Käyttäjän mehänpoika kirjoittamat vastaukset
-
Korpituvan Taneli:
”””Männyn tuonnilla liian viljaville maille ja jollain ”riistapuolella” ei ole minkäänlaista yhtymäkohtaa.– Se on vain Korpituvan Tanelin mielipide. Hän saa mielellään elää sen kanssa.
Minun kokemukseni ja tietoni perusteella olen avoimesti eri mieltä Korpituvan Tanelin kanssa. Koetan vielä kertaalleen perustella asiaa:
Ensimmäiseksi metsänviljelyssä liiallisen hirvikannan korvaamattomat haitat nähtiin 1970-luvun alussa, jolloin vielä käytettiin maapohjan ja kasvuolosuhteiden mukaista puulajivalintaa. Kohta taimitarhoilla rauduskoivun taimet alkoivat mennä kaatopaikalle ja aukoille alettiin istuttaa lähinnä mäntyä ja jonkun verran myös kuusta.Ajateltiin ja toivottiin, että mänty selviää rauduskoivua paremmin hirviltä karkuun. Toisin kävi. Mänty oli kuuseen verrattuna ylivoimainen alkukehitykseltään, mutta ainakin suojaiset ja pienet aukot kuusikoiden keskellä menivät liian usein hirvien suihin.
Yhtymäkohtana riistahallintoon olivat hirvimiesten lupaukset, että hirvivahinkoja ei pitäisi enää seuraavan syksyn metsästyksen jälkeen esiintyä. Siksi päätöksiä uudistettavan puulajin valinnan suhteen ei Tapiosta ole tullut, ei vieläkään. Teroitetaan vaan maapohjan vaatimuksia puulajivalinnalle, mutta maanomistaja päättää omaa metsäänsä koskevista asioista.
Heiluriliikkeen, jos sellaista yleensä on edes ollut, ovat aiheuttaneet ”riistapuolen” muunnettua totuutta puhuneet päättäjät.
Korpituvan Taneli:
””Nyt taitaa Mehänpojalla taistelun tuoksinassa unohtua historialliset tosiasiatkin. 40 -50 luvuilta alkoi kuusen häätäminen pois kuivilta kankailta.”– Taneli muistaa paremmin 40 -50 luvuilta alkaneen kampanjoinnin kuusien häätämiseksi pois kuivilta kankailta. Tätä en huomannut Metlan erikoistutkija Matalan uutisesta ”Kuusta suositaan liikaa”. Keskityin vastauksessani lähinnä hirviongelmaan, jonka vuoksi Tapion ohjeet ovat olleet sellaiset kun ovat olleet.
Oli ollut kohtuutonta vaatia Tapiota muuttamaan uudistamisen taimivalintaohjeitaan jatkuvasti sen mukaan, miltä uudistamisen tulokset 5-10 vuoden jälkeen perusmetsityksestä näyttävät. Varsinkin, kun riistahallinnolta on aina vuosittain saatu takeet hirvituhojen saamisesta kuriin. Tämä ketju petti jatkuvasti.
Juuri peltojen metsityksissä oli 1970-luvulla pääohjeena uudistettavan puulajin osalta, että sen kuului olla mänty. Vain aivan asumusten läheisyyteen tai maisemakohteisiin suositeltiin rauduskoivua. Aukeille peltolohkoille tehdyt kuusenistutukset olivat melkein aina epäonnistuneet lähinnä hallan tai myöhemmin selvinneen boorin puutteen vuoksi.
Yleensä männynistutukset sopivasti muokatuilla mailla onnistuivat ihan hyvin. Tiiviillä tai soistuneilla mailla, missä muokkaus oli jäänyt liian kevyeksi, tapahtuivat pahimmat epäonnistumiset. Esimerkiksi äestys osoittautui monesti liian kevyeksi esityöksi männyn taimille. Usein tarvittiin palteita muodostava kaivurilaikutus tai ojitusmätästys, jotka tulivat muokkauskeinoina enemmän männynistutusbuumin jälkeen.
Mänty ei ollut arka keväthalloille, kuten kuusi. Se ei myöskään juronut ensin paria vuotta kuten paljasjuurinen kuusen taimi. Tämän vuoksi heinimiset ja vesomiset jäivät vähäisiksi, sekä taimikko vakiintui nopeasti. Valitettavasti taimet maistuivat hyvin hirville.
Neuvontaorganisation viaksi laskisin sen, että se on luottanut liikaa riistapuolen lupauksiin. Antonin kannanottoihin olen yleensä vastannut 5 pisteellä.
