiden vakuuttelut toimivat huonosti.
Tämä on ratkaisevaa laatua oleva kysymys puuntuotannon kannattavuutta ajatellen. Hirvimies kyllä osaa ulosmitata välittömästi, jos jonain vuonna vahinkoilmoituksia tehdään vain vähän.
suorittavalle portaalle:
Pyyntiluvista vapaassa hirvenmetsästyksessä ei mainitsemiasi metsästystä haittaavia raja-aitoja välttämättä olisi. Metsästyssäädökset tulisi säätää tarkoituksenmukaisiksi.Nykyiset säädökset ovat metsästystä haittaavaa pilkun viilaamista. Ajatellaanpa esimerkiksi vasallisen emän turvaa kaadolta. Kyllä sen säädöksen vuoksi on moni joutunut käräjät käymään.
Ammatti Raivooja:
””Mehänpoika ei ole viettänyt ilmeisesti tarpeeksi aikaa metsässä kun ei tiedä miten hyvin isot mättäät ottaa koivua omt mailla.””– Olen nähnyt runsaasti mätästettyjä OMT-uudistusalueita, mutta en ole mättäissä montakaan ra-koivua huomannut. Istutustaimi niissä kyllä lähtee hyvin kasvuun jos ei joudu hirvien tärvelemäksi. Luulen, että kaivurin tekemään mättääseen syntyvä ra-ko taimikko on hyvin sattumanvaraista.
Jos mättäisiin on ehditty istuttaa kuusen taimet, ei rauduskoivut samassa mättäässä sopisi näin moto-kaudella edes kasvamaan. Jompi-kumpi joutaa kuitenkin perata pois, muuten voi myöhemmin tulla jäävään runkoon kolhuja.
Ra-ko taimien jalostuksen hyöty kuitenkin menetetään, jos tyydytään luontaiseen koivikkoon. Näin hirvirikkaana aikana on siis taas tyydyttävä siemenestä kehittyvään huonompilaatuiseen alkuperään.
Tästä ongelmasta on tainnut muodostua ikuisuuskysymys ja jatkuva eripuraisuuden kohde, jonka voisivat saattaa pois päiviltä vain metsäpolitiikan viisaat tai sitten ennenkokematon talouskriisi. Siinäkin makea hirvenliha voi saada liikaa kannatusta.
jees h-valta:
””Tottakai metsät kuuluu kunnossa pitää mutta puulajivalinnat ovat juuri se avainkysymys. Sitä ei ”kuusiuskova” helposti tunnu käsittävän.””– Olen tässä asiassa täsmälleen samaa mieltä. Metsäpolitiikan viisaina itseään pitävien pitäisi hirvilaidunnukselle tehdä jotain. Ehkä pitäisi pyrkiä saamaan muutosta tai tarkennusta metsästyslakiin siltä osin.
Hirvivahinkojen pelossa viimeisten kymmenien vuosien aikana istutetut laajat kuusentaimikot ja nuoret kuusikot voivat muodostua tulevina vuosikymmeninä jopa taakaksi metsänomistajille ja kansantaloudelle. Tämä tulee mieleen kun on seurannut tuhouutisia kuusikoita vaivaavista metsätuhoista ja myös raakapuun kysynnän painopisteiden muutoksesta enemmän mäntytukkiin ja vaikkapa koivukuituun kuusen asemasta.
Avohakatulle alueelle tulisi uudistettavaksi puulajiksi valita lähes aina pioneeripuulaji eli mänty, rauduskoivu tai hybridihaapa. Tätä sääntöä ovat hirvenmetsästäjät jo vuosikymmeniä olleet ylimitoitetulla harrastuksellaan terrorisoimassa. Kuljetaan tuhojen tietä oi ”metsäpolitiikan viisaat”!
suorittava porras:
””Jahti lopetettu ja peijaiset pidetty. Pankkihirvikiintiölle ei ole mitään asiaa . Havaintokortin sivuilla on liian vähän havaintoja . Se on sitten siinä hirvenmetsästys tältä kaudelta !””– Löytyipä niitä hirviä suorittavan portaankin seurueelle, vaikka muistaakseni jahdin alussa oli toisenlaiset ajatukset. Mielestäni jos hirvenmetsästys päättyy sulassa maassa pelkkinä viikonloppujahteina marraskuun puolivälissä, on se osoitus metsästysalueella olleesta voimakkaasta hirvikannasta. Ainakin minusta tuntuu, että pankkiluvat tulisi ottaa pikaisesti käyttöön. Havaintokortin havaintoja ei helposti tule sulan maan aikaan.
