Käyttäjän mehänpoika kirjoittamat vastaukset
-
Pisteitä ”suorittavalle portaalle” kun otit osaa tähän hirvikannan säätelyjärjestelmää arvostelevaan viestiin. Tällainen ajatusten vaihto hirviasioista on yleensä ollut mahdotonta, koska arvostelun koheena oleva hirvipolitiikan johto lienee jo vuosikymmeniä sitten paimenkirjeillään kieltänyt osallistumiset hirvikirjoitteluun.
Hirviasioista on jahtitulilla samanhenkisten ajatustenvaihdon tuloksena kehittynyt kuin oma uskonto. Ulkopuolisten mielipiteen katsotaan harhaoppisiksi, joihin ei ole tarpeen vastailla.
Vain virallinen, lähinnä metsästyksen ylimmän johdon hyväksymä tiedotus katsotaan oikeaksi tiedoksi, vaikka siinä olisi tarkoitusella jätetty pois vahingonkärsijöiden näkökulma. Vain tällaista tietoa on syötetty kaikkien saataville. Siinä päivälehdet ovat kunnostautuneet tulevien metsästysaiheisten uutisten toivossa. Näin suuren yleisön ja päättäjien oikea käsitys metsästysasioihin on kaventunut.
Tämä kaikki on mahdollistanut näihin päiviin saakka esimerkiksi pyyntilupiin sidotun hirvenmetsästyksen, joka on johtanut liian tiheään hirvikantaan ja siitä edelleen suuriin määriin vuotuisia hirvikolareita sekä metsätaimikkotuhoja.
Ei kai ole oikein, että hirvien pyyntiluvat myönnetään vuotuiset hyvät hirvisaaliit varmistaen, eikä hirvikolarit tai taimikkovahingot minimoiden, kun tiedetään jäävien hirvien määrän korreloivan tulevien hirvikolareiden määrän kanssa?
suorittava porras:
””Riistaonnettomuuksia tapahtuu maassamme lukemattomia päivittäin . Mielestäni se , että pyy jää auton alle on luonnon kannalta yhtä ikävää , kun että hirvi kokee saman kohtalon .””– Mielestäni keskusteltaessa pyyntilupiin sidottujen hirvieläinten metsästyksen ohjaamista hirvielänkolareiden määristä on tietoista harhauttamista ryhtyä vertailemaan pyy- tai hirvikolarin ikävyyttä luonnon kannalta. Vaikuttavathan maanteiden hirvikolarit kaikkien teillä liikkuvien kansalaisten perusturvallisuuteen. Melko tuoreen kyselyn mukaan kansalaiset pelkäävät maanteillä liikkuessaan eniten joutumistaan hirvikolariin. Kyllä tällainen pelko aiheuttaa sellaista tressiäkin, että liikenneturvallisuus voi siitä kärsiä.
Pyyn tai hirven kohtalo on tulla ammutuksi, syödyksi tai sitten jäämäksi auton alle. Kuitenkin viimeksi mainitussa tapauksessa, kun osapuolena on hirvieläin, on aina kutsuttava virkavalta paikalle. Yli 5000 hirvikolaria vuodessa vienee poliisilta perustehtäviensä hoidolta arviolta 5000 miestyöpäivää. Matkustavathan poliisit aina pareittain. Pelkkä hirvikolareiden selvittäminen vaatisi tällöin yli 20 poliisin vuoden työpanoksen. Se on kustannusautomaatti, mikä pitäisi saada loppumaan.
Poliisit pitäisi saada vapautettua tällaisista hirvenpyyntilupien aiheuttamista lisätöistä hoitamaan varsinaisia töitään, kuten ihmisten turvallisuutta edistäviä tehtäviä.
