Käyttäjän mehänpoika kirjoittamat vastaukset
-
Hirvien aiheuttamat taimikkotuhot tiedetään. Myös päättäjät tietävät tilanteen metsätaimikoissa ja liikenteen hirviturmien osalta. Kuitenkin ongelmalle, eli liian tiheälle hirvikannalle, ei tehdä mitään ratkaisevaa. Ilmeisesti päättäjät on jollain tavoin, ehkä hirvenlihalla, lahjottu olemaan puuttumatta järjettömään tilanteeseen.
Metsätalouden perusparannuksiin, metsäautotien teosta taimikoiden hoitoon, on valtiovalta satsannut vuosittain suuret määrät euroja hyvää korkotuottoa ajatellen. Kuitenkaan ei samalla ole huolehdittu hirvikannan saamisesta riittävän alhaiseksi käytettyjen KEMERA-varojen tuoton turvaamista ajatellen.
Ilmeisesti ei ole edes haluttu teettää tutkimusta siitä, kuinka paljon yhteiskunta on menettänyt sijoittamansa rahoituksen tuotosta nykyisen hirvikannan säätelyjärjestelmän toimimattomuuden johdosta. Myöskään hirvikolareiden jättiläismäiset menetykset yhteiskunnalle vuosi toisensa jälkeen upotetaan ilmeisen hyvällä omallatunnolla tunteettomiin tilastoihin.
Jos esteellisyys- eli jääviysasiat huomioitaisiin suurta yhteiskunnallista vahinkoa ja inhimillistä kärsimystä aiheuttavassa hirvikannan säätelyssä, tulisi ensimmäiseksi luopua teatterin kaltaisista hirvenmetsästyksen pyyntiluvista. Yhden metsänomistajajäsenen mukana olo ei kuitenkaan käytännössä paljoakaan vaikuta, koska esteelliset edustajat haluavat itsepäisesti olla päätöksiä tekemässä.
Hirvimiehillä ei riitä ymmärrystä itsensä jääväämiseen omassa asiassa. Hallinnolta tällaisen katsominen sormien läpi vuosi toisensa jälkeen koettelee jossain vaiheessa virkapaikan säilymistä.
Eipä ole ihme, jos maamme eteläpuoliskolla metsät kuusettuvat nimenomaan hirvien aiheuttamien taimikkotuhojen vuoksi. Kuinkahan moni hirvivahinkoihin jo aikaisemmin kyllästynyt metsänomistaja istuttaa metsiinsä vielä nyt hirvikantojen lisäämisen kynnyksellä männyn- tai koivuntaimia, kun keskimäärin yli puolet niistä päätyisi lopulta hirvien syömiksi?
Siinä menevät ilmeisesti myös kuusenistutusalueille luontaisesti syntyneet taimikon täydennykseen soveltuvat taimet. Se on varmaan sitä hirvestäjien mainostamaa ja hirvien ammattitaidolla tekemää kuusentaimikoiden hoitoa, jonka tuloksena ei kuusikoihin sekapuuta ole kovin paljoa muodostumassa.
Ilmeisesti kuitenkin kaikille kansanedustajille on hirvenmetsästyskauden alkupuoliskolla tuotu jonkun metsästävän sukulaisen tai läheisen toimesta sopiva pala hirvenlihaa. Sopiva suuhunpantava ihmeen hyvin estää hirviasioiden saattamista lakiteitse vahingonkärsijöitä tyydyttävään ratkaisuun.
Muistan lukeneeni joskus takavuosina eräästä totuuksia paljastavasta kohukirjasta kohdan, missä kerrottiin silloisen Mtk:n puheenjohtajan (Haavisto) pakastimen ehtymättömistä hirvenlihoista. En tiedä sitä, mistä lihat olivat pakastimeen jatkuvasti tulleet. Olihan Haavisto hirvimiehiä.
Monelle suuremman metsäpalstan omistajalle tuodaan syksyllä hirvipaisti korvaukseksi metsästysmaasta. Normaalisti se ei ole mitään lahjontaa, mutta pyyntilupiin perustuvassa hirvenmetsästyksessa hirvenlihaa lahjoittavilla saattaa olla taka-ajatuksena hirvivahingoista puhumisen ja kirjoittamisen katkaisu.
Se vie eteenpäin.pelkästään hirvenlihantuotantoa vahinkojen kustannuksella.Tähän nykyinen hirvenmetsästyksen pyyntilupakäytäntö on käytännössä kokonaan hirvestystä harjoittavien käsissä aina johtoportaasta hirvestäjään asti. Kuitenkin tiheänä pidetyn hirvikannan mukanaan tuomista turmista, vahingoista ja haitoista kärsimässä on jollakin tapaa koko kansa, ainakin taloudellisesti.
Siksi hirvien pyyntilupakäytäntöasiassa tulisi ottaa keskusteluun kysymys päätöksentekijöiden jääviydestä. Onko oikein, että vahingonkärsijät on käytännössä rajattu ulkopuolelle päätettäessä pyyntiluvista? Onko oikein, että hirvestystä harrastavat metsästäjät yksi saavat päättää hirvien määrästä?
