Käyttäjän mehänpoika kirjoittamat vastaukset
-
Mänty:
””Kyllä Suomessa on ollut paljon suurempiakin hirvikantoja ja valtiontaloudella on mennyt hyvin.Miten nyt hirvet romuttaa isämaamme, vaikka kanta ei ole mitenkään suuri!????””– Muuten hyvä kysymys, mutta todellinen hirvikanta on ollut jatkuvasti (lähes 50 vuotta) liian suuri maantieliikenteen, metsätalouden ja maatalouden vaatimuksia ajatellen.
Toivottavasti puolueettomat poikkitieteelliset tutkimukset hirvien vaikutuksista talouselämän heikkoon tilaan käynnistyvät mahdoillisimman pian.
Näihin päiviin mennessä tutkimuksia asiasta ei ole tehty, tai tulokset ovat olleet sellaisia, että niitä ei ole rohjettu julkistaa. Ainakin VTV on jo 1985-luvun paikkeilla kehoittanut päätöksenteon tueksi vastuullista ministeriötä selvittämään hirvistä koituvien hyötyjen lisäksi hirvistä koituvat seuraamukset.
Eduskuntasalissa pitäisi alkaa keskustella todellisista Suomen ongelmista, eli siitä mihin pitkään jatkunut valheellinen hirvipolitiikan selittely on valtiovallan rahatilanteen vienyt. Nykyisin velkaa pitää jatkuvasti ottaa velan päälle.
Eduskunnan päivittäiset kahvipöytäkeskustelut hirviongelmista pitää viedä saliin käsiteltäviksi. Tämä asia pitää käsitellä ennen vaaleja tämän hallituksen aikana. Onhan talous, työn tuottavuus ja kasvu tämän hallituksen ykköshuolenaiheita.
Ammatti Raivooja:
””Vääristelyä ja valehtelua hirvenvastustajilta.””– En usko, että kukaan tälle palstalle kirjoittajista katsoo olevansa ”hirvenvastustaja”. Mikäli olen oikein ymmätänyt, hirvikannan tehokkaampaa rajoittamista vaativat ovat ehkä ymmätäneet paremmin hirvivahinkojen vaikutukset Suomen talouden heikkoon tilaan. Eivät he siten ole lainkaan ”hirvenvastustajia”.
Arvostelun kärki on kohdistunut hirvien sijasta ehkä enemmän harjoitettuun hirvipolitiikkaan. Pyyntilupiin sidottu hirvenmetsästys ei ole rajoittanut hirvikannan kokoa metsänomistajien toiveiden mukaiseksi.
Myös maantieliikenteessä joudutaan pitemmälle matkalle lähtiessä ottamaan huomioon hirvikolaririskin mahdollisuus. Siksi varsinkin hämärän tai pimeän aikaan tehtäviä matkoja on jouduttu hirvikolarin pelossa rajoittamaan.
Varovaisuutta on noudatettu, mutta silti hirvikolareiden tilastoitu määrä on jälleen lähtenyt kasvuun. Tämä johtuu hirviseurueiden liian vähäisistä pyyntilupien anomisesta, koska tilastojen mukaan hirvikolareiden määrä noudattelee hirvikannan koon mukaan.
Pyyntiluvista vapaa hirvestys poistaisi tämän ja ehkä myös lähes kaikki muut ongelmat metsissä, pelloilla sekä pitkällä aikajaksolla myös valtiontaloudessa. Sitä vastoin salaa biotalous-termin alle suunnitellun hirvestysmatkailun ja sen palveluiden kehittäminen yhteisillä varoilla olisi lopullinen kuolinisku yksityiselle metsänomistukselle, puuntuotannolle ja myös valtiontaloudelle.