Kansallisessa metsäohjelmassa (KMO) 2015 sivulla 17 otsikon alla seuraavasti:
””OHJELMAN STRATEGISET PÄÄMÄÄRÄT; TAVOITTEET; MITTARIT JA TOIMENPITEET
1) METSIIN PERUSTUVA LIIKETOIMINTA VAHVISTUU JA TUOTANNON ARVO KASVAA -otsikon alla sivulla 18
1.3) Luontomatkailu ja luonnontuoteala
Kotimaisen luontomatkailun lisääntymiseen vaikuttavat muun muassa väestön kaupungistuminen, tulotason nousu sekä vapaa-ajan ja hyvinvointi- ja terveystietoisuuden lisääntyminen. Luontomatkailun merkittävimmät kasvunäkymät perustuvat kuitenkin ulkomaisten matkailijamäärien lisääntymiseen. Tämä edellyttää matkailuyrittäjiltä eri asiakasryhmille soveltuvien palveluiden kehittämistä ja markkinointia. Metsästysmatkailun kysynnän ennakoidaan kasvavan. Elinkeinona luontomatkailu on nykyisin merkittävintä Lapissa ja Kainuussa.Kestävän matkailun käytäntöjen ja imagon kehittäminen on matkailulle tärkeää. Osaamiskeskusohjelman Matkailun ja elämystuotannon -osaamisklusterin tavoitteena on matkailualan kotimaiseen ja kansainväliseen kysyntään perustuvan liiketoiminnan kasvu kestyävän kehityksen tavoitteiden mukaisesti. Luontomatkailun palveluiden kehittämiseen ovat erioistuneet etenkin Lapin, Varsinais-Suomen ja Savonlinnan osaamiskeskukset.””
– Näin viedään tulevaisuudessa yksityisiä metsänomistajiakin kuin ”pässiä narussa” (Metsälakiluonnos 8.2.2013 26 § KMO). Tähän ilmeisesti tähtää viimesyksyn hirven pyyntilupien leikkaaminen 1/3:lla, sekä tuore Hirvikannan hoitosuunnitelma.
Tämä toiminta ilmeisesti säädetään KEMERA -tukien piiriin, ja on siten pienentämässä ympäristötukisopimusten sekä yksityismetsien taimikonhoidon rahoitusta. Eipä hyvältä näytä!
suorittava porras:
””Istutetun taimen kehitystä ei pitäisi jarruttaa millään verukkeella ja jättä metsänhoitotöitä puolitiehen .””– Muuten olisin tuosta jopa samaa mieltä, mutta kun hallanaroille aukoille ei ole pitkiin aikoihin pystynyt turvallisesti istuttamaan hallaa paremmin kestäviä puulajeja, kuten mänty ja rauduskoivu olisivat. Epäilen, että suorittava neuvoisi tällaisilta kuusenistutusaloilta perkaamaan vesakon heti, kun se merkittävästi varjostaa kuusentaimia.
Mielestän tällaisilla ohjeilla ei ko. alueille saisi tuottoisaa metsää koskaan syntymään. Niin varmoja ovat keväthallojen esiintymiset olleet näihin päiviin asti.
””Vähänkin kitumalla kasvanut puu on aina alttiimpi jollekkin luonnontuholle (ml hirvet) , kuin yksilö , joka ei ole kärsinyt kasvua hidastavista tekijöistä.””
– Olen varma, että valtaosa metsänomistajista on sitä mieltä, että hirvituho ei ole ”luonnontuho” van tuottamuksellista ihmisen aiheuttamaa vahinkoa. Koska ”hirvikannan säätely” perustuu ennakkoon haettaviin ja myönnettyihin pyyntilupiin, pidetääkin voimassa olevalla järjestelmällä vahinkojen määrää yllä niin metsätaimikoissa kuin maanteilläkin.
Olen sata-prosettisen varma, että aukealla kasvupaikalla kasvavan pitkänkin vuosikasvaimen päähän keväällä kehittyvä nuori pehmeä kasvain lerpahtaa hallayön jälkeen yhtä hyvin kuin kituvammin kasvaneen kuusentaimen kasvain. Tietysti hyvin kasvanut taimi pääsee teoriassa nopeammin hallariskirajan yläpuolelle. Se taas on luojassa, ei suorittavan näpeissä.
