Käyttäjän mehänpoika kirjoittamat vastaukset
-
Ammatti Raivaajalle:
En ole lukenut ”koivututkimusta”. Mielestäni ei sinällään tuo prosenttiluku (12%) tutkituista koivuntaimikoista, joissa on ollut merkittäviä tai pahenpia hirvivahinkoja estä millään tavalla koivun uudistamista. Sen estämiseen vaikuttavat ylivoimaisesti enemmän metsänomistajien pitkän ajan omakohtaiset kokemukset koivulle uudistamisesta nykyisen hirvikannan vallitessa. He eivät halua jatkuvasti tehdä tyhjää työtä. Siksi he istuttavat mieluummin hirville vähemmän mieluisia kuusen taimia. Tältä osin tutkimuksiin ei ilmeisesti luoteta.Olen kuullut monenlaisia tutkimuksia koivun taimikoista. On tutkittu rauduskoivulle istutettuja taimikoita sekä luontaisesti ja kylväen uudistettuja. Istutetut ra-ko-taimikot tuntuvat maistuvan erikoisen hyvin hirville.
Viime vuosikymmenillä ra-koivujen istutukset ovat keskittyneet lähellä talouksia tai vilkkaita teitä. Istutuspinta-alat ovat hirvituhouhkan vuoksi jääneen aika pieniksi. Näitäkö taimikoita nyt on tutkittu?
Mänty:
””…muutamalla syödyllä taimikolla ei ole mitään tekemistä tämän maan ahdinkoon. (rahallisesti)– Ei tosiaankaan ”muutamalla syödyllä taimikolla”, mutta kun niitä on pilvin pimein. Ne on metla VMI:n yhteydessä määrävuosina havainnoinut ja koonnut. Vaikka Etelä-Suomessa on pari viimeistä vuosikymmentä istutettu lähinnä vain kuusen taimia, ovat hirvivahinkojen määrät olleet silti kasvussa.
Muistan hyvin ajan, kun talouselämä polki paikallaan ja siihen tarvittiin piristysruisketta. Puukauppa haluttiin käyntiin vaikka devalvoimalla markka. Kilpailukykyä saaneet sahat ja paperiteullisuus nostivat puun hintaa, kaupat käynnistyivät ja talouselämä lähti rullaamaan. Nykyisin metsäteollisuuden merkitys on pienempi mutta edelleen suuri ja merkittävä.
Lue tämän palstan sivulta 4 viestin 3 kolme viimeistä riviä. Niissä selviää minun mielipide valtion tulo/menoarvion lukujen sekä hirvituhojen eroavaisuuksista. Toisessa raha kiertää mutta toisessa sitä ei muodostu. Lähes 50 vuotta tätä on annettu tapahtua. Menetykset yhteiskunnalle seurannaisvaikutuksineen voivat hyvinkin olla jo 100 miljardia euroa eli enemmän kuin valtion velka tällä hetkellä. Tutkimaton juttu vielä ainakin.
Ammatti Raivooja:
””Kaukana on sellaiset ajat, että hirvet rajoittaisivat puun käyttöä.””– Tuosta ajatusrakennelmastasi voisin olla jopa samaa mieltä. Hirvet taimia syömällä ja kaluamalla rajoittavat puuraaka-aineen muodostumista hoidettuihin männyn, rauduskoivun ja haavan taimikoihin. Samalla kasvatettavan puuston laatuluokka putoaa sadoilla tuhansilla metsähehtaareilla. (VMI:n tulosteet) Tällaisissa kohteissa teollisuus ei saa aina haluamaansa puuta mahdollisimman edulliseen hintaan eli kilpailukykyisesti.
Teollisuuden kannalta taimikoiden hirvituhot heikentävät leimikoiden laatua korjuun sekä puun laadun kannalta. Nämä laskevat leimikosta tarjottavan ostotarjouksen hintatasoa. Puuntuotannon kannattavuuden heikentyminen hirvien vuoksi vähentää metsänomistajien halua solmia puukauppasopimuksia tarjotuilla hinnoilla. Se taas voi lisätä raakapuun ostoja esim. Venäjältä. Tätä kautta nykyinen hirvipolitiikka rajoittaa tahtomattaan kotimaisen puun käyttöä. Kiitos palautteestasi!
Ammatti Raivooja:
””Paljon mehänpojan laskelmien mukaan jää teollisuudelta puuta ostamatta mitä ei pystytä mitenkään saamaan kotimaasta?””– Minä en ole näillä palstoilla tehnyt tuollaisesta asiasta laskelmia. On tainnut taas Ammatti Raivoojalla lähteä mielikuvitus laukkaamaan!
Ole jossain ketjussa maininnut, että Suomen metsistä on monesta eri syystä johtuen teollisuuden käytön ulkopuolella noin kolmannes metsäalasta. Näissä hakkuita ei ole tehty lähimmän 30 vuoden aikana. Loput 70 % ovat talousmetsiä, joista teollisuudelle myyntiin tarjottu puu on yleensä näihin päiviin asti löytänyt ostajansa.