Muutama viikko sitten nimimerkki kertoi panevansa hirvikiväärin naftaliiniin. Ei taida nimimerkki olla sanojensa mittainen mies? Vai onko, kun kertoo hirvenmetsästyksen olevan ohi ”tältä kaudelta”?
harrastelija:
””Onpahan niin innokkait seuroja, että ilmoittavat laskennassa liian suuren lukumäärän saadakseen seuraavana syksynä enemmän kaatolupia.””– harrastelijalla tuntuu olevan runsaasti sisäpiiritietoa hirvilaskennoista. Hän tietää, että niillä jahdin jälkeen jääneiden hirvien määrillä kikkaillaan miten sattuu. Hyötyminen tuntuu olevan päällimmäisenä motiivina noissa kikkailuissa. Voidaankin jälleen kerran kysyä, onko tuollaisilla kikkailua sisältyvillä laskennoilla riittävän luotettava pohja aina vuosittain anottaviin hirvenpyyntilupiin perustuvassa hirvikannan säätelyssä? Kokemuksesta ja tilastoista katsoen, ei ole!
Epäilen kuitenkin, että harrastelijan hirviporukassa ilmoitetaan laskennassa hirvien määrä alakanttiin sen vuoksi, koska se takaa runsaat pyyntiluvat jatkuvasti vuodesta toiseen. Valitettavasti se takaa jatkuvasti myös runsaasti hirvikolareita ja pilolle syötyjä taimikoita. Se takaa myös erittäin huonot lähtökohdat rehellisesti ja ilman taka-ajatuksia pidetyille hirvipeijaisille.
harrastelija:
””Hirvenpyyntiluvista ei suinkaan päätä metsästäjät vaan Suomen Riistanhoitopiirit valtion antamien lain ja asetusten sekä säädösten perusteella.””Vaikka näinkin olisi, metsästäjät ovat jokatapauksessa määräämässä hirvikannan suuruudesta ja samalla vuotuisten hirvikolareiden määrästäkin:
Hirviporukoilla olisi mahdollisuus vaikuttaa pyyntilupien määrän lisäämiseen ylhäältäpäin esitetyistä jo ”anomistilateessa”. Tätä ei ole kuitenkaan monesti haluttu käyttää lihanhimon voittaessa. Kuvitellaan vaan, että vastuu on kokonaan riistahallinnolla.Mielestäni vastuu esimerkiksi hirvikolareista ja niissä loukkaantuneista on suurin juuri metsästysseuroilla. Seuran jäsenien pitäisi tietää parhaiten alueensa kipupisteet, eli hirvien määrät ja sijoittuminen valtateiden läheisyyteen.
Arkadianmäellä olevat tietävät hirviongelmat, mutta kuitenkin saavat informaation vain ”virallisia” kanavia myöten. Metsästäjien tiedotus on samaa luokkaa kuin tietoiskut hirvisopalla, eli kaikki on hyvin muuten mutta esim. hirviseurueille maataan vuokraamattomat ovat ongelmana. Se hankaloittaa hirvikannan pitämistä kurissa.
Todellisista hirvivahingoista ei Arkadianmäellä puhuta mitään. Korkeintaan esitellään valtion hirvenpyyntilupavaroin korvattuja vahinkoja todellisina vahinkoina, jos tilasto palvelee ko. harrastustoimintaa eli on sopivan pieni. Korkeintaan peloitellaan kansanedustajia riistanhoitomaksun maksaneiden suurella määrällä (yli 300 000).
Todellisuudessa hirvimiehiä lienee alle 100 000. Suurempaan lukuun joutuisii laskemaan mukaan myös muita perheenjäseniä. Kyllä näilläkin määrillä vaikutuksia on, mutta lähes toinen puoli metsästäjistä ei hyväksy nykyisiä hirvimääriä, mutta pysyvät puolueettomina hiljaa.