Minulla on lukuisia esimerkkejä kuusenistutuskohteista, joista hirvet ovat tehneet huolella järjestellyn verhopuuston niin aukkoiseksi, että aukkojen alueelta näkee selvästi kattavan verhopuuston merkityksen kuusentaimikon kehityksessä. Aukoissa kuusentaimet ovat kelvottomia palleroita.
Mielestäni suorittava porras pelaa moto-hommissaan liikaa omaan pussiinsa, eikä hän ajattele tarpeeksi esimerkiksi sitä, minkälaiseen liemeen pyyntilupiin perustuva hirvenmetsästys on johtanut.
Petelle vastaan, että lähinnä pitkäaikaiseen kokemuksiin perustuvat tietoni keväthallan aiheuttamista tuhoista kuusentaimikoissa.
Nykyisin, kun viljavilla mailla metsää uudistetaan, ei avohakkuun jälkeen ole aukossa ns. verhopuustoa. Silloin tulisi hallanaroilla mailla valita istutettavaksi puulajiksi rauduskoivu tai hybridihaapa. Nykyisin on jouduttu hirvimiesten tyhmyyden ja lyhytnäköisyyden vuoksi valitsemaan hirville vähemmän kelpaava kuusi.
Jos parina ensimmäisenä keväänä kuusen kasvaimet menevät keväthallan vuoksi ruskeiksi, on valittavana muokkausjälkeen suntyneen lehtipuuvesakon käyttö täydentävänä puulajina kuusten ohella.
Eri puulajeista koostuva nopeakasvuonen vesakko kehittyisi ajanoloon verhopuustoksi, mutta hirvet monesti estävät senkin. Niidenkin kasvu pysähtyy suurelta osin hirven turvan korkeudelle. Muu ei auta, kuin odottaa pyyntiluvista vapaata hirvenmetsästystä.
Näistä taimikoista voi ajanoloon kehittyä suorittavan portaan vihaamia moto-korjuukohteita. Rungot ovat lyhyitä, monivääriä, haarakkaita, paksuoksaisia ja kuutiotilavuudeltaan pieniä sekä poistettavat rungot hyvin harvassa.
Tulee metsänomistajalle hyvin kalliiksi, kun hirviharrastuksen vuoksi ei voi käyttää metsitykseen sellaista puulajia, mikä olisi maapohjan tuottokyvyn mukaan ja hallariskit huomioien tarkoituksenmukaisinta. Tästä juontaa monesti tulevaisuuden ongelmat esim. motoharvennuksessa.
Jatkuvan kasvatuksen viljavamman maan (MT-OMT) kohteilla ei hirville talvravintoa juurikaan synny. Jos pihlajaa, haapaa tai koivua vähän ilmestyy, syövät hirvet ne jo taimiasteella. Samoin kävisi männyn taimille. Puusto olisi eri-ikäistä ja -kokoista kuusta. Lehtopohjilla olisi lähinnä tuomea ja yksittäisiä kuusia, joten myyntihakkuita tuskin olisi tarpeen tehdä.
Karummilla mailla (VT) kuusi olisi ylivertainen männyntaimiin nähden hirvien laiduntamisen jäljiltä. Lievässä varjostuksessa kasvanut männyn taimi olisi sopivaa talviravintoa hirville, joten hyvälaatuisia sahapuita alueelle ei pääsisi kehittymään. Sama olisi tilanne karuilla korpi-räme-pohjilla. Hakkuun jälkeen aukkoihin ilmestyvät männyntaimet häviäisivät hirvien suihin ennen kuitupuun kokoa.
Näin ajatellen jatkuvan kasvatuksen apostolien kunnia on mennyt, koska he eivät huomanneet hirvien tekevän heidän pyrkimyksensä Suomessa melkolailla turhaksi pään hakkaamiseksi seinään.
Vielä lisää vertailua vahinkojen uutisoinneista:
Ruotsin 10 000 ha:n metsäpalo on ollut kohta viikon ainakin Euroopassa ykkös-uutinen. Siihen minulla ei ole mitään sanomista. Tuollainen metsäpalo on todella harvinaista nykyaikana.Sensijaan pelkän metsästysharrastuksen ylläpitämiseksi kohotetun hirvikannan aiheuttamat liikennevahingot ja hirvikolarit jokavutisina tilatoina eivät saa riittävästi palstatilaa. Ehkäpä juuri siksi asiaantilaan ei ole saatu parannusta, eli hirvikolareiden määrä ja niissä loukkaantumiset ovat säilyneet jatkuvasti korkealla tasolla.