Suomessa lainsäädäntövaltaa pitää käsisään Eduskunta. Siellä hirvestystä harrastavia lienee miehistä lähes puolet. Näissä asioissa naiskansanedustajat (ehkä myös miehet) myötäilevät ryhmänsä puheenjohtajan mielipidettä. Siksi Eduskunnasta ei ainakaan vielä aloitteita pyyntilupia koskien ole kuulunut.
Lahes samanlainen tilanne on Mtk:n ja metsänhoitoyhdistysten johtokunnissa. Puheenjohtajien kantaa kuunnellaan riippumatta siitä, ratkaiseeko hänen kantansa tunne vai järki, eli onko hän hirvimies vai luonteeltaan puuntuottaja tai metsiään huolella hoitava.
Hirvenmetsästyksen pyyntilupakäytännöstä luopuminen ratkaisisi tämänkin ongelman, kuten ehkä lähes kaikki muutkin talouteen liittyvät ongelmat. Sen jälkeen ei tarvitsisi ajatella esim. jääviyteen liittyviä ym. kysymyksiä.
Korpituvan Taneli:
”””Jo 60-luvun alkupuolella oli olemassa merkittäviä varoittavia äänenpainoja tämän ylilyönnin suhteen.
—
Hirvillä ja riista-asioilla ei ollut osaa eikä arpaa tässä asiassa.”””Jos jossain 60-luvun alkupuolella tiedät olleen kertomiasi ”ylilyöntejä” männyn uudistamisessa liian reheville maille, ei hirvillä tietenkään siihen ole ollut vaikutusta. Kuitenkin 1970-luvulla rauduskoivunistutusten romahdettua, liiallisten hirvivahinkojen vuoksi, siirryttiin hyvässä uskossa samoja maapohjia istuttamaan männyn paljasjuurisilla taimilla. Ei se ollut mikään ”ylilyönti” tai ”heiluriliike”! Se oli pakon sanelema juttu. Tottahan minä tämän hyvin tiedän!
Lukisit tarkemmin aiemmat vastaukseni niin ymmärtäisit mistä oli kyse!
Korpituvan Tanelille!
En huomannut ”Kuuset pois kuivilta kankailta”-kampanjassa minkäänlaisia ylilyöntejä männyn istutuksen osalta liian reheviin kohteisiin.Mielestäni vasta siinä yhteydessä, kun rauduskoivujen (se toinen pioneeripuu) käyttö hiipui hirvien hampaissa jo alkukehityksen aikana, alkoivat metsänomistajat käyttää hyvässä uskossaan paljasjuurisia männyntaimia selviin koivukohteisiin. Niiden alkuunlähdöstä oli saatu hyviä kokemuksia myös rehevillä avohakatuilla aloilla.
Yleensä männyntaimet säilyivät hirviltä muutamia vuosia hangen suojassa. Toinen yllyke ko. työn jatkamiselle olivat hirvestäjien lupaukset. Usein reheviin kohteisiin istutetut männyntaimet myöhemmin kallistelivat ja kehittyivät huonolaatuisiksi liian kevyen muokkauksen tai hirvien syönnösten vuoksi. Siksi myöhemmin, hallatuhoriskeistä huolimatta, siirtyminen kuusentainten käyttöön myös aukkojen metsityksissä alkoi lisääntyä.
Ei siinä mitään Korpituvan Tanelin toitottamaa ”heiluriliikettä tarvittu”. Korjausliikkeet olivat pakon sanelemia.
Puun takaselle!
Ei ole mitään ”uutta kuusivihaa”. On vain yritetty perustella, mihin voi johtaa liiallistyen hirvien aiheuttama metsien kuusettaminen. Hirvivihaa tuskin todellisuudessa ilmenee.On vain typeriä korkean hirvikannan ylläpitäjiä ja heidän kannattajiaan, jotka aiheuttavat joutavaa ja kalliiksi käyvää metsänhoitosekoilua. Jopa maantieliikenteen turvallisuusastekkin on riippuvainen tämän poppoon päätöksistä.
Korpituvan Tanelille!
En nipota jos uskottavuus on mennyt. Sinä sotkeuduit aivan suotta kampanjan ”kuuset pois kuivilta kankailta” muutosvastarintaasi, josta omalla kohdallesi lienee jäänyt joku trauma.Minusta se oli siinä mielessä asiallinen kampanja, koska sen jälkeen uudistuskuviot alkoivat muodostua tarkoituksenmukaisiksi tulevaisuuden metsänhoitoa ajatellen. Aiemmin oli vain mäntyä ja koivua hakkailtu ilman uudistamisia kituvan kuusialikasvoksen päältä.
Sanon vielä kertaalleen, että olen elänyt ja kokenut nuo ajat. Mitään en ole kirjoittanut kuvittelujeni varassa.
