Käyttäjän mehänpoika kirjoittamat vastaukset
-
”hiiri kissalle räätälinä”: Ei tästä metsälakia tullutkaan! Tuli ”Laki metsälain muuttamisesta”, 1085/2013. Annettu Helsingissä 20 päivänä joulukuuta 2013.
Laki 1085/2013 ei suoraan ota kantaa hirvipolitiikkaan. Nykykäytännön hiljainen hyväksyminen sisältyy lain 26§:ään, Kansallinen ja alueellinen metsäohjelma:
””Maa- ja metsätalousministeriö laatii kansallisen metsäohjelman yhteistyössä muiden ministeriöiden, metsäalaa edustavien ja muiden tarpeellisten tahojen kanssa. Ohjelman päämääränä on lisätä metsien monipuolista käyttöä ja niistä kertyvää hyvinvointia kestävän kehityksen periaatteita noudattaen. Ministeriö seuraa ohjelman toteuttamista ja tarkistaa ohjelmaa tarvittaessa.
Metsäkeskus laatii toiminta-alueelleen alueellisen metsäohjelman ja seuraa sen toteutumista. —– ””– Lain 1085/2013 26§:n Kansallinen metsäohjelma on Suomen metsäpolitiikan perusta. Siitä selostus löytyy Valtioneuvoston metsäpoliittisen selonteon 2050 sivulta 16. Ko. sivulla otsikon alla lukee:
””Suomen metsäpolitiikan perustana toimii tällä hetkellä Kansallinen metsäohjelma 2015 (KMO 2015), joka hyväksyttiin valtioneuvoston periaatepäätöksenä joulukuussa 2010. ——
Yksi ohjelman kantavista ajatuksista on metsän eri käyttömuotojen yhteensovittaminen. Yhteensovittamista tehdään laajapohjaisessa Kansallisessa metsäneuvostossa ja sen toimielimissä. KMO myös valmisteltiin laajan sidosryhmäyhteistyön pohjalta. Ohjelma on niin ikään sovitettu yhteen eri strategioiden kanssa (kuva 2), esimerkiksi biotalousstrategia, TEM:n vetämä Metsäalan strateginen ohjelma (MSO), energia- ja ilmastopoliittinen srategia, kansallinen biodiversiteettistrategia sekä maaseutu- ja aluepoliittiset strategiat ja ohjelmat. Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelma METSOa toteutetaan KMO:n rinnalla ja sen toimenpiteet on sisällytetty osaksi KMO:aa.””– Ilmeisesti vielä hyväsymättä oleva hirvikannan
hoitosuunnitelmaesityskin on valmisteluissa sovitettu yhteen eri ohjelmien kanssa.Tuoreesta metsästäjätutkimuksesta, ”suomalaisten suhtautumisesta metsästykseen”, Suomen riistakeskuksen johtaja Reijo Orava vetää ko. tutkimuksen myönteistä tuloksesta sellaisen päätelmän, että metsästyksen ”yhteiskunnallinen hyväksyttävyys on lisääntynyt”.
Mielestäni suomalainen metsästys tapahtumana on suurelta osin hirvieläinten pyyntiä ampuma-aseita käyttäen, metsästäjien käyttämän määritelmän mukaan ”luonnonvaran kestävän käytön periaatteella”. Muu metsästys on meillä marginaalisempaa.
Metsästyksen yhteiskunnallinen hyväksyttävyyys muodostuu enemmän metsästyspolitiikan toteuttamisen lopputuloksesta. Mihin kuntoon jäävät metsät ja miten turvallista on metsissä ja teillä liikkua, tai mitä kaikki tällainen harrastus tulee yhteiskunnalle maksamaan. Nämä asiat eivät selviä metsästäjätutkimuksesta.
Mielestäni nyt tehty metsästäjätutkimus ei mitenkään osoita, että metsästyksen yhteiskunnallinen hyväksyttävyys olisi lisääntynyt viime vuosikymmeninä. Päinvastoin! Sen osoittaa jo VTV:n hirvitutarkastuksen 100/2005 päätelmät.
A. Jalkanen, 08.02.2014:
””Se hirvestyselämys voidaan tuotteistaa niin että peruspaketti on mukaan pääsy hirvijahtiin, ja sitten jos tulee kaato, niin siitä maksetaan ylimääräistä. Ei vaan pidä mennä lupaamaan niitä ns. varmoja kaatoja, niin ei ole mitään syytä sen takia kasvattaa hirvikantaa.””– Tällaiset puheet ovat niitä pyyntilupiin perustuvan hirvikannan säätelyn mukanaan tuomia selityksiä, joilla ei vuosikymmenten saatossa ole ollut katetta. Nyt olisi katseet suunnattava hirvikannan hoitosuunnitelmaesitykseen, joka lienee vieläkin hyväksymiskäsittelyssä ja johon ehkä voisi vielä vaikuttaa.
