Käyttäjän mehänpoika kirjoittamat vastaukset
-
JM Savolle:
Esim. Metsälehden Mikko Häyrinen kirjoittaa, että myös talvella pakkasien aikaan voi pystykarsia koivikoita. Hänen mielestä vain mahlan juoksun aikaan ei pidä karsia.Itse en karsisi talvella koivikoita pystykarsintana muuta kuin kuolleiden oksien osalta, jotka napsahtavat rungon vierestä poikki kun oksasahan kärkikoukulla hieman etempää rungosta nykäisee. Tähän työhön sopiva keli on keväthankiaiset, jos niitä joskus vielä tulee.
JM savo:
””Viikko sitten karsin ensiharvennettua koivikkoa, …””Koivikoiden pystykarsinta tuoreiden oksien osalta on karsinta-ajankohdan suhteen melko tarkkaa touhua. Ehkä Juhannuksen jäkeen voi aloittaa ja elokuun alkuun pitäisi jo lopettaa. Muuten voi karsinnasta tulla enemmän vahinkoa kuin hyötyä.
Talvella pystykarsitut koivut vuotavat keväällä mahlaa leikkauskohdistaan, ja lahottajasieni voi iskeytyä runkoihin.
n-merkki:
””Mettänpoikanen jaksaa syytellä hirviongelmista muita.””– Kerroppa kaikille, ketä ”muita” sinä tarkoitat? Mielestäni olen koittanut selvittää sitä, että koko yhteiskuntaa on metsästäjäorganisaation ylin johto johtanut jo vuosikymmeniä harhaan:
Ensiksi metsästäjien määräksi ilmoitetaan kaikki pikkuruisen riistanhoitomaksun maksaneet (yli 300 000), vaikka aktiivisia metsästäjiä on vain murto-osa ko. luvusta.
Metsästyksen ja varsinkin hirvenmetsästyksen arvoja ja merkitystä liioitellaan. Kielteisiä vaikutuksia taas vähätellään ja vääristellään. Tässä touhussa heillä on tukena ministeriön omassa ohjauksessa oleva tutkimuslaitos tai jopa 2 sellaista.
Hirvikannan säätelyssä vuotuisiin pyyntilupiin sidotusta hirvenmetsästyksestä pidetään MMM:ssä kynsin hampain kiinni, vaikka käytännössä pyyntilupien määrä vaikuttaa suoraan hirvien määrään ja sitä tietä vuotuisten hirviturmien määrään. Vuotuinen hirvikantatilasto ja hirvikolaritilasto sen todistavat.
Timppa.
””Täsmällisesti sanottuna. Yhteismetsä ei omista metsää vaan hallinnoi sitä osakkaiden lukuun.””– Että menisi vielä enemmän saivarteluksi. Metsänomistajien lukumäärä vähenee kun muodostetaan yhteismetsiä. Metsänomistajaksi tulee virallisesti ”Sen ja Sen nimisen” yhteismetsän osakaskunta.
Timpalle:
Hirviporukkaan kuuluminen ei auta yhtään siinä, että pyyntilupiin perustuva hirvenmetsästys ohjaa hirvikannan koon. Hirvikannan koko puolestaan korreloi samassa suhteessa maanteiden hirvikolareiden, niissä loukkaantuneiden ja menehtyneiden kanssa. Tästä seuraa, että hirvikolarit seurauksineen ovat melko suoraan ihmisten aiheuttamia. Tämä sotii minun oikeustajuani vastaan.Minua ei enemmälti kirpaise oman taimikkoni hirvivahingot tai hirvien vuoksi epäonnistunut puulajin vailnta. Enemmän kirpaisee ja surettaa valtakunnan metsien inventoinnin yhteydessä havannoitujen suuret määrät. Viimeisen inventoinnin mukaan hirvituhojen kokonaisala oli ennätykselliset yli 1 000 000 hehtaaria. Näitä tilastoja ei kuitenkaan hirvikannan tiheydestä päättävä taho ota millään tavalla huomioon. Virallisin vahinkoina pidetään pienempiä metsäkeskukselle yksityismetsistä ilmoitettuja hirvivahinkoja.