Niihin ei edelleenkään kiinnitetä riittävästi huomiota, vaikka kaikki johtuu pyyntilupiin sidotusta hirvenmetsästyksestä, eli olisivat helposti ehkäistävissä. Ehkäpä vuositilasto ei järkytä niin paljon kuin ajantasainen ja juuri tapahtunut vahinkouutinen.
10 000 ha:n metsäpalo Ruotsissa saa runsaasti tilaa tiedotusvälineissä. Samoin kävisi meilläkin, tulisihan siitä suuria taloudellisia vahinkoja. Tämä luokitellaan kiistattomaksi luonnontuhoksi. Näin laajoja metsäpaloja sattuu Ruotsissa korkeintaan joku sadassa vuodessa.
Sitävastoin nykyinen 1 000 000 hirvivahinkoala VMI:n tulosteissa ei meillä tahdo ylittää uutiskynnystä, ellei Metla siitä ahkerasti pyri itse tiedottamaan. Kuitenkin taloudelliset vahingot ilmeisesti olisivat monikymmenkertaiset, olihan piloille syötyä alaa edellä mainitusta yli 200 000 hehtaaria.
Tällainen hirvivahinko-otanta vastannee noin viiden vuoden aikana syntynyttä vahinkoa, jolloin vuodessa vahinkoalaa olisi kertynyt noin 200 000 hehtaaria. Tällainenkin vahinko luokitellaan meillä luonnontuhoksi, vaikka vahinko on suureen hirvikantaan johtaneen pyyntilupajärjestelmän tulosta, eikä luonnon itsensä aiheuttamaa.
Ruotsin metsäpalon jäljiltä saadaan nokeentunut puu ainakin energiapuuna talteen, järeämpi osuus ehkä sahaukseenkin. Hirvivahinkoalueelta ei kerry enemmält energiapuutakaan, koska ainakin osa niistä raivataan ja viljellään uudelleen, mutta nyt kuuselle.
Tämän tyyppiset vertailut pitäisi Metlan laatimina saada vuoden 2015 butjettia laativan Suomen hallituksen tietoon.
suorittava porras:
””Mättääseen istutettu taimi ei verhopuita tarvitse”.– Luulen että tämän vuoden keväthallojen jäljiltäkin noin 1/3 nyt istutetuista kuusenistutusten pinta-aloista on juhannuksen seutuville sattuneiden hallaöiden jäljiltä kasvaimet ruskeina. Pituuskasvua ainakaan tämän vuoden aikana ei ko. taimiin synny. Niitä joutuu nyt viikatteen tai kemikalioiden turvin heinäämään. Keneltä jää heinääminen tekemättä, eivät kaikki taimet selviä seuraavaan kevääseen hengissä. Sitten ylöspäin pomppaaminen on kevään 2015 hallaöistä kiinni.
Ei mättääseen kennokuusien istuttaminen poista hallatuhoriskiä. Hallattomissa kohteissa kennotaimien kehitys mättäissä on ripeää, mutta esimerkiksi turvemailla vielä 3-5 metrin pituiset kuusetkin olivat hallatuhojen kohteena keväällä 2014. Tämmöisissä kohteissa ei kuusentaimia saa metriä korkeammiksi ilman verhopuustoa ja vähähallaisia keväitä. Vielä karummat korvetkin pitäisi ohjata männyn kasvulle, mutta hirvet ovat nykyisin sen estämässä.
Mikä siitä koivusta tekee niin heikostisoveltuvan joukkokäsittelyssä ja kokopuukorjuussa? Kyllä noin 10-metrisen hieskoivikon poisto tai harvennus kuusentaimikon päältä pitäisi joukkokäsittelynä onnistua ongelmitta.