Edelliseen viestiin liittyen:
Hirvikanta pienenee päinvastaisilla toimilla, millä se on saatu runsastumaankin, eli pyyntiluvista vapaa ja hirvien lisääntymistä rajoittava valikoiva metsästys. Valtiovallalla lienee vielä monia käyttämättömiä keinoja vahinkoeläinten vähentämiseksi.Eihän sellainen toiminta metsissä tai pelloilla ole hyvää taloudenpitoa, että ensin korkeiden kustannusten kanssa panemme suurin toivein alulle kasvua ja pitkälle tulevaisuuteen tähtääviä investointeja, mutta kuitenkin annamme metsissä viihtyvän harrastajajoukon vahinkoja aiheuttavien sorkkaeläimien lihaa tuottamalla tuhota uutta kasvua jo ennen varsinaisen sadon tai puuraaka-aineen muodostumista.
Maanteiden hirvikolareissa loukkaantuneilta ja niissä ajoneuvonsa kolhineilta on viety yhteiskunnan aiemmin antama suoja. Nykyisin vahingot korvaa enimmäkseen autoilija itse kustantamillaan vakuutusmaksuilla.
MJO:
””Saisi mehänpoikakin nauttia sen jälkeen kunnon hirvikannasta, kun ei niitä enää kukaan metsästäisi.””– On siitä jo pitkään ”nautittukin”! Täytynee taas palauttaa mieliin, että metsästäjiltä saadun tiedon mukaan ”nykyinen runsas hirvikanta on metsästäjäjärjestöjen määrätietoisen työn tulos”. Se on toteutettu metsästäjien toimesta pyyntilupiin perustuvan valikoivan hirvenmetsästyksen avulla ilman perusteellista viranomaisselvitystä lisääntyneestä hirvikannasta muille tahoille koituvista haitoista.
Hirvistä ovat joutuneet kärsimään maantieliikenne hirvikolareiden muodossa, puuntuotanto taimikkotuhojen kautta, maatalous viljelykasaveille ja niittonurmille koituvien menetysten vuoksi, valtiontalous verotulojen ja metsätulojen vähenemisen sekä työttömyyden kautta ja myös muun luonnon käyttäjät syksyisen hirvikärpäsriesan muodossa.
Nämä haitat on metsästäjien toimesta pyritty kiistämään esim. maantieliikenteen (itse aiheutetut), metsätaimikoiden (hoito laiminlyöty) ja maatalouden (hyvin vähäiset) osalta. Kuitenkaan kattavaa selvitystä hirvivahingoista ja niiden taloudellisesta merkityksestä ei ole tehty. Hirvieläinkolareiden osalta on melko kattava liikenneviraston vuotuinen tilasto. Esim. nykyisin valtio ei enää korvaa hirvikolariin joutuneen auton korjauskustannuksia.
Kun tilanne on osapuilleen näin, eikä hirvenmetsästäjiä ole verotuksellisin keinoin vielä saatu mukaan hirvistä koituvien haittojen ja menetyksien maksuun, esitin tällä palstalla hirviä metsästäville tahoille, että olisi paikallaan säätää hirvenmetsästyksen virkistysarvo verolle. Esimerkiksi pelkästään metsätaimikoiden ja maatalouden hirvivahinkojen korvausjärjestelmä (pyyntilupamaksut) on jo pitkään ollut voimassa, mutta tämä järjestelmä ei ole kattanut kuin pienen osan syntyneistä vahingoista.
Tämä on pelkästään minun mielipide, joten siitä ei ole syytä provosoitua. Puolueeton tutkimus varmaan selventäisi asiaa.
Niko kun se ajattelee…
Alkaa muistuttaa ”Miksi Suomelle kävi näin”-ketjun ”asiantuntijavastauksia”. Kyllä näkyy hirvi hiertävän kun esitin hirvestyksen virkistysarvoa pääomaverolle, että ei kaikki valtion ulkomailta lainaama raha valuisi hirvenmetsästäjille.
Ylitöitä on tehty vähin äänin hyvin monessa työpaikassa. Harvemmin niistä on oikeutta käyty. Ehkä Niko ei ole milloinkaan syyllistynyt sellaiseen, vai kuinka?
