Käyttäjän mehänpoika kirjoittamat vastaukset
-
”suorittava porras” tuntuu kuuluvan hirvipolitiikan ylläpitäjiin, koska jaksaa jauhaa hirvien pyyntiluvista tai hirviluvista. Itsekkin hän epäilee nykyisen lupapolitiikan johtavan siihen, että 10 vuoden kuluttua on tolkuttomasti hirviä, mutta kuka niitä metsästää, onkin toinen juttu.
Hän kirjoittaa kunnioittavasti ”riistahallinnosta” lupien myöntäjänä, vaikka asialla ovat hirvimiesten keskuudestaan valitsemat kiihkeimmät hirvestäjien etujen puolustajat eli täysin puolueellinen taho metsänomistajien ja autoilijoiden näkemyksiin nähden.
Hirvenmetsästyksen vapauttamisen kokonaan pyyntiluvista luulisi poistavan puolueellisen hirvenlihan tuottamisen taimikkovahinkojen sekä hirvikolareiden ja niissä loukkaantuneiden kustannuksella. Se voisi tuoda myös lisää aktiivisia harrastajia metsästyksen piiriin.
Todelliset hirvien aiheuttamat taimikkovahingot eivät ole ”selkeästi vähentyneet”. VMI:n tulosteiden mukaan hirvivahingot metsissä ovat edelleen ennätykselliset. Kun Etelä-Suomessa istutetaan koivun ja männyn kustannuksella lähinnä vain kuusen taimia, jäävät tilastoista metsäkeskusten kautta arvioidut vahingot näiltä alueilta pois, vaikka hirvi söisikin kuusen tainten seasta männyn ja koivun taimet.
Ilmeisesti metsästysseurat ovat aikojen saatossa oppineet laskemaan hirvet seuraavia metsästyskausia ajatellen mieleisekseen. Valtakunnallisten hirvitiheyssuositusten puitteissa voidaan ilman sanktioita jättää vaikka hirvihavaintoja ilmoittelematta. Vai mistä johtunee vielä tällä hetkellä voimassa olevan hirvikannan säätelyn huonot tulokset, joilla ei saada muuta kuin tolkuttomasti hirvenlihaa ja elinkeinolle suuret tappiot sekä paljon hirvikolareita?
Hirvipolitiikan ylläpitäjät ovat pyrkineet epäsuorasti informaation käytöllä luhistamaan toisinajattelioiden vastarinnan, koska heidän mielipiteitä ei ole monesti edes kommentoitu. Halutaan kaikkien ajattelevan, että vain metsästysorganisaation itsensä antama tieto on puolueetonta ja oikeaa.
Tämä on ollut mahdollista Suomessa hirvenmetsästäjä-mielisten solutuksella kaikille tärkeimmille avainalueille, myös median toimituksiin. Näin on pystytty estämään vahingonkärsijöiden ja toisinajattelevien hyvinkin perusteltu kritiikki. Jopa lehden päätoimittajakin on saattanut vaihtua, jos kritiikkiä on rohjettu julkaista. Metsästystä koskevan informaation lakkaaminen lehdelle on toiminut sanktiona lipsumisesta. Totuus on ollut sodan ensi uhri.
Hirvenmetsästyksen kaikkinainen uutisointi perusteluineen kuuluu tähän informaatiosotaan. Valitettavasti se on nykyisin jäänyt hyvin yksipuoliseksi ja muistuttaa ”keskinäisen kehumisen kerhon” keskusteluja. Myös hirvpeijaiset kuuluvat olennaisena samaan informaatiosotaan. Siellä mm. luvataan metsänomistajille, että he hoitavat hirvikannan niin, että vahingot metsätaimikoissa jäävät mahdollisimman pieniksi tai merkityksettömiksi. Kuitenkin alueelle pyritään jättämään mahdollisimman paljon lisääntymiskykyisiä naaraita, että hirvestyksen tulevaisuus olisi turvattu.
Kyllä syksyn 2014 hirvenmetsästyksen pyyntilupakaavailuita pitäisi edes muutamilla asiaan vihkiytyneillä olla mielipiteen ilmaisun tarvetta tälläkin palstalla. Se on tullut tiedoksi jo syksyn 2013 jälkeen, että hirviä ei haluta haravoida päiväkausia ilman saalista. Tästäköhän hirvipolitiikan epäonnistuminen lopulta johtuu? Hirvet ovat edelleen hyvin epätasaisesti jakaantuneina ja niitä on moninkertainen määrä tarvetta ajatellen.
