Käyttäjän mehänpoika kirjoittamat vastaukset
-
Perussuomalaisten ja keskustan nostama välikysymys hallituksen huonosti hoitamasta julkisesta taloudesta on meneillään.
Kaikki puolueet esittävät yksimielisesti, että työn tuottavuutta pitää saada paranemaan. Myös viennin kilpailukyvyn parantamista pidetään tärkeänä. Tuottavan työn lisääminen puuntuotannossa lisää työtä puun kuljetuksissa ja, teollisuudessa sekä valuuttatuloja vientiteollisuudelle. Se lisää myös valtion verotuloja ja vähentää ulkomaisen lainan tarvetta.
Valitettavasti yksikään edustaja tähän mennessä ei ole uskaltanut nostaa ylisuuren hirvikannan aiheuttamaa tuottavuuden heikentämistä metsien hoidossa. VTV:n mukaan hirvien aiheuttamat yhteiskuntataloudelliset menetykset ovat 135-175 miljoonaa euroa vuodessa. Pienempiäkin menoeriä on otettu ko. keskustelussa esille.
Lehtomaisten kankaiden tai lehtojen uudistaminen ra-koivulle antaisi onnistuessaan melko vähällä vaivalla nopeasti kehittyvän metsän. Kuitenkin ainakin lehtopohjilla joutuu jatkuvasti raivaamaan tiheää tuomi, pihlaja, leppä ym. vesakkoa ennen varsinaisia harvennushakkuita (2 kpl).
Nämä kohteet voivat olla hyvinkin työläitä ja bensaa kuluttavia. Pohjanraivausta voi joutua tekemään 2-3 kiertoajan kuluessa.
Jos alue olisi tullut uudistettua kuuselle, olisivat säästyneet ainakin myöhemmät pohjanraivuut, ja seuraava kierto olisi vesojen puuttuessa helpompi aloittaa. Luonnollisesti juurikäävän saastuttamat kohteet pitäisi tulevista pohjanraivaustarpeista huolimatta saada uudistetuksi ra-koivulle..
A. Jalkanen:
””Omasta puolestani toivon syksyn metsästyskauden sujuvan niin, että ensi syksynä voin luottavaisin mielin viljellä koivua kaarnakuoriaiskuusikon tilalle.””– Jälleen 100 %:sesti toiveajattelua kuten kaikilla muillakin metsänomistajilla, jotka ovat kuunnelleet hirvimiesten lupauksia metsästyskauden alussa. Eihän myönnettyjen pyyntilupien määrä millän tavalla poikkea aikaisempien vuosien määristä.
Ainakaan hirvikannan kokoa ei ole tarkoitus ainakaan pienentää edellisestä talvesta kuin alueellisesti. Muilla alueillahan hirvimäärä pakosti kasvaa.
Taisi olla suorittavan portaan lupaus, että hirvien määrä ei tulevina vuosina ole haittaamassa puulajivalintaa. Sinänsä paikkansapitävä lupaus, koska puulajin valinnan tekee metsänomistaja ilman vahinkojen aiheuttajia, hirvestäjiä pyyntilupineen.
jees h-valta:
””Mielestäni voisi toimia kun vaan ilmoitettaisiin vuotuinen tavoitekanta jonka monipuolinen ja puolueeton asiantuntijaraati antaisi metsästävälle väelle.””– Vuosittain jo ennakkoon myönnettävillä pyyntiluvilla on ilmeisesti pyritty johonkin ”tavoitekantaan”, ja eri alueille myönnettävillä pyyntiluvilla taas hirvikantojen tasoittamiseen.
Valitettavasti tavoitekanta on jatkuvasti määritetty vahinkoja ajatellen liian suureksi. Myös alueellisilla pyyntiluvilla ei ole pystytty korjaamaan hirvien epätasista jakaantumista. Siksi ”puolueettomasti ilmoitettu tavoitekanta” ehkä johtaisi samaan lopputulokseen. Siksi pyyntiluvista olisi päästävä kokonaan eroon.
Höllentämisiä tarvitaan metsästysohjeisiin ja -käytäntöihin. Jos hirvikanta näin alenesi, voisi joskus siirtää hirvivahinkojen korvaukset luonnon aiheuttamina tuhoina vakuutusyhtiöille. Sen jälkeen voisi päästä eroon myös kaadetun hirven maksusta.
Nykyisellään hirvenlihalle tulee liikaa hintaa kun otetaan huomioon myös hirvistä koutuvat menetykset liikenteelle, viljelyksille ja metsätaimikoille. Hirvestyksestä metsästäjälle koituva virkistyshyöty ei vastaa hirvien levittävän hirvikärpäsen haittoja muille luonnossa liikkujille.
