Käyttäjän mehänpoika kirjoittamat vastaukset
-
1980-1290 luvuilla hakkuukypsiä ja juurikäävän vaivaamia metsiä ei rohjettu hakata riittävästi uudistushakkuilla monesti odotettavien hirvituhojen vuoksi. Odotettiin ensin metsästäjien lupauklsien toteutumista hirvikantojen alentamiseksi, turhaan.
Myöhemmin rahapula ja vakuuksien pois jääminen vauhditti hakkuita. Monesti pyrittiin muokkauksen avulla luontaiseen uudistamiseen. Sittemmin mätästys ja kennokuusentaimen istutus vakiintui monelle metsänomistajalle ainoaksi uudistustavaksi.
Hakattujen uudistusalojen jättäminen kannokoksi useiksi vuosiksi on viime aikoina varmaan lisääntynyt. Ne tulevat esille joskus viiden vuoden kuluttua metsäkeskuksen rästihankkeina. Toivomisen varaa on, mutta tilat ovat monesti jo vaihtaneet omistajaa ja uudistamiset ovat hoidettu viiveellä toisen metsänomistajan toimesta. Viiveet näkyvät VMI:n tilastoissa.
Metsälehti 7.5.2014:
EU on hyväksymässä Suomalaisen erikoislaatuisen hirviahinkojen korvauskäytännön. Asia varmistunee lopullisesti kesäkuun puolella.– Taisi alkuperäinen uutisointi taisi olla pelkkää profiilin kohottamista? Haluttiin tehdä tiettäväksi, kuinka tärkeiden asioiden kanssa metsästysviranomainen joutuu painiskelemaan EU-pyrokraatin otteessa.
Sitä ei kerrottu missään vaiheessa, että hirvivahinkoja maksetaan valtion varoista (pyyntilupamaksut) vain yksityisen metsänomistajan tekemän vahinkoilmoituksen pohjalta. Myös korvauskynnyksen olemassaolo sekä metsänomistajalle mahdollisesti lankeavat arviointikustannukset, sekä niiden vaikutus ilmoitushalukkuuteen, jätettiin kertomatta.
Hirvivahinkojen korvausjärjestelmän olemassa ololla on näihin aikoihin saakka perusteltu taimikkovahinkoja aiheuttaan hirvikannan olemassa oloa, vaikka ilmeisesti vain 5-10% vuotuisista taimikoiden hirvituhoista tullee nykysäädöksin ja arviointiohjein korvatuiksi.
Mielestäni olisi pyyntilupamaksuvaroille paljon hyödyllisempääkin käyttöä kuin taimikoiden hirvivahinkojen korvaaminen, koska nimenomaan se ylläpitää kohtuuttoman tiheää hirvikantaa yhdessä pyyntilupiin perustuvan hirvenmetsästyksen kanssa.
Valtion säästöohjelmat leikkaavat määrärahoja ja työpaikkoja joka puolella. Kaikki tuska ja ahdistus lienee vain yhden ministeriön alaisen metsästysasioita juonivan osaston aikaansaannosta.
Valtiontalouteen haitallisesti vaikuttavaa hirvikantaa on jo hyvin pitkään haluttu pitää pelkästään metsästysharrastuksen vuoksi kovasti vahinkoa aiheuttavana. Saman linjan on annettu vastaväitteistä huolimatta jatkua vuodesta toiseen. Pyyntilupia on annettu vain rajoitetusti.
Nyt metsäkeskus saa nauttia omaa lääkettään. Ko. organisaatiossa on kymmeniä vuosia viety Tapion metsänhoitosuosituksia myös mhy-kentän kautta yksityismetsiin. Onpa alettu soveltaa Tapion johdolla laadittuja erillisiä metsänhoito-ohjeita ”hirvirikkailla alueilla”, jotka tähdännevät enemmän tappiollisen hirvenlihan tuotannon lisäämiseen talousmetsissä kuin hirvivahinkojen vähentämiseen.
Eteläisen Suomen metsiin on jo hyvin pitkään istutettu pelkästään kuusen taimia. Moneen kohteeseen olisi kasvuolosuhteiden, tulevan metsän terveyden, maiseman tai jonkun muun syyn vuoksi pitänyt istuttaa rauduskuivua tai mäntyä, mutta hirvituhojen pelossa näin ei ole tehty.
