Käyttäjän mehänpoika kirjoittamat vastaukset
-
tamperelainen: (sivu 3/7)
””Suomen talous romuttuu jatkossa yhä enemmän.Jossain vaiheessa myös metsätaloudelle aiheutetut tuhot nousevat agendalle.Koppakuoriaisten ja kääpien ohella käsitellään hirvet””– Taimikoiden hirvituhoilla ja maanteiden hirviturmilla voi olla suuri vaikutus Suomen talouden vaikeaan tilaan ja valtion velkaantumiseen. Siitä vaan ei Suomen johtohenkilöiden suulla saa julkisuudessa puhua. Muutenhan asiaa ryhdyttäisiin pikaisesti tutkimaan. Sitä taas ei MMM:n johdossa olevat virkamiehet halua. Siellähän haluttaisiin käynnistää uusia pelkkiin hirvien hyötyihin liittyviä tutkimuksia.
Esimerkiksi kun hirvi turmelee noin 10 vuotta sitten perustetun ja hoidetun männyntaimikon, menetetään samalla taimikon perustamiseen ja hoitoon uhratut varat ja työt sekä 10 vuoden lisäkasvu kuin ”pieru Saharaan”. Mitään tuloutettavaa ei jää metsänoistajalle tai yhteiskunnalle. Jäljelle jää entistä työläämpi metsityskohde, jonka hirvituhoriski on entistä suurempi ilman uudistettavan puulajin vaihtoa kuuselle. Kuitenkin puun tuottamisen kustannukset ovat nousseet.
Moni metsänomistaja ajattelee tällaisen kokemuksen jälkeen, että jättää kannokkonsa pelkän muokkauksen ja raivuun jälkeen taimettumaan luontaisesti. Taimettumista voidaan tietysti varmistella kylvämällä muokkausjälkeen männyn tai koivun siemeniä. Varakkaammat antavat istuttaa alueet kuusen taimilla, vaikka tautisuus tai maapohjan viljavuus vaatisivat muuta.
Siis ne hirvimiesten kovasti toitottamat hoitamattomat taimikot olisivatkin hirvimiesten aiheuttamia. On valtiovallan suojeluksessa ylläpidetty omassa typeryydessään niin tiheää hirvikantaa, että taimikoita jää liian kevyesti perustetuiksi eikä niitä hirvituhojen pelossa myöhemminkään uskalleta hoitaa. Pelätään turhia kustannuksia. Jo pelkkä hirvisyönnösten aiheuttama täydennystarve näkyy VMI:n tilastoissa välittömästi hoidon tarpeessa olevana taimikkona.
Silloin kun nämä ”keskekasavuiset” taimikot perustettiin, ei ollut Lapissa riesaa hirvistä. MMM:n määrätietoisella toiminnalla hirviriesa on saatu levittäytymään ympäri valtakunnan, joten uusi täysitiheä männyntaimisto voi näille hakkuualoille olla työn ja tuskan takana. Siksi hirviasia pitäisi hoitaa pois päiväjärjestyksestä ennen uudistamisia.
Ammatti Raivooja:
””Hirvillä peloittelu on suurin ongelma. Neuvoja kun kulkee talosta taloon kertomassa, että minnkkään ei istuteta koivuja kun on jossain nähty hirvituhoja, niin paikat kuusettuu.””– Ei kukaan pelottele hirvillä metsänomistajia. He ovat kantapään kautta oppineet käyttämään mahdollisimman turvallista ja varmaa metsänuudistamismenetelmää tai taimilajia. Valtakunnan metsien inventoinnin tulokset (VMI) kertovat, että hirvi on edelleen männyn- ja koivuntaimikoiden pahin tuholainen,
Viimeisen inventoinnin hirvituhoala oli kohonnut jo yli miljoonaan hehtaariin, joten hirvituhojen pelko erityisesti männyn taimikoiden osalta on perusteltua. Ovathan vuosikymmeniä jatkuneen kuusettumisen johdosta hirvien talviravintona käyttämät männyn taimikot vähentyneet.
Suorittava porras jaksaa verrata hirvituhojen määriä hoitamattomien taimikoiden määriin ja tekee niistä omia tulkintojaa. Sen tosiasian hän tahallisesti sivuuttaa, kun hakattujen uudistusalojen jättäminen kannokoksi tai taimikoiden viivästynyt hoito ovat hyvin pitkälle männyn- ja koivuntaimia syövien liikahirvien aiheuttamaa.
A. Jalkanen:
””Yliopistollinen tutkimus ei missään tapauksessa ”tue” sen enempään kuin vastustakkaan elinkeinoa, jota se tutkii. Tutkimustietoa tuotetaan poliittisten päätösten pohjaksi ja tiedon lisäämisen itseisarvon vuoksi. Vastustan myös tiukasti ajatusta, että tulokset voisi tilata jotenkin ”oikeasuuntaisiksi”.””– Näinhän pitäisi tutkimuksen olla, mutta valitettavasti se ei ole puolueetonta silloin, kun tutkimus on riippuvainen rahoittajan toiveista ja strategiasta, kuten tässä tapauksessa metsästyksen arvostuksen kohottamisesta. Metsästyksen arvostuksen kohottamista tarvinnee MMM halutessaan esim. lisätä Suomen hirvikantaa paremmin kaupallista metsästysmatkailua suosivaksi.
Yliopisto oli ehkä nimetty tutkimuksen tekijäksi lähinnä tutkimuksen arvon lisäämiseksi. Havaintojeni mukaan aikaisempina vuosina käytettiin yliopistojen sijaan valmiiksi räätälöityjä tohtorin väitöskirjoja.
