Käyttäjän mehänpoika kirjoittamat vastaukset
-
Etelä-Suomessa on yleensä juhannuksen jälkeen kuusentaimen latvan vuosikasvain ehtinyt 10-20 sentin mittaiseksi. SILLOIN ankara halla yleensä panee sen lerpalleen, mutta tuskin tappaa.
Kasvain voi yrittää nousta vielä lämpimien säiden tultua. Mutkaisuutta tai haaroittumista voi lähinnä tulla. Taimen pituuskasvu voi lerppataimilla jäädä tältä kesältä vaatimattomaksi.
Puheet sadasta tuhannesta uudesta työpaikasta biotalouden piiriin voi haudata ilman, että hirvikolareiden määrä lisääntyy tuhannella vuodessa.
Näin se menee MMM:n stategia pelkistettynä. Orpo ei vielä tiedä, mihin hän on ryhtymässä. Höntöttäjiä ainakin alkuun riittää.
MMM on valinnut tutkijat ja yhteistyökumppanit haluamiensa päämäärien toteuttamiseksi. Kansallinen metsäohjelma 2015, metsälaki, valtioneuvoston metsästrategia 2050,
Suomen biotalousstrategia ja hyvin moni muu ohjelma sekä tutkimus tähtäävät kaikki samaan MMM:n ylläpitämän hirvimafian päämäärien saavuttamiseen jopa yksityistenkin metsänomistajien kustannuksella. Metsätalouden menetyksillä ei ilmeisesti pysty hirvimafiaa taltuttamaan. Maantieliikenteen hirvitumilla perusteleminen on asia erikseen.
Kaikki muut metsänkäyttömuodot pyyntiluvallista hirvenmetsästystä lukuunottamatta eivät ole enemmälti ristiriidassa puuntuotannon kanssa, joten niiden osalta uusia biotalouden työpaikkoja luomaan.
Kannattaa lukea netistä Suomen biotalousstrategia, ainakin sivut 25-27. Sivulla 27 kohdassa 2.4 ”Biotalouden aineetonta arvonluontia edistetään tuotteiden ja palvelujen arvonlisän nostamiseksi.”
Kohdassa, ”Toimenpiteet”, on lueteltu 4 kohtaa: Esim, ”Biotalouden politiikkatoimenpiteissä kiinnitetään läpileikkaavasti huomio aineettomaan arvonluontiin liittyviin madollisuuksiin”, tai ”Kartoitetaan luontomatkailun ja muun luonnonarvoihin perustuvan palvelutoiminnan mahdollisuudet valtakunnallisesti, kehitetään uusia palvelumuotoja kansainvälisille markkinoille sekä herätetään ulkomaalaisten asiakkaiden kiinnostus biotalouden palveluita kohtaan”, vielä lopuksi: ”Turvataan luonnon aineettomien arvojen säilyminen.”
– Toivottavasti biotalouden palvelujen tuottamisessa ei lähdetä siitä, että metsästysmatkailun vaatimuksin ollaan kohottamassa sorkkaeläinkantoja metsien uudistamisen ja maantieliikenteen riesaksi. Nytkin pyyntilupiin sidottu hirvikannan säätelyjärjestelmä on ristiriidassa perustuslain kanssa. Ei yksityismetsissä voi jokamiehenoikeudella tehdä mitä vaan!
Ministeri Orpo: Ota ensin asioista selvää, ennenkuin viet biotalouden päätuotteiden tuottamisen lopullisesti kannattamattomaksi!
Ennen vanhaan harvennushakkuita perusteltiin syntyvän luonnonpoistuman saannilla tuoreena korjuuseen, lisäkaasvun saannilla keskitetyksi harvempiin yksilöihin ja tukkipuun tuotoksen lisäämiseen. Myös kiertoajan lyhentymistä pidettiin tärkeänä. Silloin elettiin hevoskorjuun aikakautta, jolloin korjuuvaurioita ei talvikelillä enemmälti syntynyt.
Nykyisin kun puuta korjataan myös kesällä, ja motokuskit haluaisivat työllistää itsensä ympäri vuoden, on alkanut ilmetä mielipiteitä kokonaan harvennushakkuista luopumiseksi. Kaikkea sitä keksitäänkin!
”jees h-valta” kirjoitti täyttä asiaa tämän avauksen 1. sivulla viestissä 4.
Metsän uudistamisessa valtamenetelmä on ensin avohakkuu, jonka jälkeen yleensä muokataan ja istutuskohteissa valitaan hallariskistä huolimatta uudistettavaksi puulajiksi hirvivahingon pelossa kuusi. Kuitenkin muut puulajit kävisivät ilman hirvivahinkouhkaa paremmin aukean maan metsitykseen.
