Käyttäjän mehänpoika kirjoittamat vastaukset
-
Ammatti Raivooja:
”””Hirviongelma on vain marginaalinen osa kokonaiskuvan ongelmasta. Seuraavaksi joku varmaan keksii, että metsään ei uskalleta mennä raivaamaan tai uudistamaan susien pelossa.”””– Onpa ”Ammatti Raivoojalt”a lievä ilmaisu hirviongelmasta, vaikka männyn ja koivun taimia käytetään metsien uudistamiseen hirvituhojen pelossa vain marginaalinen osa hirvivahinkoja paremmin kestävän kuusen istutusmäärästä. Vielä kun tiedetään, että hirvien määriä pyritään vastaväitteistä huolimatta uudelleen lisäämään, voidaan harjoitettua hirvipolitiikkaa pitää metsien uudistamishalukkuuteen vaikuttavana perusongelmana.
Kaukana eivät liene sellaiset ajat, että metsätaimikoita jää tiheiden petoeläinkantojen vuoksi perustamatta ja hoitamatta. Ainakin Ruotsissa karhut ovat lehtitietojen mukaan hyökkäilleet ihmisten päälle. Vapaa metsästys olisi tarpeellista säätää sekä karhuille että hirville. Eivät ole edes uhanalaisia lajeja kuten susi.
Suorittava porras:
”””…. Tämä edellyttää , että entistä useampi saadaan kiinnostumaan metsänsä hoidosta.”””– Mielestäni liian tiheät hirvikannat ovat vieneet hyvin monen metsänomistajan kiinnostuksen metsiensä hoitoon. Turhaa työtä on hirvien ruokailun vuoksi jouduttu tekemään, ja uudesta metsästä ei monesti tullutkaan sellainen, mitä sielujen silmillä oli taimia istutettaessa ajateltu. Hyvin usein se oli osottautunut pelkäksi kangastukseksi.
Kyllä kiinnostusta löytyisi kun ensin hoidettaisiin hirvikannat kohtuulliselle tasolle. Näyttäisi siltä, että vain pyyntiluvista vapaalla hirvien metsästyksellä saataisiin turvalliset olosuhteet myös männyn, rauduskoivun ja hybriidihaavan istutuksille. Se palauttaisi hyvin monen metsänomistajan kiinnostuksen metsiensä hoitoon.
1980-1290 luvuilla hakkuukypsiä ja juurikäävän vaivaamia metsiä ei rohjettu hakata riittävästi uudistushakkuilla monesti odotettavien hirvituhojen vuoksi. Odotettiin ensin metsästäjien lupauklsien toteutumista hirvikantojen alentamiseksi, turhaan.
Myöhemmin rahapula ja vakuuksien pois jääminen vauhditti hakkuita. Monesti pyrittiin muokkauksen avulla luontaiseen uudistamiseen. Sittemmin mätästys ja kennokuusentaimen istutus vakiintui monelle metsänomistajalle ainoaksi uudistustavaksi.
Hakattujen uudistusalojen jättäminen kannokoksi useiksi vuosiksi on viime aikoina varmaan lisääntynyt. Ne tulevat esille joskus viiden vuoden kuluttua metsäkeskuksen rästihankkeina. Toivomisen varaa on, mutta tilat ovat monesti jo vaihtaneet omistajaa ja uudistamiset ovat hoidettu viiveellä toisen metsänomistajan toimesta. Viiveet näkyvät VMI:n tilastoissa.
Metsälehti 7.5.2014:
EU on hyväksymässä Suomalaisen erikoislaatuisen hirviahinkojen korvauskäytännön. Asia varmistunee lopullisesti kesäkuun puolella.– Taisi alkuperäinen uutisointi taisi olla pelkkää profiilin kohottamista? Haluttiin tehdä tiettäväksi, kuinka tärkeiden asioiden kanssa metsästysviranomainen joutuu painiskelemaan EU-pyrokraatin otteessa.