A. Jalkanen:
””Hirvien vaikutus vaihtelee alueittain PALJON. Toisaalla niitä on ja toisaalla ei.””– Näinkin on mutta ei yleensä montaa vuotta peräkkäin. Ensinnäkin hirvellä on liikkumista varten pitkät sorkat. Niillä pystyy siirtymään paremmille ruokamaille ja vaikka suojaan pedoilta. Laumaantuminen on hyvin tavallista talven aikaan.
Aivan oma lukunsa on jo ennakkoon anottujen pyyntilupien vaikutus talvella jäävän hirvikannan kokoon. Entiselle ”tyhjälle” alueelle ehtii jahdin alkuun mennessä siirtyä runsaasti hirviä, mutta lupia tuli haettua vain muutamia. Lisälupia ei yleensä haeta, vaan ollaan runsaaseen jäävien hirvien määrään tyytyväisiä. Eli on aivan normaalia, että hirvien määrä jatkuvasti vaihtelee, vaikka sitä pyritään myönnetyillä pyyntiluvilla tasoittamaan.
Pienaukot ja jatkuvakasvatuksen aukkopaikat kyllä yleensä taimettuvat myös männylle ja koivulle, mutta varjossa kehittynyt verso on maittavampi hirville kuin laajempien uudistusalojen tainten versot. Siksi vain harva koivun tai männyn taimi pääsee kehittymään myyntipuun mittoihin muuta kuin valtateiden tms. läheisyydessä. Jos tänä vuonna taimet jäivät hirviltä huomaamatta, voi seuraava talvi olla aivan muuta.
En menisi heidän kunniaansa palauttamaan! Heillä jäi huomioimatta metsissämme eräs perustavaa laatua oleva tilanne.
Kun ryhdytään nykyisin sopivalta vaikuttavassa kohteessa ko. menetelmää toteuttamaan, ei syntyviin aukkopaikkoihin saa kuitenkaan kehittymään hirventurpaa korkeammalle männyn tai koivun taimia. Vain kuusentaimet, ja rehevissä kohteissa tuomi, selviävät hirvien syönnöksiltä. Se ei liene oillut näiden ”apostelijoiden” tarkoitus.
Puun takaa:
””…ketkä nyt ampuisivat hirvet ja pitäisivät hirvikannan riittävän pienenä,…”– Minun mielestäni hirviä metsästävät tahot, ehkä samat tahot jotka nykyisinkin. En luota susiin, koska kansalaiset eivät siedä susia niinkään hyvin kuin hirviä.
Taustaa: Metsästäjäjärjestöjen mukaan ”nykyinen runsas hirvikanta on metsästäjäjärjestöjen määrätietoisen työn tulos”. Kuitenkin kun runsas hirvikanta aiheuttaa vuosittain maanteillä 1000-2000 hirvikolaria ja lisäksi noin 4000 peurakolaria, joissa loukkaantuu 100-200 henkilöä, sekä lisäksi vahinkoja metsätaimikoille ja viljelyksille, ei hirvikannan säätely pyyntilupia myöntämällä ole toiminut yhteiskunnan edun mukaisesti. Tarvitaan jotain muutosta järjestelmään.
Runsaiden vahinkojen vuoksi pyyntilupien myöntäminen ei ole yksin metsästäjien asia. Kuitenkin metsästäjät ovat toimineet kuin omassa asiassaan. Mielestäni lupien osalta metsästäjäjärjestöt olisivat itse jäävejä pyyntilupien anomisten suhteen. Määrääväthän anotut hirviluvat käytännössä vuotuisten hirvikolareiden ja muiden omaisuusvahinkojen määrän. Pyyntiluvista vapaassa hirvenmetsästyksessä ei tällaista jääviyttä pääsisi tapahtumaan. Voisi olettaa myös hirvien vähenevän.
Metsuri motokuski:
””Paikallislehti on laskenut että hirvilihakilo tulee metsästäjille maksamaan noin 27 euro kilo. Ei kovinkaan halvasta lihasta ole kyse.Ei pitäisi olla aihetta kateuteen.””
– Kun hirvenlihasta tulee metsästäjille noin kallista, että halvemmalla ja pienemmällä vaivalla saisi parempaa lihaa kaupan tiskiltä, miksi sitten hirvikantaa pitää säilyttää liikaa vahinkoja aiheuttavalla korkealla tasolla? Eikö esimerkiksi 10 000 hirven talvikanta riittäisi? Hirvestyksen hyödyt ainakin säilyisivät entisellä tasolla.