Nykyisin käytössä oleva hirvenpyyntilupiin sidottu hirvikannan säätelyjärjestelmä aiheuttaa vahinkoja ja kustannuksia ainakin autoilijoille että puuntuottajille. Kuitenkaan kummallekaan vahingonkärsijätaholle ei säädöksin ole annettu vaikutusmahdollisuutta oman tilanteen korjaamiseksi. Viimekädessä metsästäjät itse ovat aina määränneet muille vahinkoja aiheuttavan hirvikannan koon.
Liikenteessä hirvi on jatkuvasti turvallisuusriski. Lisäksi se lisää autolijan kustannuksia laajennetun liikennevakuutuksen osalta.
Metsissä hirvi syö istutettuja koivun sekä männyn taimia. Vuotuisten pyyntilupien avulla liian tiheänä pidetty hirvikanta on useta vuosikymmeniä ohjannut puulajivalintaa koivun ja männyn kustannuksella kuusen hyväksi.
Hirvestäjien nokkamiehet eivät vapaaehtoisesti halua luopua saavuttamistaan eduista eli vuotuisten pyyntilupien määrästä.
Onpa väläytelty tälläkin palstalla hirvien täysrauhoitusta, mikä merkitsisi hirvillä toteutetun terrorin lisäämistä niin maanteillä kuin metsissäkin. Se on mielestäni separatismiä Suomen maaperällä kunnes pyyntiluvista on luovuttu.Suomen riistakeskus oravineen pyrkii selvästi eroon vastuusta harjoitetun hirvipolitiikan jo pitkään aiheuttamista vahingoista sekä menetyksistä. Toteutetaan lausuntokierroksella olevaa hirvenhoitosuunnitelmaa ja annetaan alueiden metsästäjien tehdä likainen työ eli yritetään kynsin hampain toteuttaa pyyntilupiin sidottua hirvikannan säätelyä, mikä säilyttää hirvien aiheuttamat vahingot ja samalla takaa runsaat saaliit sekä virkistäytymisen hirvestäjille.
Sama motiivi oli MMM:llä perustettaessa Suomen riistakeskusta. Nyt kun alueelliset riistakeskukset hoitavat asiat, joutaisi valtakunnallinen porras ja sidokset ministeriöön jo pelkästä säästösyystä poistaa.
Hirven pyyntilupasirkus näyttäisi jatkuvan aina vuosi kerrallaan. Sehän riittäisi metsästäjille. Valitettavasti jälleen metsänomistajien tämänhetkisille toiveille ei korvaa lotkauteta.
Pyyntilupauutisointi tälle metsästyskaudelle on tapahtunut ikäänkuin kepillä jäätä kokeillen. Uutisoidaan hirvitalousalue kerrallaan esim. tähän malliin:
””Alueellinen riistaneuvosto haluaa lisätä maltillisesti hirvien määrää. Hirvien aiheuttamat liikennevahingot ovat vähentyneet ja metsätaimikkovahingot ovat ennätyksellisen alhaalla.””
Tosiasiallisesti pitäisi tiodottaa niin että tavallinen kansalainenkin ymmärtäisi asian oikean laidan, esim tähän tapaan:
Lähinnä metsästäjien edustajista koostuva alueellinen riistaneuvosto, eli metsästäjät, haluavat lisätä pyydettävien hirvien määrää tuleville metsästyskausille. Siksi he esittävät alueelliselle riistakeskukselle (kokoonpantu metsästäjistä), että hirvenpyyntilupia tulevalle metsästyskaudelle anotaan myönnettäväksi vähemmän kuin edellisenä vuonna.Perusteluina on aina esitetty hirvivahinkojen vähentymistä. Ei tuoda esille vahinkojen todellisia määriä, mitkä kävisivät ilmi esim. VMI:n yhteenvetotiedoista. VMI:n mukaan hirvien aiheuttamat metsävahingot ovat todella korkealla tasolla (viimeksi yli 1 000 000 ha) ja ovat jatkuvasti lisääntyneet.
Ei myöskään kerrota tosiasiaa, että metsästysseurat jo pyyntilupia anoessaan määräävät vuotuisten hirvikolareiden määrän. Korreloihan hirvikolareiden määrä melko suoraan hirvien määrän kanssa. Nyt pyyntilupien leikkaus tai liian pieni määrä on lisäämässä hirvikolareiden ja niissä loukkaantuneiden määrää. Se tuskin on oikein? Pyyntiluvista vapaassa hirvenmetsästyksessä ei tätä riippuvaisuutta pääsisi muodostumaan.