Sitä ei kerrottu missään vaiheessa, että hirvivahinkoja maksetaan valtion varoista (pyyntilupamaksut) vain yksityisen metsänomistajan tekemän vahinkoilmoituksen pohjalta. Myös korvauskynnyksen olemassaolo sekä metsänomistajalle mahdollisesti lankeavat arviointikustannukset, sekä niiden vaikutus ilmoitushalukkuuteen, jätettiin kertomatta.
Hirvivahinkojen korvausjärjestelmän olemassa ololla on näihin aikoihin saakka perusteltu taimikkovahinkoja aiheuttaan hirvikannan olemassa oloa, vaikka ilmeisesti vain 5-10% vuotuisista taimikoiden hirvituhoista tullee nykysäädöksin ja arviointiohjein korvatuiksi.
Mielestäni olisi pyyntilupamaksuvaroille paljon hyödyllisempääkin käyttöä kuin taimikoiden hirvivahinkojen korvaaminen, koska nimenomaan se ylläpitää kohtuuttoman tiheää hirvikantaa yhdessä pyyntilupiin perustuvan hirvenmetsästyksen kanssa.
Valtion säästöohjelmat leikkaavat määrärahoja ja työpaikkoja joka puolella. Kaikki tuska ja ahdistus lienee vain yhden ministeriön alaisen metsästysasioita juonivan osaston aikaansaannosta.
Valtiontalouteen haitallisesti vaikuttavaa hirvikantaa on jo hyvin pitkään haluttu pitää pelkästään metsästysharrastuksen vuoksi kovasti vahinkoa aiheuttavana. Saman linjan on annettu vastaväitteistä huolimatta jatkua vuodesta toiseen. Pyyntilupia on annettu vain rajoitetusti.
Nyt metsäkeskus saa nauttia omaa lääkettään. Ko. organisaatiossa on kymmeniä vuosia viety Tapion metsänhoitosuosituksia myös mhy-kentän kautta yksityismetsiin. Onpa alettu soveltaa Tapion johdolla laadittuja erillisiä metsänhoito-ohjeita ”hirvirikkailla alueilla”, jotka tähdännevät enemmän tappiollisen hirvenlihan tuotannon lisäämiseen talousmetsissä kuin hirvivahinkojen vähentämiseen.
Eteläisen Suomen metsiin on jo hyvin pitkään istutettu pelkästään kuusen taimia. Moneen kohteeseen olisi kasvuolosuhteiden, tulevan metsän terveyden, maiseman tai jonkun muun syyn vuoksi pitänyt istuttaa rauduskuivua tai mäntyä, mutta hirvituhojen pelossa näin ei ole tehty.
Metsät kuusettuvat melko nopeasti ja tuhoriskit kasvavat. Metsäkeskukset eivät ole tehneet asian korjaamiseksi juuri mitään. Hirvien annetaan vahingoittaa männyn ja koivun taimikoita vuosittain jopa enemmän kuin niitä ehditään hoitaa. Tässä metsäkeskus on säädöksin tehty hampaattomaksi. Ehkä tuollainen organisaatio joutaa vaikka näivettymään.
raivulille:
Mielestäni ainakaan tänä keväänä ei pitäisi hätäillä aukeiden mätästysalojen kuusenistutuksilla. Ne pystytään kylläkin routaan nähden hyvin istuttamaan, mutta lämpimien ilmojen tullessa uudelleen voivat ehtiä kasvuun ennen keväthallakauden loppua. Silloin niille voi käydä köpelösti. Samoin voi käydä koivun taimillekkin ankaran hallan jälkeen tällaisena keväänä.Olisin hallanaroilla paikoilla männyn- tai koivunkylvön kannalla. Istutettujen taimien mennessä hirvien suihin harmittaisi kylvötaimia enemmän.
Vastaus otsikossa esitettyyn kysymykseen: koivuntaimien istutus ei ollut turhaa!
