Käyttäjän mehänpoika kirjoittamat vastaukset
-
MJO:
””Yritä jo päättää, mitä selität. Toisessa ketjussa selität, että hirvenpyynti on suurimmaksi osaksi maattomien harrastus. Nyt väität ettei maattomat edes pääse jäseniksi.””Minä kerron vain faktaa. Selittelyt ovat tulleet MJO:n taholta. Onko se mielestäsi selitystä, jos kirjoitan, että ”hirvenpyynti on suurimmaksi osaksi maattomien harrastus.” Voisin hieman tarkentaa: se on enimmäkseen maattomien eläkeläisten harrastus. Poikkeuksia tietysti löytyy eri seuroissa. Mikähän on tuo ”toinen ketju”?
En ole milloinkaan väittänyt, ”ettei maattomat edes pääse jäseniksi”.
Luehan tarkemmin mitä kirjoitin. Kirjoitin: ”pitkään aikaan ei hirvestykseen halukkaita nuoria metsästäjiä päästetty hirviporukkaan”. Nykyisin mukaan pääsevät tietääksen melkein kaikki halukkaat, mutta se on monessa tapauksessa jo myöhäistä hirviporukoiden ukkoutumista ajatellen.Jos minä kirjoitan, että mielestäni jo vuosikymmeniä meillä harjoitettu hirvipolitiikka on suurin syy taloudellisiin vaikeuksiimme, ei sekään ole selittelyä. Se on henkilökohtainen mielipide, jota pitäisi myös MJO:n kunnioittaa.
Pieni esimerkki: jos maa- ja metsätalousministeriö osoittaa määrärahan KEMERA-hankkeisiin, kiertää raha yhteiskunnassa, kunnes valtaosa päätyy verojen muodossa valtiolle uudelleen jaettavaksi. Eli raha ei kokonaan katoa, ellei enemmälti osteta ulkomaista tai matkustella ulkomaille.
Jos taas totaalinen hirvivahinko sattuu istuttamalla perustettuun ja myös perattuun metsätaimikkoon, häviää muokkaukseen, metsänviljelyyn ja taimikonhoitoon uhrattu raha kuin pieru saharaan. Sama kohtalo on esim. 8-vuotisen taimiston 8 vuoden lisäkasvulla. Sekin menetetään kertaheitolla, eikä raha kierrä metsänomistajan, koneyrittäjän, jatkokuljettajan, teollisuuden, satamaterminaalin ja ulkomaankaupan tuloksista verottajalle eikä sieltä jaettavaksi edelleen.
Hirvistäkään ei saisi kertyä veroa valtiolle, vaikka ne pelkällä olemassaolollaan vähentävät valtion verotuloja.
Timppa:
””Minusta koko hirvenmetsästyskysymys ei oikein kuulu tämän otsikon alle. Koko ajan joku yrittää lietso tätä erilaista vastakkainasettelua.””– Tämän otsikon alle kuulunee kaikki metsään liittyvä verotus. Kyllä kovasti pistää silmään metsästäjäjärjestöjen ilmoittamat vuotuiset hirvenlihamäärät ja niiden arvot. Niiden päälle on vielä keksitty hirvestyksen virkistysarvot. Kaikki nämä arvot ilmoitellaan lähinnä päättäjille sen vuoksi, että he ymmärtäisivät hirvestyksen tuottoisaksi harrastukseksi ja homman jatkuminen entiseen malliin olisi sillä turvattu.
Ei hirvestäjät kehu julkisuudessa, että heidän saamansa hirvenliha jää kustannusten vuoksi kokonaan verottamatta. Voisihan ajatella, että ainakin virkistyksellisyys olisi tässä valtiontalouden tilassa hyvin sopivaa panna verolle. Onhan suuresta hirvikannasta yhteiskunnalle suuret menetykset.
Kaikki valheisiin perustuva hirvipolitiikka lähtee siitä, kun riistanhoitomaksu on säädetty niin pieneksi, että metsästystä harrastavat maksavat sitä hamaan kuolemaan saakka, koska mielenkiintoinen Metsästäjä-lehti tulee siten keskeytymättä. Sitten tämä 300 000 maksanutta ilmoitetaan suurelle yleisölle ja äänestäjille metsästäjien määräksi. Onhan se suuri luku väestömäärään verrattuna mutta muuten täyttä puppua. Tällaisista harhauttamisista voisi kirjoittaa kirjan.
Vielä valtioneuvoston metsäpoliittisen selonteon sivulle 41 kirjoitetusta tekstistä:
Otsikko: Turvaamme metsäluonnon monimuotoisuuden, ekosysteemipalvelut sekä metsien ekologisen ja sosiaalisen kestävyyden.