Ketjun aloittaja:
”1960-luvulta mäntyä on viljelty selle liian reheville maapohjille.”Maas.Tul. 6.11.2013 ko. uutisessa:
”1960-luvulta 1980-luvulle mäntyä on viljelty sille liian reheville maapohjille.”
– Tässäpä samasta uutisesta kaksi toisistaan poikkeavaa uutisointia. Ketjun aloittaja ilmeisesti haluaa tältä osin muuntaa totuutta ja mollata Tapion metsänhoito-ohjeiden mukaan toteutettua yksityismetsien metsänuudistamista lähinnä männyn istutusten osalta.Ketjusta pois jätetty kohta ”1980-luvulle”, mikä on juuri se ajankohta, jolloin männyn sijaan ryhdyttiin istuttamaan kuusta runsaan hirvikannan alueille.
Ennen männynviljelyn massiivista kautta (1960-1980) oli käytetty rehevillä avohakatuilla alueilla huomattavasti enemmän rauduskoivua, mutta hirvien vuoksi tulokset jäivät monesti huonoiksi.
Tuolloin voimassa olevat metsänhoito-ohjeet neuvoivat avohakatuilla aloilla käyttämään ns. luontaisesti aukeita maita metsittäviä puulajeja, kuten rauduskoivu (rehevä maa) tai mänty (karumpi maa). Kuusta neuvottiin käyttämään vain pienialaisissa tai varjoisissa kohteissa.Suomessa runsas hirvkanta oli metsänhoidossa ennalta kokematon, joten männynistutusbuumi oli luonnollinen reaktio siihen, kun istutetut rauduskoivuntaimet alkoivat mennä hirvien suihin. Ei ollut vielä riittävästi kokemuksia siitä, miten männyille jatkossa kävisi. Tulokset olivat selkeimmin nähtävissä vasta 10-20 vuoden jälkeen, eli 1980-luvulla.
Siirtyminen kuusentainten kysynnän lisääntymiseen nähtiin ja koettiin kipeinä tappioina ensin taimitarhoilla. Ensin rauduskoivuntaimia, myöhemmin männyn taimia, jouduttiin kärräämään kysynnän puutteessa kaatopaikoille. Samaan aikaan oli kuusentaimista valtavaa pulaa. Taimia tuotiin Suomeen jopa ulkomailta.
Jospa nyt ”suorittava porras”, ”6 m3” ja kumppanit lopettaisivat ysityismetsien hoidon moittimisen ainakin männyn istutusten huonon laadun osalta. Kaikki nimittäin johtuu luonnottoman tiheän hirvikannan mukanaan tuomista ongelmista.
Kuusta joudutaan suosimaan edelleenkin Etelä Suomen metsien uudistamisessa jos nykyisestä hirvikannan säätelyjärjestelmästä itsepäisesti pidetään kiinni. Takaahan pyyntilupiin perustuva hirvenmetsästys männyn- ja koivun taimikkotuhoja tekevät tiheät hirvikannat jo senkin vuoksi, että ukkoutuville metsästysseuroille ei Suomen Riistakeskus pysty markkinoimaan riittävästi pyyntilupia. Ilmeisesti pakkokeinoja niiden markkinointiin ei ole.
Pohjoisempi osa Suomesta onkin luontaisesti enemmän männylle soveltuvaa maata. Siellä riittää vielä Etelä Suomen aluetta paremmin hirville talviravintoa, eli männyn havua. Kuitenkin Lapin männyntaimikot ovat ilman suuria rahallisia panostuksia käytännöllisesti uusiutumattomia.
Hirvien talviravintovarat ovatkin kovasti hupenemassa, joten hirvivahingot männyn, haavan ja koivuntaimikoissa tullevat säilyttämään kuusen suosimista muiden puulajien kustannuksella. Ilmeisesti juuri tämä on alkanut paikoin nälkiinnyttää kantavia naaraita talvisin, koska vasapainot ovat pienentyneet.
Näyttäisi siltä, että tiheisiin hirvikantoihin johtanut hirvikannan säätelyjärjestelmä on jo kääntynyt itseään vastaan talvilaidunten ehtymisen ja ”metsästysseurojen ukkoutumisen” muodossa.
Ketjun aloittajan (6 m3) olisi pitänyt lukea MT:n 6.11.2013 uutinen, ”Runsas hirvikanta pilaa tulevaa tukkisatoa”, hiukan tarkemmin. Lainausta ”1960-luvulta 1980-luvulle mäntyä on viljelty sille liian reheville maappohjille”, oli typistetty hiukan, mutta se on omiaan johtamaan lukijaa harhaan.
