Käyttäjän mehänpoika kirjoittamat vastaukset
-
Metsuri motokuskille:
Ei puun hinnan tarvitse laskea tai nousta sen vuoksi, jos hirvituhouhkasta päästäisiin eroon. Pääasia on, että puuntuotannon kannattavuus metsänomistajan kannalta jollain keinoin paranee.Kuitenkaan en usko hirvenmetsästysturismin lisääntymiseen ja sen mukanaan tuomiin biotalouden työpaikkoihin, kuten ehkä valtakunnan riistakonserni kuvittelee. Sen pelkkä kehittely nostaisi entisestään puuntuotannon kustannuksia, jonka seurauksena teollisuudella voisi tulla vaikeuksia puuhuoltoon.
Metsästäjäjärjestöjen (riistakonsernin) toimenpiteillä on hirvivahinkojen kautta suuri vaikutus puuntuotannon kustannuksiin, jolla taas on suora vaikutus puun hintaan.. Puun hintataso puolestaan vaikuttaa suoraan metsäteollisuuden kannattavuuteen, sen kilpailukykyyn ja sitätietä menekkiin.
Miehitykseltään nykyisen kaltaiseksi paisutettu metsästysorganisaatio on suuri kuluerä velkaantuvan maan taloudelle. Siksi sitä tulisi supistaa yhdessä hirvikannan kanssa.
Taitaa olla kovasti tappiollista touhua koko hirvenlihan tuotanto? Miten ihmeessä Metlan tutkijat pystyvät laskelmissaan osoittamaan, että hirvenlihan laskennallinen arvo olisi 50-60 milj. euroa vuodessa.
Vielä ihmeellisemmältä heidän laskelmansa tuntuu, kun saadusta hirvenlihasta ei verottaja ole pystynyt määräämään minkäänlaista pääomaveroa kuten puunmyyjälle.
Kannattaa katsoa Yle Areenasta 15.10.2014 Ylen aamu-tv:n haastattelu ”Luottoluokitus putosi, eväitä talousneuvostoon”. Siinä mukana kelan pääjohtaja Liisa Hyssälä ja Aalto-yliopiston professori Petri Parvinen, joka on myös Suomen Metsäyhdistyksen puheenjohtaja.
Professori Parvinen piti kaksi asiaa tärkeinä Suomen talouden kannalta. Ensimmäinen on tuottavuus ja toinen on vienti.
Alkutuotannon tuottavuus vaikuttaa tuotettavan raaka-aineen kilpailukykyyn ja hintaan. Raaka-aineen kilpailukykyinen hinta vaikuttaa vientiteollisuuden kilpailukykyyn ja vientiin. Viimeisten vuosikymmenien aikana harjoitettu hirvipolitiikka on vaikuttanut molempiin asioihin negatiivisesti. Tällaisten asioiden tutkimiseen ei ole löytynyt rahoittajaa.
Eduskunnassa ei ole syntynyt kunnon keskustelua harjoitetusta hirvipolitiikasta. Siitä ovat ilmeisesti hirvestävät edustajat pitäneet huolen. Vaalien alla pelätään metsästäjien äänten menettämistä, eli edustajapaikoista on viimekädessä kysymys. VTV:n hirvitarkastus 100/2005 kertomus esiteltiin muistaakseni Eduskunnan talousvaliokunnalle, mutta sieltä sitä ei nostettu Eduskunnassa käsiteltäväksi.
Otsikon kysymykseen, ”Miksi Suomelle kävi näin?”, vastauksena pitäisin kotitekoista hyväuskoisuutta. Ehkä on monissa piireissä pelätty pahinta, mutta aina jaksettu toivoa parasta. Kyllä monesta on tuntunut järjen vastaiselta uusia hirvieläinten jäljiltä jo 10 vuotta huolella hoidettuja taimikoita.
suorittava porras:
””Kuinkas kävi 90-luvulla ? Kyseistä organisaatiota ja riistantutkimusta supistettiin laman johdosta . Tästä ei suinkaan seurannut hirvikarjan väheneminen , vaan ennennäkemätön kasvu .””– Tämä on malliesimerkki siitä, minkälaisilla keinoilla voivat politiikkaan sekaantuneet ministeriön virkamiehet pyrkiä osoittamaan tarpeellisuuttaan tai suurentuneita määrärahatarpeitaan. Siellä on eletty kuin valtio valtiossa ja ehkä naureksittu määräajoin vaihtuvan ministerin esityksille.
Olikohan jonkun maatalousministerin tai peräti hallituksen esitys muuttaa MMM:n organisaatio uusiin puitteisiin, oliko se luonnonvaraministeröksi? Vai tuliko esitys ministeriön virkamiehiltä? ”Uudistuksella” pyritään selvästi lisäämään metsästyksen (hirvestyksen) asemaa ja tasavertaisuutta puuntuotannon kanssa.
Puuntuotanto ja maataloustuotanto ovat maamme tärkeimmät alkutuotannot, jotka toivon mukaan tuottavat jatkossakin tärkeitä raaka-aineita Suomen teollisuudelle. Vapaana metsissä ja pelloilla käyskentelevä hirvi ei tee hyvää tärkeälle raaka-ainetuotannollemme. Päinvastoin! Hirvi on tehnyt, ja tekee edelleen niille ja yhteiskunnalle, suuren karhunpalveluksen
Hirvikannan alasajo olisi hyvä alku myönteiselle talouskehitykselle Suomessa. Mm. metsänhoidon tulosten turvaaminen hirvivahingoilta parantaisi puuntuottamisen kannattavuutta, mistä koituisi etua myös metsäteollisuudelle edullisempana ja laadukkaampana puuraaka-aineena ja edelleen kilpailukyvyn parantumisen muodossa.
Kun jatkuvasti noin 30 % metistämme on teollisen käytön ulkopuolella, olisi tulevaisuudessa kaikelle tarjolla olevalle puulle terve kysyntä. Nykyisin Venäjältä tuotava raakapuukin voisi vähentyä.
Riistahallinto tulisi ajaa alas samassa suhteessa hirvikannan kanssa. Siellä on jo vuosikymmeniä kehitelty vähin äänin ongelmia eri riistalajeille pyrkimyksenä paisuttaa jollain verukkeella oman organisaation miehitystä. Tällainen on tullut yhteiskunnalle kalliiksi. Esimerkiksi sanahirviö, ”riistakonserni”, ei sovellu talousvaikeuksissa painivan Suomen maa- ja metsätalousministeriön organisaatioon.