Puuntuotannon kannattavuus on metsänomistajan kannalta ollut toistuvien hirvivahinkojen vuoksi ongelma, ei niinkään raakapuun kysyntä. Hirvivahingot ja pelkkä hirvivahinkouhkakin ovat jo pitkään heikentäneet puuntuotannon kannattavuutta. Nettotulos ja omistuksen kannattavuus on tärkeintä.
Jo nyt on nähtävissä viitteitä hyvälaatuisen mäntytukin kysynnän ylivoimaisuudesta kuuseen verrattuna. Kun hirvituhojen pelossa on viimeisen parin vuosikymmenen aikana istutettu lähinnä kuusta, voi puuntuotannon kannattavuus siitäkin kärsiä. Hirvitilanteesta johtuvat odotettavissa olevat metsätuhot ovat vielä asia erikseen
No nyt on ainakin nimimerkit Mänty, William Munny ja Puun takaa liittyneet palstalaisen pilkkaajien kerhoon. Tavallaan toisen esittämää mielipidettä pitäisi kunnioittaa.
On väärin pyrkiä pilkan avulla tukkimaan jonkun turpa, vaikka se ei tunnukkaan miellyttävän. Silloin on mahdollista käyttää ”pisteytystä”.
Juuri tälaisilla asenteilla on metsästäjien tai asiasta tietämättömien toimesta pyritty säilyttämään nykyinen tuhoisa hirvipolitiikka. Vahinkoja sekä menetyksiä on pyritty vähättelemään ja hyötyjä liioittelemaan.
Hirvituhojen vaikutuksista puuntuotantoon ja kansantalouteen ei ole mistään saatavissa tutkittua tietoa. Rahoituskanavat ovat olleet hirvipolitiikan tekijöiden näpin alla.
Esimerkiksi jos totaalinen hirvituho kohdistuu 5-10 vuoden ikäiseen männyntaimikkoon, on metsänomistajalla mahdollisuus hirvivahinkoilmoituksen avulla saada korvaus syntyneestä kasvutappioista ja lisäksi uudelleen metsityksen.
Tämä ei varmaan ollut metsänomistajan tarkoitus useita hoitokertoja tehdessään. Tällaiset vahingot huonontavat ja ovat jo pitkään huonontaneet metsänomistajien motivaatiota metsien uudistamiseen ja metsänhoitoon yleensä.
Rahaa paloi, mutta tuottoa ei tullut metsänomistajalle, kuljetuksille, teollisuudelle tai verotuloina valtiolle. Muu butjetoitu määräraha yleensä kiertää talouselämän rattaissa verojen muodossa takaisin valtion kassaan.
Mänty:
””Eiköhän rakkaan Suomemme alamäki johdu jostai ihan muusta, kuin jostain hirvenkantturoista.””– Mänty on ilmeisesti lukenut liikaa metsästäjien toimittamia lehtiä tai sitten on perusteellisesti tullut aivopestyksi. Myös hirvestäjät ajattelevat hirvenmetsästyksen olevan yhteiskuntataloudellisesti tuottoisaa puuhaa. Ainakin hyvin usein uutisoidaan hirvestäjien pitävän vahinkoja tekevää hirvikantoja kurissa niin, että hirvikolarit ja vahingot metsissä sekä pelloilla jäisivät siedettävälle tasolle.
Mm. tällainen uutisointi on täyttä puppua. Onhan metsästäjien mukaan nykyinen runsas hirvikanta metsästäjäjärjestöjen määrätietoisen työn tulos.
Minä en ihmettelisi ollenkaan, jos nykyvuosikymmenillä koettu talouden alamäki johtuisi juuri liiallisena pidetystä hirvikannasta. Tätä ei ole ilmeisesti virallisesti tutkittu, vaikka VTV on aiemmin ohjeistanut selvittämään hirvistä koituvat hyödyt ja haitat tarkoituksenmukaisen hirvikannan määrittämiseksi. Valitettavasti MMM:n alainen RKTL selvitti vai hirvistä näennäisesti koituvia hyötyjä.
VTV:n hirvitarkastuksen mukaan hirvi on Suomessa nykyisellään yhteiskunnalle pelkkä rasite. Vaikka VTV tarkastuksessaan huomioi RKTL:n kyseenalaiset hyödyt sellaisenaan, jäivät yhteiskunnalle koituvat menetykset todella suuriksi. (aiempi viesti)
Hirvivahinko metsässä ja pellolla kohdistuu alkutuotantoon, eli raaka-ainetuotannon kannattavuuteen. Siten sillä on moninkertaiset kerrannaisvaikutukset kaikkialla tuotannossa ja heijastusvaikutukset kaikkialle kansantalouteen. Tätä on annettu jatkua melko vähin äänin jo lähes viisikymmentä vuotta.
Esim. taimikon hirvivahinko ei taida näkyä yhteskunnan tilinpidossa muilta osin kuin maksettujen hirvivahinkokorvausten osalta metsätalouden tulona tulopuolella. Siitä metsänomistaja maksaa pääomaveroa. Esim. omana työnä useita vuosia turhaan tehty taimikonhoito kelpaa vähennyskelpoiseksi kustannukseksi vai työmatkojen osalta.