Vaikka mäntykuidusta ei tällä hetkellä olisikaan puutetta, on sitävastoin hyvälaatuisella mäntytukilla ja vanerikoivulla hyvä kysyntä. Niiden jalostaminen on kannattavaa, mutta raaka-ainepula on jatkunut useita vuosia. Tässäkin liian tiheänä pidetyllä hirvikannalla on keskeinen vaikutus. Esimerkiksi hirvien harvaksi syömä männyntaimikko kehittyy oksaisemmaksi ja tyvelikkäämmäksi kuin metsänhoitokeinoin sopivasti sulkeutuneena pidetty männikkö.
Hirvien määrällä on KESKEINEN merkitys hirvikolareiden määriin. Sen todistaa aina vuosittain julkaistu hirvikolaritilasto. Jos sanoo muuta, on se selittelyä. Jos hirvenmetsästys vapautettaisiin pyyntiluvista, voisi hirvikanta pienentyä, ja ehkä myös voitaisiin purkaa metsätaimikoiden hirvivahinkojen korvausjärjestelmä.
Entinen 2%:n veroetu lisättynä mahdollisesti toisella 2%:lla olisi yhteensä 4% yksityismetsiä alhaisempi verokanta. Sehän tietäisi 12% yksityismetsiä lievempää puunmyyntiveroa. Sillä alkaisi varmasti olla jo huomattavasti vaikutusta, varsinkin, jos metsäalan neuvontajärjestöt ryhtyisivät yhteismetsiin liittymisiä avustamaan.
Jotain tämäntyyppistä houkutinta kuvittelisin valtiovallan nykytilanteessa käyttävän, koska siinä ohessa metsänomistajamäärä vähenisi, ja edellytykset metsäpoliittisen selonteon mukaisten linjausten toteutumiselle olennaisesti paranisivat.
Valtioneuvoston metsäpoliittisen selonteon 2050 sivulla 20, 3.3 Kansallisen metsäohjelman toimenpiteet, kohta 5:
”Suurennetaan metsätilojen kokoa ja parannetaan niiden rakennetta, sekä edistetään sukupolvenvaihdoksia arvioimalla verotuskäytäntöjen muutoksen tarpeellisuus, kehittämällä eri omistusmuotoja ja uuskäytäntöjä sekä neuvontaa.”
– Millähän muulla keinolla voisi valtiovalta suurentaa metsätilojen kokoa niin tehokkaasti kuin ohjaamalla sukupolvenvaihdokset vähillä kustannuksilla yhteismetsän osakkaiksi?
””Valtionvarainvaliokunnan verojaoston puheenjohtaja kansanedustaja Sampsa Kataja (kok)
Lainaus:
Metsäpuolella on teollisuuden taholta esitetty, että pitäisi saada metsämaksu tai vero sellaisella metsäomaisuudelle, jota ei käytetä, Kataja väläyttää.””Metsäomaisuuden entistä tehokkaampaan käyttöön tähtäävä valtiovallan toimenpide oli säätämällä yhteismetsän puunmyyntitulon veroprosentti 2% muiden omistajaryhmien veroa alhaisemmaksi. Lisäksi on helpotettu monin eri keinoin yhteismetsään liittymisen tai perustamisen käytännön mahdollisuuksia. Yhteismetsän voinee nykyisen jopa perustaa verkossa toimistotyönä. Taitaa olla Suomessa pienin perustettu yhteismetsä 20 hehtaarin suuruusluokkaa. Yhteismetsä jos mikä käyttää metsäomaisuutta tehokkaasti.