Metsät kuusettuvat melko nopeasti ja tuhoriskit kasvavat. Metsäkeskukset eivät ole tehneet asian korjaamiseksi juuri mitään. Hirvien annetaan vahingoittaa männyn ja koivun taimikoita vuosittain jopa enemmän kuin niitä ehditään hoitaa. Tässä metsäkeskus on säädöksin tehty hampaattomaksi. Ehkä tuollainen organisaatio joutaa vaikka näivettymään.
raivulille:
Mielestäni ainakaan tänä keväänä ei pitäisi hätäillä aukeiden mätästysalojen kuusenistutuksilla. Ne pystytään kylläkin routaan nähden hyvin istuttamaan, mutta lämpimien ilmojen tullessa uudelleen voivat ehtiä kasvuun ennen keväthallakauden loppua. Silloin niille voi käydä köpelösti. Samoin voi käydä koivun taimillekkin ankaran hallan jälkeen tällaisena keväänä.Olisin hallanaroilla paikoilla männyn- tai koivunkylvön kannalla. Istutettujen taimien mennessä hirvien suihin harmittaisi kylvötaimia enemmän.
Vastaus otsikossa esitettyyn kysymykseen: koivuntaimien istutus ei ollut turhaa!
Koivuntaimien istuttajana UPM:n metsänhoidosta vastaava varmasti jo kokemuksesta viisastuneena ymmärsi kehityksenkulun koivuntaimien istutuksen jälkeen. Ilmeisesti hän tiesi alueelle syntyvän muokkauksen ja ko-istutuksen jälkeen runsaasti männyn taimia.Kun männyntaimet kasvavat koivujen alla lumirajan yläpuolelle, on alueelle muodostunut UPM:n metsätoimihenkilöiden toivoma hirvien talvilaidun. Koivunuoreikon varjostuksessa muodostuu männyn havusta hirville erikoisen mieluista syötävää moneksi talveksi, koska pientä männyntainta nousee jatkuvasti lumirajan yläpuolelle. Myöskään laskennallista hirvivahinkoa ei männyn taimien syönnistä aiheudu.
Veikkaan, että jo 5-10 vuoden kuluttua ketjun aloittajan (Raimo) kesämökillä on syksyisin runsaasti hirvikärpäsiä, minkä johdosta borrelioosiin sairastumisen riski kasvaa merkittävästi.
Timppa:
##!. Metsien rakenne. 50-60 vuotta kestäneen jaksollisen kasvatusvaiheen tuloksena on siis todella päästy siihen, että kukin kuvio tuolla metsässä ovat varsin tasarakenteisia. Sellaisen muuttaminen harsintaan perustuvaan metsänkäsittelymalliin on mielestäni jo teknisessä mielessä haasteellinen. Muutos on tietenkin myös erittäin epätaloudellinen.##– Vaikka jaksollinen kasvatusvaihe on tuonut metsiin paljon tasarakenteisia metsiä, ei mielestäni Timpan analyysi nykyisestä tasarakenteisuudesta mallista siirtymiseksi tulevaisuudessa harsintaan perustuvaan metsänkäsittelymallin ole aivan kohdallaan.
Nimittäin männyn- ja koivuntaimikoiden hirvituhojen jäljiltä on harsintaa jouduttu tekemään nuorissa laatuvikaisissa kohteissa ylispuuhakkuun nimikkeellä jo yli 20 vuoden ajan ja tehdään edelleenkin.Jo pelkästään tuoreita ilmakuvia tarkastelemalla saa havainnollisen kuvan epätasaisien ja pahasti aukkoisien nuorten metsien määrästä. Niitä on nykyisin runsaasti. Niistä suuri osa on saanut kehittyä hirvituhojen jäljiltä ja kaipaavat joko uudistamista tai ylispuiden poistoa. Tuoreilla metsänhoito-ohjeiden muutoksella ei ole niiden määrään ehtinyt kertyä vaikutusta.
Pähkäilijä:
##Metsästäjät pelkäävät toimivan järjestelmän tuhoutuvan.##– Jostain kumman syystä tuntuu siltä, että tämä uutisointi on pelkkää teatteria. Todellisuudessa voisi paremminkin olla niin, että Suomen perustuslaki ei salli enää ennakkoon anottaviin pyyntilupiin perustuvaa hirvikannan säätelyä, koska se määräisi ennakkoon myös hirvikolareiden määrän.
Kansallinen lainsäädäntö olisi siten pakoittamassa metsästäjiä luopumaan hirvien pyyntiluvista. Ehkä EU:ltä on korkeintaan tilattu nyt uutisoitu päätös, jonka varjolla kansallisen metsästäjäorganisaation johto voisi paremmin säilyttää kasvonsa.