Otsikon alla lukee edelleen mm: ””Selonteon tavoitteiden jäädessä toteutumatta””—-
””Samalla menettäisiin mahdollisuus uusiin luontomatkailun tuomiin työpaikkoihin, jotka tukevat erityisesti maaseutuyhteisöjen elivoimaisuutta.””– Kyllä mielestäni on perusteellisesti aivopesty lukuisten laajojen tutkimusten ja selvitysten voimalla suuri metsäpoliittisen selonteon valmisteluun osallistunut jäsenistö. Tuskin yksikään jäsen on pystynyt syventymään satoja sivuja käsittäviin selvityksiin. On suoranainen ihme, että kaikkiin tutkimushakkeisiin on MMM:n rahoitus riittänyt. Tosin hankkeita oli porrastettu useammalle vuodelle ja rahoitusta jaettu myös muille kuin omille tutkimuslaitoksille tai järjestöille.
– Kaikki tällainen vaiva vain siitä johtuen, että pitää Eduskunta saada hyväksymään sellainen metsäpoliittinen selonteko, johon tukeutuen saadaan hirvikantaa säädellä metsästysmatkailun tarpeiden mukaiseksi. Alkuperäisenä perusteluna oli esitetty, että mukamas metsänomistajin arvot ovat muuttuneet enemmän metsän muita arvoja arvostaviksi. Mielestäni ministeriön tulisi pitää kiinni siitä huolimatta ensisijaisesti yhteiskunnan eduista.
Esim. hirvikolareiden ja muiden hirvivahinkojen määrän korreloituminen hirvien määrän kanssa pyritään sivuuttamaan olan kohautuksella.
Suorittava porras:
””Mehänpoika saisi joutessaan miettiä vastauksia siihen,””— ””miksi seurat alkavat potea toimihenkilöpulaa ja yleistä veren vähyyttä?””– Jo eräässä aiemmassa ketjussa yritin perustella sitä, miten jo pitkään käytössä ollut pyyntilupiin perustuva hirvenmetsästys on aiheuttanut lähes pari sukupolvea jatkuessaan hirviporukoiden ”ukkoutumista”. Pitkään aikaan ei hirvestykseen halukkaita nuoria metsästäjiä päästetty hirviporukkaan, ellei heillä ollut metsästysmaata vuokrattavaksi seuralle tai riittävästi rahaa jäsenmaksuksi arvokkaista metsästysseuran nykyisin useinmiten kiinteistöverosta vapaista omaisuuksista. Tämä on silti hyvin pieni ongelma monista muistapyyntilupien kielteisistä vaikutuksista.
– Vanhemman hirvestäjän ase alkaa monesti vähän vapista ja näkökykykin iän mukana voi heiketä. Ei paperityötkään vanhana enemmäti kiinnosta. Enemmän ne varmasti rasittavat kuin atk:n hallitsevia nuoria. Ehkä nuoremmat eivät halua alistua vanhemman polven hirvilaskentojen suhmurointiin, joten toimihenkilöpula voi joskus olla tuloksena.
MOJ: ””Mehänpoika ajattelee, että hirvikanta alkaisi laskemaan ko. verolla:””
– Lähinnä ajattelin, että ryhdyttäisiin tosissaan ajattelemaan, miten epäoikeudenmukaiseksi metsänomistajia ja autoilijoita kohtaan pyyntiluvilla rajoitettu hirvenmetsästys on kehitelty. Hirvikannan alentamisvaatimuksiin vastataan epäsuorasti uhkailemalla.
– MOJ ajattelee ja kirjoittaa juuri niin, kuin hirvipolitiikan eläkkeellä nyt olevat pääarkkitehdit toivovat kaikkien hirvimiesten selittelevän, kun joku esittää hirvenlihasaalista tai hirvestyksen virkistysarvoa pantavaksi verolle hirvistä koituvien suurien yhteiskunnallisten kustannusten vuoksi. Pannaan aseet naftaliiniin…
Vastaushan tästä sohaisusta oli jo etukäteen hyvin monen tiedossa.
Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos (RKTL) on laskelmoinut runsaiden hirvisaaliiden hyödyt metsästäjille. Valtiontalouden tarkastusvirasto (VTV) hirvitarkastuksessaan 100/2005 ilmoittaa hirven yhteiskuntataloudellisiksi hyödyiksi 30-120 miljoonaa euroa/vuosi, mikä perustuu RKTL:n laskelmiin.
Hirvistä koituviin yhteiskunnallisiksi menetyksiksi VTV ilmoittaa 130-175 milj. euroa, mikä koostuisi pääosin maanteiden hirvikolareiden aiheuttamista kustannuksista. Metsätaloudelle menetyksiä koituu hirvistä RKTL:n laskelman mukaan noin 15 milj. euroa/v.