Metsuri motokuski:
” Arvelisin että varmaankaan ei joukkokäsittelyn tarve vähene.”– Joukkokäsittely energiapuukohteella on hieman eri asia kuin männyn kuitupuun teossa. Männyn kuitupuun teko joukkokäsittelynä vaatii lähes puhtaita ja tasalaatuisia männyn ensiharvennuskohteita, jotka voivatolla melko hienoakin. Energiapuukohde voi olla vaikka ylispuuston poistoa kuusentaimikon päältä, jolloin poistettava puusto pitäisi olla kannattavaa korjata, eli melko järeää.
suorittava porras:
”taitaa olla katoavaa kansanmperinnettä koko joukkokäsittely.”– Suorittava porras lienee tässä asiassa oikeassa.
Sopivat kohteet alkavat hiipua kun uudistusalat istutetaan lähes kaikki kuuselle. Niihin tulee hieman sekapuuksi mäntyä ja varsinkin koivua. Näiden harvennushakkuuseen ei joukkokäsittely sovellu.Männyn luontaisen uudistamisen sekä kylvön kohteissa pitäisi tulla jatkuvasti joukkokäsittelyyn sopivaa pinta-alaa, mutta todellisuudessa tilanne on aivan muuta. Noin 25-30 vuotta sitten uudistetut ja joukkokäsittelyä silmälläpitäen hoidetut kohteet ovat lähes kaikki jo ensiharvennettu.
Myöhemmin uudistetut kohteet ovat usein hirvien syönnösten pelossa laskettu koivuvaltaisiksi sekametsiksi tai ovat muuten tyviosaltaan lommoilla tai mutkaisia, joten nekin joutuu ensiharventamaan perinteisellä menetelmällä.
Nykyisin rämesoillakin kehittyy hirvien ruokailun tuloksen hyvin harvoin täysitiheitä ja vähäisin hirvivaurioin mäntykuitupuun joukkokäsittelyyn soveltuvia ensiharvennuskohteita. Aukkoisuus, vikaisuus ja hieskoivuvaltaisuus ovat monesti haittana.
Tilanne voi tältä osin olla menossa edelleen huonompaan suuntaan, onhan hirvien talviravinto, männynhavu, kohta todelliden niukkusartikkeli Etelä-Suomessa. Sitä saavat hirvet nykyisin eniten hakkuun jälkeisistä männyn latvuksista
Koivunjalostuksen hyöty jää saamatta, jos uudistetaan luontaisesti.
Mieluummin pyrkiminen eroon pienpetojen tappokampanjoinnesta ja jalostettua rauduksen tainta putkeen mahdollisimman aikaisin keväällä. Työläät perkuut voisi jäädä vähemmälle.
Myyräsuoja mitätön asettaa, jos koivuntaimissa oksat jo kehittyneet.
Mielestäni kaikkien metsäpuutaimien myyräsuojista pitäisi päästä eroon. Ovat niin hankalia jo istutettujen taimien ympärille asentaa ja epävarmoja pysymään edes paikoillaan tuulen tuiverruksessa. Suojasta voi lisäksi olla suurta haittaa alle 25 cm pitkän taimen kehittymiselle ja kasvulle. Pitäisi koettaa hoitaa myyrävahinkojen ennakkotorjunta vähän helpommin.
Jo keväällä istutettu 25 sentin mittainen koivuntaimi ehtisi saada runkonsa alaosan kuoreen riittävästi auringonvaloa, jos istutusala on valmisteltu muokkauksella ja mahdollisella heinäntorjunnalla sitä silmälläpitäen tarkoitusta vastaavaan kuntoon. Isot ja korkeat mättäät asianmukaisesti tiivistettyinä takaavat taimille auringonvaloa ympäri kesäisen päivä. Auringonvalossa väkevöitynyt koivuntaimen tyviosa ei niin hyvin kelpaa myyrille kuin heinikon varjossa kehittynyt taimi.
Taimisuojan luulisi estävän kokonaan auringonvalon pääsyn juuri siihen sinne, minne taimi sitä kipeimmin tarvitsisi ehkäisemään maittavuutta myyrille. Myrskytuuli voi jopa heti istutuksen jälkeen heitellä taimisuojia pois taimien päältä. Silloin syksyllä olisi uusi asettelu jos taimisuoja heinikosta vielä löytyy.
Viikatetta aina tarvittaessa niin myyriin nähden pitäisi taimien säilyä kriittisen 1. talven. Myöhemmin tuskin myyristä on tämän kevään taimille haittaa.
Tulipa kiire riistakeskuksille uutisoida tulevan metsästyskauden hirvien pyyntiluvat. Odotettiin ensin, saataisiinko ”oma mies” maa- ja metsätalousministeriksi. Ilmeisesti siksi, kun omaa miestä ei saatu (vaan Petteri Orpo), ehätettiin ko. uutisointi uusien ministerien nimityspäiväksi. Ilmeisesti ministerin nimeä ei nyt pyyntilupiin tarvittu!
Eiköhän pyyntilupia uusi ministeri ja hallitus pystyisi vielä perumaan?