Koivuntaimien istuttajana UPM:n metsänhoidosta vastaava varmasti jo kokemuksesta viisastuneena ymmärsi kehityksenkulun koivuntaimien istutuksen jälkeen. Ilmeisesti hän tiesi alueelle syntyvän muokkauksen ja ko-istutuksen jälkeen runsaasti männyn taimia.Kun männyntaimet kasvavat koivujen alla lumirajan yläpuolelle, on alueelle muodostunut UPM:n metsätoimihenkilöiden toivoma hirvien talvilaidun. Koivunuoreikon varjostuksessa muodostuu männyn havusta hirville erikoisen mieluista syötävää moneksi talveksi, koska pientä männyntainta nousee jatkuvasti lumirajan yläpuolelle. Myöskään laskennallista hirvivahinkoa ei männyn taimien syönnistä aiheudu.
Veikkaan, että jo 5-10 vuoden kuluttua ketjun aloittajan (Raimo) kesämökillä on syksyisin runsaasti hirvikärpäsiä, minkä johdosta borrelioosiin sairastumisen riski kasvaa merkittävästi.
Timppa:
##!. Metsien rakenne. 50-60 vuotta kestäneen jaksollisen kasvatusvaiheen tuloksena on siis todella päästy siihen, että kukin kuvio tuolla metsässä ovat varsin tasarakenteisia. Sellaisen muuttaminen harsintaan perustuvaan metsänkäsittelymalliin on mielestäni jo teknisessä mielessä haasteellinen. Muutos on tietenkin myös erittäin epätaloudellinen.##– Vaikka jaksollinen kasvatusvaihe on tuonut metsiin paljon tasarakenteisia metsiä, ei mielestäni Timpan analyysi nykyisestä tasarakenteisuudesta mallista siirtymiseksi tulevaisuudessa harsintaan perustuvaan metsänkäsittelymallin ole aivan kohdallaan.
Nimittäin männyn- ja koivuntaimikoiden hirvituhojen jäljiltä on harsintaa jouduttu tekemään nuorissa laatuvikaisissa kohteissa ylispuuhakkuun nimikkeellä jo yli 20 vuoden ajan ja tehdään edelleenkin.Jo pelkästään tuoreita ilmakuvia tarkastelemalla saa havainnollisen kuvan epätasaisien ja pahasti aukkoisien nuorten metsien määrästä. Niitä on nykyisin runsaasti. Niistä suuri osa on saanut kehittyä hirvituhojen jäljiltä ja kaipaavat joko uudistamista tai ylispuiden poistoa. Tuoreilla metsänhoito-ohjeiden muutoksella ei ole niiden määrään ehtinyt kertyä vaikutusta.
Pähkäilijä:
##Metsästäjät pelkäävät toimivan järjestelmän tuhoutuvan.##– Jostain kumman syystä tuntuu siltä, että tämä uutisointi on pelkkää teatteria. Todellisuudessa voisi paremminkin olla niin, että Suomen perustuslaki ei salli enää ennakkoon anottaviin pyyntilupiin perustuvaa hirvikannan säätelyä, koska se määräisi ennakkoon myös hirvikolareiden määrän.
Kansallinen lainsäädäntö olisi siten pakoittamassa metsästäjiä luopumaan hirvien pyyntiluvista. Ehkä EU:ltä on korkeintaan tilattu nyt uutisoitu päätös, jonka varjolla kansallisen metsästäjäorganisaation johto voisi paremmin säilyttää kasvonsa.
Nykyinen hirvenmetsästysjärjestelmä on ollut toimiva vain omaa asemaansa pönkittävän metsästäjien ylimmän johdon tiedotuksessa. Tuhon uhatessa on tietysti jatkettava samalla valheellisella linjalla.
rööri roope
##Hirvien aiheuttamat tuhot pitää maksattaa niitä kasvattavilla eli metsästäjillä. Seurat velvoitettakoon korvausten maksajiksi.##– Tällaiset kannanotot ovat varmaan tämän uutisoinnin sylttytehtailijoiden mieleen! Ilmeiseti nyt halutaan saada näyttämään siltä, että EU olisi sotkemassa hirviasioita, vaikka hirvipolitiikan tekijät itse olisivat pitkään jatkuneella pyyntilupiin perustuvalla hirvenmetsästyksellä sotkeneet omat asiansa. Ehkäpä tällä on aiheutettu sovittamaton ristiriita perustuslain kanssa, ja nyt olisi muutoksen aika.