Nykyinen hirvenmetsästysjärjestelmä on ollut toimiva vain omaa asemaansa pönkittävän metsästäjien ylimmän johdon tiedotuksessa. Tuhon uhatessa on tietysti jatkettava samalla valheellisella linjalla.
rööri roope
##Hirvien aiheuttamat tuhot pitää maksattaa niitä kasvattavilla eli metsästäjillä. Seurat velvoitettakoon korvausten maksajiksi.##– Tällaiset kannanotot ovat varmaan tämän uutisoinnin sylttytehtailijoiden mieleen! Ilmeiseti nyt halutaan saada näyttämään siltä, että EU olisi sotkemassa hirviasioita, vaikka hirvipolitiikan tekijät itse olisivat pitkään jatkuneella pyyntilupiin perustuvalla hirvenmetsästyksellä sotkeneet omat asiansa. Ehkäpä tällä on aiheutettu sovittamaton ristiriita perustuslain kanssa, ja nyt olisi muutoksen aika.
Puun takaa:
##Valtio on vetäytymässä lähes kaikista aikaisemmista vastuistaan ja tehtävistään. Tätä ei tietysti haluttaisi sanoa suoraan, joten EU tarjoaa tässäkin tapauksessa sopivaa tekosyytä luopua hirvi- kuten myös petovahinkokorvauksista.’
Kun korvauksista luovutaan, on hirvien, kuten tietysti vahinkopetojenkin metsästys samalla vapautettava.##– Näinkin se voi mennä.
Kuitenkin ensimmäiseksi ihmetyttää ko. uutisoinnin asiasisältö, joka pyrkii pienentelemään hirvivahinkojen määrää ja merkitystä. Uutisoidaan vuotuisina metsävahinkoina alle miljoonan (880000 €) summasta. Maantieliikenteen hirvikolareista olisi löytynyt hirvikolaritilastoista noin 50 milj. €:n kustannukset. VTV:n mukaan yhteiskuntataloudelliset kustannukset vaihtelevat 135-170 milj. €/vuosi. Nämähän valtio on maksanut ilman EU:n väliin tuloa omilla päätöksillään kiltisti.Uutisen tekijäksi eli toimittajaksi oli ilmeisesti etsitty tarkoituksella nainen ja vielä kuvan kanssa. Ilmeisesti kaikki uutisaineisto oli annettu valmiina toimitusta varten kuten ehkä aina hirviasioista uutisoitaessa.
Metsäohjelma 2015, valtioneuvoston metsäpoliittinen selonteko 2050, laki metsälain muuttamisesta sekä myös MMM osasto- ja yksikköjako-organisaatiouudistuskin ovat todennäköisesti laadittu pyyntilupiin perustuvan ja runsaasti vahinkoja tuottavan hirvikannan säätelyn jatkumisen pohjalle. Onkohan myös nämä menossa uusiksi?
Metsähallituksen pääjohtaja eroaa, sekä maa- ja metsätalousministeri Koskinen on jättäytymässä pois politiikasta. Onkohan tällaisella uutisoinnilla (EU) yhteys näihin henkilökohtaisiin ratkaisuihin?
juusoB:
##Voishan seuran jäsenmeksua korottaa vaikka satasella ja maksaa vuokraa metsästysoikeudesta sen euron/ ha. Tuntuisi aika oikeudenmukaiselta.##– Voi se monesta metsästäjästä vielä tuntua aika oikeudenmukaiselta, mutta tuntuisiko samalta kovinkaan monesta metsänomistajasta varsinkaan jos eivät itse metsästä?
Jos metsästysvuokrasopimuksiin aletaan enemmälti sopimaan rahallisia korvauksia, tuntuisi se epäoikeudenmukaiselta ilmaiseksi vuokraajia kohtaan. Vahinkoja kun tulisi kaikille, mutta korvauksia vain osalle. Rahakorvauksella kun voisi olla hirvikantoja lisääviä vaikutuksia.
Kuitenkin maantieliikenteen osalta hirvien aiheuttamat haitat näkyvät ja tuntuvat kärjistyneemmin. Koska tässäkään uutisoinnissa ei mainita sanallakaan hirvien aiheuttamista hirvikolareista, tulee mieleen epäilys, että niistä ei nyt jostain syystä haluta kirjoitella.
Pyyntiluvallinen hirvenmetsästys tuntuu ongelmalliselta järjestelmältä siksi, koska siinä metsästysseurat käytännössä jo pyyntilupia hakiessaan määräävät vuotuisten hirvikolareiden määrän. Näin ei pääsisi tapahtumaan hirvenmetsästyksessä, jota toteutettaisiin vapaasti ilman etukäteen anottavia pyyntilupia.
Jos tällainen muutos saataisiin metsästyslakiin, ei muutaman vuoden kuluttua hirvistä olisi enää enemmälti ongelmia maantieliikenteelle tai puuntuotannolle. Korvausjärjestelmätkin ehkä voitaisiin purkaa tarpeettomana.
Vähemmän hirvieläin-riistaa tulevaisuudessa – vähemmän hirvihaittoja teillä ja metsissä. Hirvi-riista ja hirvien metsästys nousisivat arvoon arvaamattomaan, ja ristiriita perustuslain suhteen olisi poissa.