– Selonteon 41 sivulle on kirjoitettu mm:
””Selonteon tavoitteiden jäädessä toteutumatta edellytykset metsien monimuotoisuuden turvaamiselle heikkenevät. Metsien hyödyntämiselle oleellinen metsien hoidon ja käytön hyväksyttävyys kärsii, joka voi johtaa metsäkiistoihin. Seuraukset olisivat huonoja Suomen kansainväliselle maineelle, mikä on edellytys luontomatkailun tulevan kasvun hyödyntämiselle mutta tärkeätä myös perinteisten tuotteiden markkinoilla. Samalla menetettäisiin mahdollisuus uusiin luontomatkailun tuomiin työpaikkoihin, jotka tukevat erityisesti maaseutuyhteisöjen elinvoimaisuutta.””– Ehkä tahallisesti jätetään vaille huomiota pyyntiluvilla säädellystä hirvikannasta johtuva Etelä-Suomen metsien nopea kuusettumiskehitys ja siitä tulevaisuudessa johtuvat hyönteistuho-ongelmat. Ym, ym.
Antonille:
Kirjanpainajatuhot ovat tässä ja nyt enimmäkseen ennen hirvikantojen paisuttamisia kehittyneissä kuusikoissa.Tulevaisuuden kirjanpainajatuhot tapahtuvat hirvivahinkojen pelossa kuuselle lähinnä 1980-luvun alun jälkeen istutetuilla aloilla, ja niitä on paljon. Tällä hetkellä ne ovat nuorta kasvatusmetsää tai taimikkoa ja siten vielä turvassa suuremmilta hyönteistuhoilta. Olenko oikeassa?
Valtioneuvoston metsäpoliittinen selonteko 2050
Sivulla 4 lukee mm:
””1.2 METSIEN MERKITYS SUOMELLE
Metsät ovat myös merkittävä henkisen hyvinvoinnin lähde. Metsissämme marjastetaan, metsästetään ja retkeillään ympäri vuoden, ja metsäluonto on myös luontomatkailun perusta. Matkailun tuoma arvonlisäys oli vuonna 2012 arviolta 4,43 miljardia euroa. Kokonaisuudessaan Suomessa kulutettiin matkailuun vuonna 2012 arviolta 13,3 miljardia euroa. Luontomatkailun painoarvo on tässä suuri, joidenkin arvioiden mukaan noin neljännes. Matkailulla on suuri paikallinen ja alueellinen merkitys etenkin Pohjois- ja Itä-Suomessa.””– Sinänsä aika köykäiset perustelut Valtioneuvostolle luontomatkailun merkityksestä. (Ensin oli asiallisesti selostettu puuta jalostavan teollisuuden merkitystä Suomelle ja yhteiskuntamme sähkön ja lämmön tuotantoa puupolttoaineilla)
– Eihän luontomatkailun selostamisessa ja perusteluossa muuten mitään arvostelemista olisi, mutta kun hirvikannan mitoituksessa lähtökohtana tunnutaan pidettävän riistakeskuksen laatimaa Hirvikannan hoitosuunnitelmaesityksen linjaamaa pyyntilupiin perustuvaa hirvikannan säätelyjärjestelmää, jonka toteutus käsitykseni mukaan leikkii liikenteessä ihmisten turvallisuudella ja omaisuudella.
– Koetan vielä kertaalleen perutella:
– Vuotuisten hirvikolareiden, niissä menehtyneiden ja loukkaantuneiden määrä korreloi melko tarkkaan hirvikannan koon kanssa. Siten metsästysseurat käytännössä jo hirvien pyyntilupia anoessaan määräävät vuoden aikana tapahtuvien hirvikolareiden määrän. Mielestäni pyyntiluvista vapaa hirvenmetsästys toimivine metsästysohjeineen poistaisi tuottamuksellisuuden. Silloin hirvivahinko myös metsätaimikossa olisi luonnon aiheuttama eikä ihmisen, kuten nykyisin.– Kun vahinkoa aiheuttavien hirvieläinten sekä karhujen metsästys olisi säädetty vapaaksi pyyntiluvista, voisi ehkä jo muutaman metsästyskauden jälkeen lopettaa puheet ”ristiriitaisten tavoitteiden yhteensovittamisesta” (sivu 41).
”Valtioneuvoston metsäpoliittinen selonteko 2050” 6.2.2014 on valmistunut. Jo hyvin pitkään valmisteltu selonteko käsittää 67 sivua tarkkaan harkittua tekstiä. Siitä 10 pistettä!
3 sivun tiivistelmässä lukee mm:
”Metsäala, metsien hoito ja käyttö ja niistä saatava hyvinvointi tulee monipuolistumaan, mikä tarjoaa alalle suuria mahdollisuuksia. Tässä selonteossa metsäala ymmärretään laajasti. Se kattaa metsätalouden ja metsäteollisuuden lisäksi myös metsien muihin sekä aineellisiin että aineettomiin tuotteisiin perustuvan tuotannon, jalostuksen ja palvelut sekä julkishyödykkeet.Metsäpoliittisen selonteon visio, Metsien kestävä hoito ja käyttö on kasvavan hyvinvoinnin lähde, korostaa metsistä saatavaa monipuolista hyvinvointia ja sitä, että metsien hoito ja käyttö tarjoaa ratkaisuja ihmisten ja yhteiskunnan tarpeisiin.”