Samantasoisena tutkimuksena pidän vuotuisen hirvenlihan ja metsästyksen virkistysarvon laskennallisen arvon määrittämistä tutkimuksen avulla. Verottajalle ei jää mitään, mutta arvoja löydetään lähes 100 milj. euroa vuodessa.
Näitä tutkimuksia, ja ehkä monia muita samasta aiheesta, lienee tilattu valtioneuvostolle esitellyn biotalousstrategian perusteluja varten. Yhtenä perusteluna on esitetty odotettavissa oleva metsien puuraaka-aineen vajaakäyttö (Hetemäki ym).
Tämä metsästys- ja kalastuslupavarojen kertaantumista metsästys- ja kalastuspaikkakunnille koskeva tutkimus koski lähinnä kotimaisia asiakkaita. Seuraava tutkimus koskisi ehkä jo keskieurooppalaisia metsästäjiä ja kalastajia. Yhteistä näissä varmaan olisi metsästyksen merkityksen ylikorostaminen jonkun yliopiston tutkimushankkeen kautta. Tähän on ilmeisesti päädytty, kun yliopistot itse joutuvat hakemaan (kerjäämään) rahoituksensa tutkimustietoa tarvitsevilta. Näin rahoittaja pääsee määräämään, miten tutkimus rajataan, ja minkä suuntainen tutkimuksesta pitää tulla.
Metsälehti 8.5.2014 uutisoi hallituksen hyväksymästä biotalousstrategiasta.
”Hallituksen tavoitteena on kasvattaa biotalouden tuotos nykyisestä noin 60 miljardista eurosta sataan miljardiin euroon ja luoda 100 000 uutta biotaloustyöpaikkaa vuoteen 2025 mennessä. Nämä linjaukset sisältyvät valtioneuvoston tänään hyväksymään periaatepäätökseen, jonka tavoitteena on vauhdittaa Suomen elinkeinoelämän uudistumista ja talouden nousua UUSILLA KÄRKIALOILLA biotaloudessa ja cleanteclissa. ……… synnytetään sekä kotimaahan että kansainvälisille markkinoille uutta liiketoimintaa.”– Ehkä luonto- tai terveysmatkailu-termin alle piilotetun Keski-Eurooppaan markkinoidun hirvestysmatkailun odotetaan metsästysmatkailu-piireissä saavan Suomen uuteen nousuun (uusi kärkiala). Näitä asioita touhuavilla on myös yliopistotasoisen tutkimuksen tuki.
Hirvikannan hoitosuunnitelma on vielä hyväksymättä ja hirvi- sekä karhukantoja kasvatetaan. Näin liiketoimintaa pyrittäisiin harjoittamaan maantieturvallisuuden ja ihmisten petopelon kustannuksella. Milloin kellot alkavat kilistä?
Tutkimus on rajattu siten, että metsästys toisi lupamaksurahoilla tuloja metsästysalueelle seitsemänkertaisesti.
– Voipi tuodakkin, mutta Suomi-yhteiskunta siinä touhussa köyhtyy ja turhan paljon, kun vahingot ym. menetykset otetaan huomioon myös metsästäjän kotipaikkakunnalla.
Kalastus on vähemmän vahinkoa aiheuttavana ympätty mukaan tutkimukseen ilmeisesti hämäysmielessä. Metsästyksen hyötyjen perustelussa on ollut tuntuvia vaikeuksia, kun myös hirvikolarit otetaan huomioon tutkimuksissa.
Ammatti Raivooja:
”””Hirviongelma on vain marginaalinen osa kokonaiskuvan ongelmasta. Seuraavaksi joku varmaan keksii, että metsään ei uskalleta mennä raivaamaan tai uudistamaan susien pelossa.”””– Onpa ”Ammatti Raivoojalt”a lievä ilmaisu hirviongelmasta, vaikka männyn ja koivun taimia käytetään metsien uudistamiseen hirvituhojen pelossa vain marginaalinen osa hirvivahinkoja paremmin kestävän kuusen istutusmäärästä. Vielä kun tiedetään, että hirvien määriä pyritään vastaväitteistä huolimatta uudelleen lisäämään, voidaan harjoitettua hirvipolitiikkaa pitää metsien uudistamishalukkuuteen vaikuttavana perusongelmana.
Kaukana eivät liene sellaiset ajat, että metsätaimikoita jää tiheiden petoeläinkantojen vuoksi perustamatta ja hoitamatta. Ainakin Ruotsissa karhut ovat lehtitietojen mukaan hyökkäilleet ihmisten päälle. Vapaa metsästys olisi tarpeellista säätää sekä karhuille että hirville. Eivät ole edes uhanalaisia lajeja kuten susi.
Suorittava porras:
”””…. Tämä edellyttää , että entistä useampi saadaan kiinnostumaan metsänsä hoidosta.”””– Mielestäni liian tiheät hirvikannat ovat vieneet hyvin monen metsänomistajan kiinnostuksen metsiensä hoitoon. Turhaa työtä on hirvien ruokailun vuoksi jouduttu tekemään, ja uudesta metsästä ei monesti tullutkaan sellainen, mitä sielujen silmillä oli taimia istutettaessa ajateltu. Hyvin usein se oli osottautunut pelkäksi kangastukseksi.
Kyllä kiinnostusta löytyisi kun ensin hoidettaisiin hirvikannat kohtuulliselle tasolle. Näyttäisi siltä, että vain pyyntiluvista vapaalla hirvien metsästyksellä saataisiin turvalliset olosuhteet myös männyn, rauduskoivun ja hybriidihaavan istutuksille. Se palauttaisi hyvin monen metsänomistajan kiinnostuksen metsiensä hoitoon.