On vähän hassua jos työntekijä omasta halustaan ja vapaasta tahdostaan tekee ylitöitä, vaikka varsinaista ylityöpalkkaa hän ei saisikaan. Taitaa olla osittain muiden työntekijöiden kateudesta kysymys, kun tuollaisia asioita joudutaan puimaan oikeuslaitoksissa. Joiden-kuiden mielestä tällainen ”epäkohta” työsopimuslaissa on ihan ok, koska sen noudattamista pyritään valvomaan.
Luulen, että myös yksityiset yrittäjät ovat tehneet hyvinkin paljon ”ylitöitä” eli pitkää työpäivää, eikä siitä huolimatta tällaisia asioita ole edes millään tavalla uutisoitu saati käräjöity.
Ammatti Raivooja:
””On järjen vastaista istuttaa kuusia hirvipelossa. Hirviharmittelijat pelaavat suoraan kuusibisneksestä hyötyvien pussiin.””– Niin ne vaan näkyvät tekevän. Ilmeisesti luottamus metsästäjien lupauksiin pitää hirvikanta sellaisena, että hirvivahingot pysyisivät kohtuullisina, on mennyt. Tästä johtunee nykyinen tilanne Etelä-Suomen metsien osalta, kun uudistusaloille on viimeisten parin vuosikymmenen aikana istutettu melkein yksinomaan kuusen taimia. Mäntyä on lähinnä kylvetty tai yritetty uudistaa luontaisesti.
Koivun taimia buumin alkuaikoina jouduttiin viemään kaatopaikoille, koska suunniteltu kevään koivun istutus muuttui talven aikana monelta kuusen istutukseksi. Kaikki tällainen on ollut nostamassa taimien hintaa, eli on poissa metsänomistajien nettotuloksesta ja samalla valtion puunmyyntiverotulosta. Hirvenlihasta ei valtio ole saamassa ainakaan pääomaveroa, koska koko huvi on tappiollista.
Ehkä olisi tarpeen tasapuolisuuden nimissä säätää nykytilanteessa hirvenmetsästyksen virkistysarvovero, joka olisi esim. pääomavero (31%) laskennallisesta virkistysarvosta (70 milj. €), mikä nykyisellään toisi valtiolle noin 22 milj. euroa. Eihän kaikki ulkomailta lainattu raha tarvitse valua hirvestyksestä ”hyötyvien pussiin”.
Vahinko vain, mutta yleensä luontasesti rauduskoivulle taimettuvat maapohjat ovat vähän liian karuja lyhyen kiertoajan vaneritukin kasvatukselle. Tällaisille pohjille soveltuisivat tuottoisampina lähinnä kuusi ja myös mänty.
Lähellä lehtopohjan vijavuutta olevat uudistusalat joutuisi koivua ajatellen käyttämään istutusta. Näillä pohjilla harvassa asennossa olevat ra-ko-taimet monesti pensastuvat kehityskelvottomiksi, ja alueen joutuu istuttamaan kennokuusentaimilla. Nyt villiintynyt rehevä pohja voi aiheuttaa ongelmia taimikon jälkihuollon osalta. Suurella vaivalla voi saada välttävän kuusikon, mutta osasta voi vatukon vaikutuksesta tulla vajaatuottoinen hatelo. Näitä ei ainakaan suorittava porras motoineen rakasta, eikä myöskään metsänomistajan saama tuotto kohteesta ilauta. Näppejään nuolemaan jää myös teollisuus ja yhteiskunta. Ulkomailta lainatun pääoman tarve ei ainakaan näin pienene.
Ammatti Raivoojalle:
Kyllä siinä ihmettelemistä todella onkin, että harrastuksen ylläpitämistä varten pitää ylläpitää niin tiheää hirvikantaa, että metsänomistajien itsensä vaivoin istutetut ja myöhemmin hotamansa koivuntaimet jalostuvat hirvenlihaksi. Kyllä se pienentää hirvenmetsästyksen virkistysarvoa kymmeniä prosentteja ja muutenkin alentaa hirvestyksen julkisuuskuvaa.