– Metsänomistajana olisin tuollaisen ”vision” mielihyvällä hyväksymässä, mutta selonteon kytkeytyessä metsälakiin, siitä tehdään ”salakielineen”metsäpolitiikkaa ohjaava.
Nyt Eduskuntakeskustelussa pitäisi saada selvyys, mitä tarkoitetaan metsäalan ”monipuolistumisella” sekä ”metsien muut sekä aineelliset että aineettomat tuotteet, palvelut sekä julkishyödykkeet”. Sieltä voi löytyä paha ristiriita metsien päätuotantosuunnan ja myös perustuslain kanssa.
Eihän esimerkiksi kaupallistettua hirvenmetsästettyä voi harjoittaa ihmisten turvallisuuden ja omaisuuden kustannuksella, kuten nykyisin tehdään maantieliikenteen osalta hirvieläinkantoja pyyntiluvilla säädeltäessä. Selonteossa ei tosin mainita sanallakaan metsästysturismista tai hirvestä, mutta rivien välistä se kyllä paistaa.
MJO:
””Ihan korjaukseksi, mikään ministeriö ei ole asettanut tavoitteeksi yksi hirvi/1000 ha. Se on pelkästään sinun mielessäsi pyörivä ”haaveuni”.””– MJO on aivan oikeassa! Tuo esittämäni hirven talvikantatavoite 1/1000 hehtaarilla olisi toteutuessaan sellainen talvisen hirvikannan tiheys, että hirvistä koituvat vahingot metsissä voisivat olla jopa siedettävät. Liikenteen osalta en olisi niinkään varma asiasta, koska silti tapahtuisi vuosittain satoja tai peräti tuhansia hirvikolareita.
Ehkäpä metsänomistajien kannattaisi pyrkiä vaikuttamaan hirvikannan alentamiseen perustellen vaatimuksiaan pelkästään suurilla hirvikolarimäärillä ja niissä loukkaantumisilla ja menehtymisillä. Siinä sivussa myös puuntuotanto olisi hyötyjänä.
Tämän keskustelupalstan maattomat hirvestäjät koettavat kaikin keinoin mitä ihmeellisimmillä verukkeilla tehdä tyhjäksi metsänomistajien näkökulmaa hirvivahinkoihin ja hirvitiheyksiin. Ilmeisesti heille hirvien metsästys ja sen turvaaminen on jopa elämääkin tärkeämpi asia. He näkevät metsänomistajien hirvikirjoittelun olevan uhka ”tuottoisalle harrastukselleen”.
Metsänomistaja kokee samankaltaista tunnetta, varsinkin omatoimisesti suurin odotuksin perustamansa taimikon osalta, jota hän on huolella hoitanut ja varjellut esimerkiksi 5 vuotta. Alueelle talveksi ruokailemaan asettunut hirvilauma tulee ja särkee tulevaisuuden haavekuvan. Hyvä ja tuottoisa metsä olikin kuin kangastus. Tuntuu samalta kuin isästä, joka on varjellut kypsyvää tytärtään kuin perustamaansa ja hoitamaansa taimikkoa, mutta yllättäen tyttö kertookin odottavansa lasta eikä isästä ole tietoa.
Hirvituho omassa taimikossa tuntuu ikäänkuin seksuaaliselta hyväksikäytöltä, mutta 10-20 vuoden tuomio jää metsänomistajan kärsittäväksi.
Tällainen poliisipiireistä kumpuava uutisointi voi olla alku myös uudelle ajattelulle hirvenmetsästyskäytäntöjä kohtaan.
Uutisessahan arvosteltiin poliiseilta turhalta tuntuviin hirvenlihan huutokaupoihin tuhrautuvan ajan lisäksi myös metsästysrikosten tutkinnan ja tulkinnan erilaisia käytäntöjä Suomessa. Tästä voi päätellä, että säädetty metsästyslaki ei tunnu oikein toimivan runsailla hirvikannoilla.
Kun hirvikanta on suuri, syntyy metsästysrikoksia myös paljon. Myös ”laillisen metsästyksen” yhteydessä tapahtunut hirviemon kaato on samalla tavoin metsätysrikos kuin hirven salaa kaataminen.
Poliisien ajankäyttö eri työtehtävissä tilastoitunee nykyisin melko tarkasti. Tilastoja seuraamalla voi päätellä mm. ajankäytön tarkoituksenmukaisuutta. Varsinkaan hirvenlihan huutokauppoihin käytetty aika ei sitä liene, koska poliiseista on selvästi pulaa mm. järjestyksen ylläpidossa tai liikenteen valvonnassa.
Pienellä hirvikannalla (alle 1 hirvi/1000 ha) vapautuisi poliiseilta huomattavasti työaikaa yhteiskunnalisesti tärkeämpien työtehtävien hoitoon.