Toteutettu hirvipolitiikka on pannut puun tuottamisen täysin sekaisin uudistettavan puulajin valinnasta lähtien. Moni metsänomistaja on sen kantapään kautta kokenut ja vahingoista on pyritty viisastumaan.
Metsien kuusettumisen ja kuusentaimikoiden hallavauriot voi valtaosin panna hirvipolitiikan aiheuttamiksi. Kun hallan vauriottamaan taimikkoon pyritään kasvattamaan omista tarpeista suojapuustoa, kehittyy kuviolle noin 10 vuodessa ”suorittavan portaan” inhoama energiapuuhakkuukohde. Sen hakkuusta ei paljon kostu, mutta epätasainen kuusentaimikko menee pahan näköiseksi.
Hallavauriot ja huono energiapuuhakkuukohde ovat hirvipaljouden seurausta. Samanlaisia seurauksia ovat ainakin osin vielä taimikoiden hoitamattomuus, puuntuottamisen korkeat kustannukset sekä juurikäävän leviäminen entistä laajemmille alueille jne.
harrastelija:
””Mutta otsikkoon palatakseni aletaan pikkuhiljaa rasvata kivääreitä ensi syksyn hirvijahtiin, ei ne hirvet puhumalla vähene !””– Harrastelijalla muuten aivan oikea asenne, mutta nykyisellä pyyntilupiin perustuvalla metsästyksellä hirviä ei saa milloinkaan enemmälti vähenemään. Nytkin parin viimeisen syksyn jälkeen hirvikannat ovat olleet nousussa. Tämän tosiasian on todennut mm. valtiontalouden tarkastusvirasto (VTV) hirvitarkastuksessaan 100/2005.
VTV:n mielestä juuri pyyntilupiin perustuva hirvenmetsästys johtaa aika-ajoin liian tiheisiin hirvikasntoihin, jolloin vahingot muodostuvat kohtuuttoman suuriksi. Siksi tarkastuskertomuksessa kehoitetaan MMM:tä harkitsemaan yhtenä keinona hirvien pyyntiluvista luopumista.
Uusi maa- ja metsätalousministeri Petteri Orpo on nyt paljon vartijana. Metsästystaustaa ei hänellä liene, joten hänellä on kirkkaat aivot.
Mielestäni Eduskuntaa ja hallitusta on pyritty johtamaan harhaan. Ministeriöiden hirvestystä harrastavat virkamiehet määrärahoja ohjaamalla ovat saaneet läpi haluamiaan tutkimusohjelmia, joilla päällimmäisenä tarkoituksena tuntuu olevan hirvi- ja karhukannan kohottaminen omiin sekä metsästysturismin tarpeisiin.
Puhdistukset tulisi aloittaa sieltä.
Selailin Lauri Hetemäen ym:n katsausta Suomen metsäalan kehitykseen ja tulevaisuuden vaihtoehtoihin: ”SUOMEN METSIIN PERUSTUVA HYVINVOINTI 2015”. Tämä katsaus oli tarkoitettu pohjaksi KANSALLISELLE METSÄOHJELMALLE.
Mielestäni ko. katsaus oli rakennettu ajatukselle, että perinteinen metsätalous on peruuttamattomasti hiipumassa, ja siksi on tarpeen valjastaa myös yksityisten omistamat metsät enemmän virkistyskäytön ja yritysmuotoisen luontomatkailun käyttöön.
Katsauksesta en löytänyt seikkaperäistä selvitystä, mitä nämä käyttömuodot tarkkaan ottaen olisivat. Vilkas mielikuvitukseni kertoo kuitenkin, että suurempia tuloja tuottavana käyttömuotona pidetään Keski-Eurooppaan markkinoitavia hirvenmetsästysmatkoja. Koska hirvet ja puuntuotanto ovat sovittamattomassa ristiriidassa keskenään, ei sanaa, hirvi, ole rohjettu katsauksssa edes mainita.
Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että myös voimassa olevaan metsälakiin sisältyvä ”KANSALLINEN METSÄOHJELMA” on rakennettu metsätalouden ennusteiden ja siten myös tulevaisuuskaavailujen osalta epävarmalle, jopa harhaanjohtavalle, pohjalle. Meneehän kaikki tarjolla oleva puu kohtuhinnalla kaupaksi, ja monet metsäyhtiöt ovat juuri ilmoittaneet suurista uustuotantoinvestoinneista. Siksi hallituksen tulisi turvata teollisuuden raakapuun tuotanto kajoamalla harjoitettuun hirvipolitiikkaan. Mielestäni hallituksen tilaamat metsästrategiatkin ovat muuttuneessa tilanteessa vanhentuneina jopa vahingollisia.
Ensin pitäisi nykyisten metsästäjien voimin vähentää vahinkoja aiheuttava hirvikanta niin pieneksi, että jatkossa nopeasti pienenevä metsästäjäjoukko pystyy hirvikannan pitämään hallinnassa.