Voipi olla, että yhteismetsä-omistusmuotoa kehitellään valtionvarainministeriössä tälläkin hetkellä. 2% alhaisempi puunmyynnin vero% ei enemmälti pannut vauhtia yhtesmetsien perustamisiin tai niihin liittymisiin. Ehkäpä toinen 2% saisi jo muutosta aikaan uinuvienkin tilojen osalta.
MMM haluaa metsien virkistyskäytön lisääntyvän merkittävästi, mutta siinä on osaltaan esteenä metsäomaisuuden sirpaleisuus omistajasuhteiden osalta. Nämäkin ongelmat lievenisivät yhteismetsien lisääntymisen myötä. Siinä mhy:lle olisi tehtäväkentää jos verohoukutin olisi tarpeeksi tuntuva.
MaalaisSeppo:
””Osaakohan nimim. ”mehänpoika” keskustella muusta kuin hirvistä, kun useampaan ketjuun alkaa sitä lisäämään.””– Ajatteleppa vähän! Jo yksistään sellainen asia kuin uudistettavan puulajin valinta maapohjalle kulloinkin sopivamman puulajin mukaan: Sellainen ei ole monessakaan avohakkuukohteessa mahdollista, koska tulisi ensisijaisesti käyttää ns. pioneeripuulajia (mänty, rauduskoivu, haapa, lehtikuusi). Pioneeripuulajin käyttö tahtoo olla liian riskialtista. Silloinhan metsänhoidolta on ikäänkuin pudonnut pohja pois.
Kun ensin hirvipolitiikka olisi saatu kohdalleen, vasta sitten voi hyvällä omallatunnolla tai mielihyvällä keskustellä metsänhoidon menetelmistä tai metsänhoidon kannattavuudesta. Suurin osa tämänkin palstan kirjoittajista elävät hirvien vuoksi kuin toive- tai valhemaailmassa. Siitä ongelmasta ei päästä kuin muuttamalla hirvenmetsästysjärjestelmää. Silloin poistuisi esim. sellainen jäytävä valhe kuten se, että hirvituho on luonnontuho.
Ko. ketjuja löytynee vielä kovasti lisää!
Suorittava porras:
””Taisi muuten tuo männyn istuttaminen liian reheville maapohjille olla yksi merkittävä hirvien määrää lisäävä tekijä.””– Varmasti näin oli koska silloin harjoitettiin, kuten vielä nytkin, vuotuisiin jo ennakolta anottaviin pyyntilupiin sidottua hirvenmetsästystä. Järjestelmä ei näytä toimivan nykyisinkään, vaikka eteläiseen Suomeen ei ole enää pariin vuosikymmeniin mäntyä enemmälti istutettu. Se on osoittautunut liian riskialttiiksi hirvien vuoksi.
Tosiasia on, että hirvikanta on jatkuvasti liian tiheä ja siksi liian riskialtis rauduskoivun ja männyn istutuksille vilkkaiden teiden tai asumusten ulkopuolella. Tilanne johtuu ensisijaisesti nykyisestä pyyntilupiin sidotusta metsästyskäytännöstä. On muitakin syitä, esim. metsästyseurojen haluttomuus riittävän suuriin pyyntilupien määriin.
Suurimmat vahingot ja menetykset vapaasti metsissä käyskentelevistä hirvistä koituu kuitenkin maantieliikenteelle hirviturmien muodossa. Niissä ihmisten turvallisuus, elämä ja omaisuus on määrällisesti myönnettyjen pyyntilupien ohjaama.
Tällainen ihmisten turvallisuuden riippuminen hirvikannan koosta, mikä puolestaan on pyyntilupajärjestelmän ohjaama, ei voi olla normaalin oikeustajun mukaista. Syyllinen on pyyntilupajärjestelmässä, joka ei tässä suhteessa toimi.
Säätämällä hirvenmetsästys vapaaksi pyyntiluvista ei synny tällaista korrelaatiota, vaikka hirvikanta mahdollisen muutoksen jälkeen muodostuisi nykyistä suuremmaksikin.