Jostakin syystä 6 m3 oli jättänyt lainauksesta pois ”1980-luvulle”, jolloin lukija saa sellaisen kuvan, että mäntyä myös 1980-luvun jälkeen ja edelleen viljeltäisiin liian reheville maille. Tämähän ei pidä ollenkaan paikkaansa. Tilannehan on hirvivahinkojen pelossa johtanut siihen, että ko. ajankohdan jälkeen (1980-luku) jopa selvästi männylle paremmin soveltuvia maita on istutettu kuusen taimilla. Tällainen toiminta jos mikä pilaa tulevaa tukkisatoa, koska karuilla mailla kuusesta ei tukkia juuri pääse kertymään.
Metlan tutkija Matala kylläkin samaisessa uutisessa kertoo, että ”kuuselle koituu ongelmia, jois se kasvaa sopimattomalla paikalla”. Ketjun aloittaja ei taas tätä katsonut merkittäväksi asiaksi lainaukseen.
MJO:lle!
Hirviemäksi voidaan katsoa naarashirvi, jota vasa tai vasat seuraavat. Pitäisihän hirvimiehen tuo tietää!Hirvikannan kasvattamiseen ovat vaikuttaneet yksinomaan kaatolupien/pyyntilupien vähäinen anominen sekä monessa tapauksessa myös metsästäjien halut kannan kasvattamiseen.
Jopa laskennoista lähtien on kikkailtu omalle porukalle parempia saaliita tulevaisuudessa. Tämä jos mikä pitäisi säätää metsästysrikokseksi, onhan kysymyksessä ihmisten turvallisuus liikenteessä. Otsikon mukaisessa karhunkaadossa ei edes ollut sivullisten henki tai terveys vaarassa.
Toistan vielä, että hirvien talviravinto on kovaa vauhtia huipenemassa liioista hirvistä johtuvan metsien kuusettumisen vuoksi. Tästä johtuen metsätaimikoiden hirvivahingot ovat jatkuvasti lisääntymässä kuten VMI osoittaa.
Hirvien talvikantaa tulisikin roimasti alentaa, ja MMM:n antaa uusi hirvikannan tiheyssuositus, joka pitäisi olla alle 1hirvi/1000 hehtaarilla.
MJO:
”””Koita ymmärtää, että talviravinnon määrä ratkaisee, kuinka suureksi kanta voi kasvaa.”””– Tuo edellinen on vain sinun mielipiteesi. Lueppa vaikka hirvitutkija Tuire Nygrenin vätöskirjasta (netistä) minkä avulla hirvikanta on saatu hyvin tuottavaksi. En usko sieltä löytyvän tukea mielipiteellesi.
Jos hirviemä on aina rauhoitettu, ja kaadetuista pitää lähes puolet olla vasoja sekä uros-naarassuhde kohdallaan, pysyy kanta tuottavana. Hirvikanta on nykyisin jopa niin tuottava, että tutkijatkaan eivät aina usko, ja hirvikannat karkailevat käsistä. Talviravinnon määrällä ei siihen ole merkitystä. Tosin vasan syntymäpaino on tutkimusten mukaan kääntynyt laskuun.
Talviravinnon määrä on laajoista uuditushakkuista huolimatta kääntynyt männynhavun osalta vähenemään päin. Syynä ovat hirvituhojen pelossa jo useita vuosikymmeniä jatkuneet lähes pelkät kuusen istutukset. Mäntyä uudistetaan lähinnä pelkästään siemenestä hyvin karuille maille hirvien talvilaitumiksi.
Pyyntilupien määrä ja niiden aktiivinen käyttäminen on tähän päivään asti ollut määräävä tekijä hirvikannan koon kannalta. Tuloksena on ollut liian runsas hirvikanta ja niiden mukanaan tuomat vahingot.
Toivottavasti jo lähitulevaisuudessa on pakko siirtyä pyyntiluvista vapaaseen hirvien metsästämiseen, jolloin hirvivahingot olisivat todellisia luonnontuhoja. Vasta sen jälkeen eivät hirvipolitiikan tekijät vahingollisine pyyntilupineen enää olisi vastuussa maanteiden hirvikolareista satoine uhreineen sekä muista hirvivahingoista.
(MJO, lue eräs vastauksesi tämän ketjun sivulta 3. 29.10.2013.)