Jostain kumman syystä näitä lukuja ei verottaja ole enemmälti verotuskaavailuissaan huomioinut. Hirvien aiheuttama metsätaimikkotuho luokitellaan luonnontuhoksi, joten alueelle ei tarvitse tuhon jälkeen tehdä mitään. Se alentaa suurilla alueilla puun tuotoksia ja siten tulevaisuudessa valtion verotuloja. Pinta-alaverotuksen aikaan alueelle sai määräaikaisen verovapauden. Miten verottaja sallii tämänlaisen toiminnan ja hirvestäjien ”vapaamatkustamisen”?
Hirvenmetsästyksen lihasaalis on käytännössä metsästäjille verosta vapaata, vaikka he ilmoittavat vuotuisen kaadettujen hirvien liha-arvoksi 50-60 miljoonaa euroa. Virkistysarvoksi he laskevat lähes samaa suuruusluokkaa olevan arvon. Miten molemmat arvot ovat jätetty verottamatta, vaikka hirvistä koituu mittavat yhteiskuntataloudelliset tappiot joka vuos?.
Eiköhän pitäisi asettaa kaikki tulo samalle lähtöviivalle? Onhan huviverokin eräs verotusmuoto. Olisiko tarpeen laajentaa veropohjaa hirviveron suuntaan, jonka maksumiehinä voisivat toimia hirvien pyyntilupiin perustuvan säätelyjärjestelmän luoneet eläkeläiset?
Nimimerkki ”puun takaa” on varmaan oikeassa, että syyllisiä Suomen huonoon taloustilanteeseen löytyy muutamasta kovaa kuukausipalkkaa nauttivasta ympäristöministeriön virkamiehestä tai vihreiden poliitikosta. Heidän typerien toimiensa vuoksi tällaista selontekoa ehkä juuri nyt tarvitaan.
Metsälain 26§:ään sisältyvä Kansallinen metsäohjelma on metsäpolitiikan, ja siten myös valtioneuvoston metsäpoliittisen selonteon 2050 perustana. Se selviää ko. selonteon sivulta 2 (sisältö) ja sivulta 16.
Kansallisen metsäohjelman 2015 laatimiseen oli osallistunut ainakin 5 ympäristöministeriön virkamiestä (Metsäohjelman tarkistuksen valmisteluun osallistuneet), joten selonteko 2050 metsäkiistoista tuskin tarkoittaa Lapin metsäkiistan tapaisia seurauksia, jos ko. selonteon tavoitteet jäisivät toteutumatta. Selonteon sivulla 41 lukee edelleen:
””Seuraukset olisivat huonoja Suomen kansainväliselle maineelle, mikä on edellytys luontomatkailun tulevan kasvun hyödyntämiselle mutta tärkeätä myös perinteisten tuotteiden markkinoilla.””– Aivan selvästi ”metsäkiistojen” mahdollisuus tarkoittaa tässä selonteossa muuta kuin ”perinteisiä tuotteita”, eli ennakoitua luontomatkailun kasvua. Mistähän sellainen kuviteltu lisäkasvu voisi muusta tulla kuin ulkomailta houkutelluista metsästäjistä?
Mahdollisia ”metsäkiistoja” ei Valtioneuvoston metsäpoliittisessa selonteko 2050:ssä kerrota.
Sivun 41 sanomat ovat kirjoitetut selonteon ”5 Vaikutusarviointi”-otsikon ja väliotsikon ”Turvaamme metsäluonnon monimuotoisuuden, ekosysteemipalvelut, sekä metsien ekologisen ja sosiaalisen kestävyyden” alle. Epäilen edelleen, että sanaa, HIRVI, ei selontekoon saanut jostain syystä kirjoittaa.
Valtioneuvoston metsäpoliittisen selonteon 2050 vivun 41 kommentointia: seuraava virke…
””Metsien hyödyntämiselle oleellinen metsien hoidon ja käytön hyväksyttävyys kärsii, joka voi johtaa metsäkiistoihin.””
– Olisi hyvä tietää, mitä selonteon laatijat tällä tarkoittavat? Ilmeisesti tämäkin lause kulminoituu ulkomaalaisten metsästäjien hirvisafareihin ja niiden vaatimiin takuusaaliisiin. Se tarkoittaisi nykyistä korkeampia hirvikantoja.
– Pelättävissä olevista ”metsäkiistoista” yksi kommentti: Vain liian tiheänä pidetty hirvikanta on aiheuttanut ja aiheuttaa tulevaisuudessakin kovasti kitkaa metsänhoidossa. Muuta sovittamatonta ei niin voimakkaasti tule mieleen.
– Ehkä metsänomistajien luvatta tapahtunut karhu- ja susikannan kasvattaminen tulee seuraavana. Pienpetojen hävitys myös närästää. Nämä tuskin vielä johtavat suurempiin kiistoihin.
– Hirvestäjät ovat kasvatelleet valtavaksi paisunutta hirvikantaansa harrastukseensa vuoraamilla mailla. Heidän pitäisi tyytyä vähempään ettei metsien hoidon ja käytön hyväksyttävyys hirvikarjan laiduntamisesta kärsisi liikaa.
